Minkä ikäisenä " juoksut" oli juostu sinulla?

Jos olisin ollut sinkku, niin sanoisin että 46 vuotiaana kun silloin loppui jatkuva panetus ja aloin lihomaan.

Joskus 22-23-vuotiaana aloin olla sitä mieltä, että kotona on kivempaa mitä baarissa. Olihan se jännää muutaman vuoden, kun pääsi baariin, näki kavereita, kuuli hyvää musiikkia ja sai tanssia. Kyllä siinä muutama annos alkoholiakin meni.

Taisi loppua siinä 30-vuotiaana kiinnostus baareihin. Sitä edeltävät 5v olin jo äiti, joten vähän tuli käytyä. Nyt 47-vuotiaana käyn baarissa viihteellä ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Mielummin menen ravintolaan syömään hyvin ja siitä kotiin muutamalle viinilasilliselle ja nukkumaan

Koronavuosiin päättyi kun baarit meni kiinni niin en koskaan palannut takaisin.

Just silloin kun vedän viimeisen henkäyksen

Muistan kun 22- vuotiaana olin bilettämässä ja loppuillasta aloin katsoa ympärilleni, että jaa tämä on nyt nähty ja koettu, aina sama kaava. Pari vuotta se tuntui hauskalta ja jännältä, mutta tosiaan 22- vuotiaan lopetin koka viikonloppuiset juoksut ja perustin perheen. Hassua, miten sitä oikein nautti lauantai -iltana, kun sai olla perheen kanssa eikä missään kuppilassa örveltämässä. Ja ikää oli n. 25. Pieni lapsi ja mies olivat tärkeämpiä. Näin ne elämänarvot vaihtelevat, on minullakin tuttuja jotka jatkoivat joka viikonloppuista biletystään vuosikausia eikä siinä mitään. Itse en saanut siitä mitään irti. Nykyään käyn viihteellä silloin tällöin. 

27 v.

Mulla "juoksut" alkoivat vasta varsin myöhään (26 v) ja noin 28-vuotiaana tajusin että ei tämä ole mun juttu. Siitä asti selibaatissa. N35

Vierailija kirjoitti:

Täytän tänä vuonna 40 ja toistuvasti hämmästyttää se, miten eri tavoilla sanan ikäluokan ihmiset on aikuistuneet tai jättäneet aikuistumatta. Osalla on ollut jo sellaiset 10 vuotta perhe, ja toisilla on vieläkin ihan sama meno kuin 20 v. sitten, festarit ja baarit sun muut.

En näe mitään syytä miksen lähtisi edelleen festareille tai kaksille joka kesä vaikka ikää alkaa olemaan. Keikoillakin tulee käytyä. Keskellä viikkoakin.

Tapasin elämäni naisen, olin suunnilleen 23. Wow. Uuh, OUUUUUUU!

Nyt on talo, koira, auto ja tenavia.

Nuorena ne oli aika äkkiä juostu, ekaksi pieni innostus kun tulin täysi-ikäiseksi, oli baarit ja yökerhot olevinaan niin hienoja. Yliopisto-opiskelijana kävin vähän bileissä, mutta totesin ettei ole oikein mun juttu, että ei maistu viina eikä känniläisten seura. Eli loppui ehkä joskus 22-vuotiaana. 

Mutta: mies jätti kun olin 44, ja siitä alkoi uusi juoksukausi, mikä on nyt vielä 49-vuotiaana päällä. Toki siinä on järki enemmän päässä kuin 18 täyttäneellä bilettäjällä. Mutta joo nautin nyt sinkkuudesta, baareista, tanssimisesta klubeilla jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytän tänä vuonna 40 ja toistuvasti hämmästyttää se, miten eri tavoilla sanan ikäluokan ihmiset on aikuistuneet tai jättäneet aikuistumatta. Osalla on ollut jo sellaiset 10 vuotta perhe, ja toisilla on vieläkin ihan sama meno kuin 20 v. sitten, festarit ja baarit sun muut.

En näe mitään syytä miksen lähtisi edelleen festareille tai kaksille joka kesä vaikka ikää alkaa olemaan. Keikoillakin tulee käytyä. Keskellä viikkoakin.

"kaksille" 

Ei niissä menoissa mitän, saahan ihmiset käydä teatterissakin kaiken ikää. Mutta miksi ihmiset haluavat tehdä parinvalintaa liuottimien vaikutuksen alaisena?

Aloitin varhain, 13-vuotiaana, mutta lopetin jo 19-vuotiaana naimisiin mennessäni. Nyt olen 68v eikä yhtään kaduta mennyt elämä. Hyvän miehen sain jo nuorena. Me "juostaan" joka viikko vieläkin , mutta kahdestaan.

Ei ole juostu. Olin nuorena ruma tyttö eikä kukaan musta kiinnostunut. Aikuisempana olin jo niin ujo, itsetunto murskana, eikä ulkonäkökään ollut kehuttava joten ei juostu. Olla ruma nainen on kirous, vaikka olisit kuinka mukava ja älykäs tahansa. Ehkä nyt 5-kymppisenä pitäisi juosta, mutta huonot nivelet ja naama rypistynyt. 

18-vuotiaana sloin seurustella nykyisen puolisoni kanssa, joten pariutumisjuoksu loppui siihen 

Puolison opiskelujen ajan  vietimme  "villiä opiskelijaelämää" muutaman vuoden. 

 25v ikävuoteen mennessä elämä tasaantui.

25-vuotiaana. Ja sitä ennen ne "juoksut" olivat yksi lyhytaikainen poikaystävä ja yksi satunnainen suhde.

En ole ehtinyt juoksemaan. Menin ensimmäisen kerran naimisiin 21-vuotiaana (sillä elämänkokemuksella :D) ja toinen aviomies löytyi pian eron jälkeen. Nyt on perhe-elämäkin jo takana. Seikkaillaan yhdessä, muttei juosten.

Joo, kyllä se oli juoksut juostu, kun polvi hajosi .

Nelikymppisenä. Tuli se elämäni mies vastaan, ja nyt halutaan vaan olla yhdessä kotona.