Minkä ikäisenä " juoksut" oli juostu sinulla?

Olin 17v kun tapasin nykyisen mieheni (olen nyt 56v) eli kovin lyhyeksi ajaksi jäi juoksuni.

Vielä mennään ja lujaa. Ikää nyt 38

Tapasin aviomieheni 17 vuotiaana (tai siis silloin alettiin seurustelemaan), juhlittiin 21 vuotiaaksi saakka ja perustettiin perhe. Juhlinnat jäi. Lapsia 4, osa jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Olin 17v kun tapasin nykyisen mieheni (olen nyt 56v) eli kovin lyhyeksi ajaksi jäi juoksuni.

Mutta juoksitko juoksut vai tukahdutitko ne?

Ei varmaan koskaan. Välillä saattaa olla pari vuotta hiljaisempaa ja sitten taas juoksuttaa. Sitten taas huilataan kunnes taas.

En ole jaksanut edes aloittaa

Jos juoksuilla tarkoitetaan baareja ja kännäystä, ne oli käyty parikymppisenä. Muita juoksuja, kuten matkustamista, tulee koko ajan lisää.

Jotain 28. Oikeastaan jo siinä 25 v. kyllästytti rataillat, mutta parin vuoden ajan jatkoin lähinnä sosiaalisesta paineesta ja FOMOn takia. Nyt 40 ja ihanaa kun ei enää tarvitse mennä mihinkään! Jos nyt eroaisin niin en menisi enää edes Tinderiin. 

Eipä kai elämänhalu ja -ilo ole iästä kiinni. Pikemminkin masennuksesta tai henkisestä laiskuudesta.

Olen 58 enkä meinaa lakata juoksemasta (elämästä) koskaan. Eikä ole lakannut 88-vuotias isänikään, joka äidin kuoltua meni pian naimisiin mun ikäisen naisen kanssa.

Seesteisyys on tunnetila, jonka saavuttaa kun on sovussa itsensä kanssa ja tyytyväinen elämäänsä, mutta ei todellakaan ole jämähtämisen synonyymi.

Aika tylsä elämä, jos ainut keksimäsi viihde on juopottelu, ap.

Ihmisiä tapaa muuallakin paljon terveemmissä merkeissä. Juodessa törmää juoppoihin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai elämänhalu ja -ilo ole iästä kiinni. Pikemminkin masennuksesta tai henkisestä laiskuudesta.

Olen 58 enkä meinaa lakata juoksemasta (elämästä) koskaan. Eikä ole lakannut 88-vuotias isänikään, joka äidin kuoltua meni pian naimisiin mun ikäisen naisen kanssa.

Seesteisyys on tunnetila, jonka saavuttaa kun on sovussa itsensä kanssa ja tyytyväinen elämäänsä, mutta ei todellakaan ole jämähtämisen synonyymi.

Arvasin, että löytyy vähintään yksi, joka ei edes ymmärrä, mitä kysytään. 

Kaverit ei suostu baariin

Ei sinne yksin voi mennä kun on lapsia ja vaimo 😡

Ei ainakaan vielä. Käytän alkoholia ja harrastan irtosuhteita.

N42

Olen hiljaisuutta ja stressittömyyttä rakastava introvertti, en tunnista että minulla olisi elämässä missään vaiheessa ollut "juoksuvaihe". Olen kyllä käynyt yökerhoissa, konserteissa ja matkustellut mutta mitään rillumarei-vaihetta ei ole koskaan ollut.

Tarkoititko ap, että sun libido on kokonaan sammunut eli olet haudannut itsesi elävänä? Mä toivon ettei mulle käy koskaan noin.

Vierailija kirjoitti:

Kaverit ei suostu baariin

 

Ei sinne yksin voi mennä kun on lapsia ja vaimo 😡

En keksi mitään selitystä vaimolle tai tutuille, miksi helvetissä menisin yksin yökerhoon? 😡

Vierailija kirjoitti:

Aika tylsä elämä, jos ainut keksimäsi viihde on juopottelu, ap.

Ihmisiä tapaa muuallakin paljon terveemmissä merkeissä. Juodessa törmää juoppoihin.

Kaikki baarissa käyvät on juoppoja? Nekin jotka käy siellä kerran vuodessa?

En ole ikinä jaksanut juosta. Ensimmäinen lapsi syntyi kun olin 21v ja nyt keski-iässä. Yhä ei juoksuta.

Mikä nyt on juoksut juostu. En jaksa nähdä ihmisiä enää. Keikoilla käyn itsekseni tai välillä miehen kanssa. Alkoholia en enää käytä ollenkaan. Menemiset suuremmin loppui siihen kun kotiin tuli vähänkäytetty kissa 5 vuotta sitten. En halua että se joutuu olemaan ikinä hoitajan varassa, joten en koskaan ole esim yötä poissa. 37 ikää.

Täytän tänä vuonna 40 ja toistuvasti hämmästyttää se, miten eri tavoilla sanan ikäluokan ihmiset on aikuistuneet tai jättäneet aikuistumatta. Osalla on ollut jo sellaiset 10 vuotta perhe, ja toisilla on vieläkin ihan sama meno kuin 20 v. sitten, festarit ja baarit sun muut.