Vanhoilla ihmisillä on ihan älyttömästi tavaraa kotonaan

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti Beatles-sukupolvi on toisin kuin vanhempansa hyvin modernia. Kun käyn asuntonäytöissä, tietää heti, minkä ikäisiä asunnossa asuu. Boomereilla on artekit, lundiat, marimekot, desingesineet, tietyt lamput. 

Se että tavaroiden pitää pakkomielteisesti olla tietyn merkkisiä on yksi materialismin muoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SINUN vanhemmillasi on yletön määrä kamaa.  Minulla taas ei.  Oli taas malliesimerkki vähälahjaisen yleistämisestä kun ei vaivaudu ajattelemaan.

Hanki käytöstavat. Tällä palstalla on nykyään aivan uskomattoman inhottavia ihmisiä.

Itsehän muuten vähälahjaisesti yleistät, että asia ei ole näin, koska sinun kohdallasi se ei pidä paikkaansa. 

Ap

Jep. Tähänkin tultiin ilkeilemään ja keljuilemaan ihan asialliseen aloitukseen. Kohteliaisuudesta tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki alapeukut? Totesin vain asian liittyen omiin vanhempiini, en teihin, kommentoijat ja peukuttajat.

 Esim. isovanhemmillani ei tuollaista tavaramäärää ollut.

Ap

Täällä ei saa kritisoida 60+ ihmisiä. Ei saa murentaa myyttiä, jonka mukaan koko elämänsä helposti kokopäiväistä työtä saaneet olisivat nyt köyhiä ja kaikenlaisten Kela-tukien tarpeessa toisin kuin nuoret työttömät, jotka tappelevat 15h/vk työpaikoista. Tuon ikäisillä on isot maksetut asunnot täynnä tuhansien eurojen arvosta tavaraa, mutta siitä on oltava hyshys.

Tiedän. Äiti muutettiin viimesyksynä rivarista palveluasuntoon ja voi luoja sitä roinan määrää. Rivarikolmio ja tupaten täynnä. Aivan järkky urakka setviä ja päästä eroon iänaikaisista roinista ja tavarasta. Ja uudemmista ja matkamuistoista ja ja ja...jakoi meille lapsille mitä kukin halusi ja loput jaettiin hälle mukaan, roskiin ja myyntiin/lahjoitukseen. Hänen kanssaan oli vaikea pakata kun olisi halunnut niin paljon mukaan jos vielä tarttee tai joku teistä haluaa...No nyt on yksiössä ja tavaraa on sielläkin jota setviä kunhan hänestä aika jättää. Ymmärrän ne iäkkäätkin rakkaat tavarat,mutta 50v takaa melamiiniastioita yms joita kukaan ei enää halua eikä alunperinkään muut kun äiti säästänyt. Äiti on juuri niitä sodanaikana syntyneitä.Isäkin oli muttei hän sellainen kaiken säästäjä ollut. Itse olen enemmän minimalisti ja haluan että kotona on se mitä tarvitaan myös. Jollei vuoteen tarvi, saa mennä. Menneisyydestäni on seurannut yksi mollamaija ja lapsemme pikkuruinen potkupuku. Ne nyt aina mahtuvat mukaan. En halua lapselle samaa tuskaurakkaa sitten aikanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös. Oon aina ollut shoppaholisti ja kämppä täynnä tavaraa lattiasta kattoon. Säälin jo etukäteen ainoaa tytärtäni, joka joutuu joku päivä mun kuolinpesäni selvittämään 😱 N62

Pidä sitten huoli ettet tyttäresi niskoille jätä kun kerran ymmärrät kauhistella

Ajan myötä kertyy. 

Meille on kertynyt vuosien mittaan tavaraa, joihin liittyy muistoja. Joitain tavaroita on kuolleilta isovanhemmilta, joitain vanhemmilta. Tietenkin myös muistoja omasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Suurella ikäluokalla ja heitä vanhemmilla ihmisillä on joku tavaran keräämisen ja omistamisen pakko ja sitten vielä kaikki pitää olla kotona esillä lipastojen ja tasojen päällä ja vitriinejäkin on monta ja nekin on  sulottu täyteen pientä tilpehööriä ja tämä kaikki tekee kodista tunkkasen oloisen pölypesän jossa saattaa tavarapaljouden takia olla vaikea liikkua ja jota on myös vaikea pitää siistinä. Jokaisen ihmisen pitäisi aloittaa viimeistään eläkkeelle jäädessään niin sanottu kuolinsiivous ja luopua kaikesta tarpeettomasta.

Tätä en kyllä pidä suurten ikäluokkien juttuna.  Kyllä se on paljon enemmän niiden heidän vanhempiensa juttu.  Juuri nimenomaan tuo, että kaikki pitää vielä olla esillä, valtavat kuvakavalkaadit kirjahyllyssä jne.  Itse olen 50-luvun lapsi ja äitini oli tällainen tavaroitten esilläpitäjä, miksei siis tietysti isänikin.  Myös omat mummolani molemmat olivat tällaisia vanhan ajan koteja, joissa kaikki koristeet ja kuvat piti olla esillä.  Siihen voi tietysti olla sekin syy, että vanhemmissa taloissa ei ollut sitä komerotilaa, missä olisi kaikkea säilyttänyt.  Ja sen ajan tyyli oli muutenkin sitä mallia.  Miksi heitäkään siitä moittisimme?

Siskoni kuuluu oikein perustellusti suuriin ikäluokkiin, on syntynyt v. 48 ja hänen miehensä -47.  Heidän kotinsa on todella askeettinen ja minimalistinen.  Kun vanhempamme kuolivat, heille ei saanut viedä mitään, just ja just jonkun maton ottivat ja senkin lahjoittivat jonnekin.  Astioista ei yhtään mitään.  Vain valokuvat kelpasivat.  

En oikein muissakaan siskoni ikäisissä ole huomannut mitään tavaroitten kerääjiä.  Mutta jouduin olemaan mukana tyhjentämässä 30-luvun lopulla syntyneen ihmisen taloa ja se oli tavaraa täynnä kolmessa kerroksessa.  

Itselläni on se ongelma, etten heittäisi mitään vaatteita pois.  Tavaraa en kerää, mutta vaatteiden pois laittaminen on vaikeata.  Siksi niitä on komerot täynnä.  Aina kun yritän heittää jotain pois, tulee omituinen olo, että jos tätä kumminkin tarvitsen, tulee huonot ajat ja ei olekaan vaatetta...  ihan siis kamala tunne.  Heittää nyt ehjää vaatetavaraa roskiin.  Kirpputorillekaan ei nyt sentään mitään vanhaa legginsiä ja rintaliiviä viitsi viedä, saati sukkia, joita on kamalasti.  Samoin vanhoja vuodevaatteita en saa heitetyksi pois.  Kun jossain tilanteessa niitä voi tarvita, nythän on kovat ajatkin, mistä sitä tietää mitä vielä tulee...  jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis: meilläkin on 30+ vuotta säilytettyjä ompelulankoja. Eri värisävyjä on joka lähtöön.

Ongelma on, ettei lanka kestä mitään. Katkeaa vähäisestäkin kuormituksesta.

       Ompeletko siis käsin? Koneompeluun tarkoitetu langat kestävät voimakasta vetämistä, jota tapahtuu ompelukoneella ommeltaessa. Muunlainen lanka ei kestä.

 

Minä yritin ommella koneella sekä käsin. Poikki napsahteli molemmissa tapauksissa. 

 

-se aikaisempi samasta aiheesta puhunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjettömintä tässä on se, ettei vanhemmat anna mitään lapsilleen heidän muuttaessaan kotoa. Sitten lapset ostaa omilleen muuttaessaan ja eläessään omat tavaransa ja kuolinpesän tavarat menee suoraan roskiin kun ei kellekkään sitten ole niille tarvetta. vs. ranskassa huonekalut kulkee jo omilleen muuttaessa suvussa. Samoin vaatteet ym. 

Vanhemmat ei anna? Kyllä se on niinpäin että nuorille ei kelpaa mikään kotoa. Kaikki halutaan uutta kun vanhat tavarat ovat iljettäviä. Roskiin heittäminen on typerintä mitä voi tehdä mutta niin on jälkipolvet laiskoja ettei mitään jakseta eikä viitsitä tehdä. On olemassa kuolinpesiä ostavia tahoja joille voi myydä kaiken kerralla. Jos vain viitsii ottaa selvää.

Ei ne osta sun kalmalle ja tupakalle haisevia vanhoja, puhki pierettyjä tuoleja ja sohvaa. Mummuni oli samanlainen hourija kuin sinäkin, ja hältä jäi pelkkää roskaa jäljelle. Oli vuosia motkottanut kun ei laiskoille nuorille kelvannut! :D k usisia vanhoja liinoja, pyyhkeitä, petivaatteita, naarmuisia astioita. Vanhaa elektroniikkaa... kaatopaikalle meni kaikki. Hyi he lvetti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti Beatles-sukupolvi on toisin kuin vanhempansa hyvin modernia. Kun käyn asuntonäytöissä, tietää heti, minkä ikäisiä asunnossa asuu. Boomereilla on artekit, lundiat, marimekot, desingesineet, tietyt lamput. 

 

Se että tavaroiden pitää pakkomielteisesti olla tietyn merkkisiä on yksi materialismin muoto.

 

 

Kun agraarikulttuurista siirryttiin kaupunkeihin, kyse oli yhteiskunnan murroksesta. Silloin oli vähemmän vaihtoehtoja. Kirjahyllyyn saatettiin ostaa tietosanakirja sarja, joihin kirjoihin ainakaan meillä ei saanut lapset koskea. Eikä vanhemmatkaan juuri lukeneet. Huomattavaa on se että tavarat oli saavutus työnteosta. Kaiken eteen tehtiin töitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja sitä kannetaan lisää kokoajan. Äiti sentää laittaa kierrätykseenkin jotain, mutta lisää ilmestyy kokoajan. Meillekin kantaa lapselle jatkuvasti jotain (ihan toivottuakin tavaraa tai sitten kirjaston ilmaiskirjoja)...Nyt huomaa että ovat alkaneet säilöä autotalliinsa jo lehtia ja muuta roskaa...Eli kohta pitää jo varmaan huolestua.

Hamstraus on sairaus

Joudun itse asumaan vanhan ja sairaan vanhempani luona ja toimimaan tämän jonkinlaisena kotiorjana. Olen itse moniongelmainen työtön. Haluaisin itse siistin puhtaan kodin, jossa olisi vain vähän tavaraa ja aloittaa osittaisen minimalismin, mutta tämä on mahdotonta kun vanhemmallani on niin paljon tavaraa, josta ei halua luopua. Omista turhista tavaroitani olen hyvin pitkälle luopunut ja esim. vain yhden valokuvan olen halunnut säilyttää. Omat paperini mahtuvat esim. yhteen kansioon, mutta vanhempani papereita on monta laatikkoa täynnä. Tämä on ihan mahdotonta. Eniten ärsyttää kun vanhempani on pitänyt säilyttää kirjahyllyssä pölyä keräämässä 20-osaista tietosanakirjasarjaa ehkä jostain 1950-luvulta tai 1960-luvulta. Vanhempani käyttää kuitenkin nettiä joka päivä ja osaa sieltä ainakin jotain ajantasaista tietoa hakea. Kunpa saisin vanhempani vihdoin edes noista luopumaan. Mielelläni kippaisin nuo roskiin.

Mulla on boomeriäiti 70v. minimalisti. On vihainen että mulla on liikaa tavaraa kotonani. Ja hänelle se minimalismi on ylpeilyn aihe. Se, millä pitää itseään parempana kuin muut ikäisensä. (on narsisti, muuten)

Meillä tehtiin niin, että sain kotoa pois muuttaessani 2000-luvun alussa vanhemmilta ja isovanhemmilta käyttötavaroita omaan kotiini. Lakanat, huovat, kattilat, astiat, pesukone, mikro, leivänpaahdin , kahvinkeitin, imuri. Kaikki nämä sain käytettynä, kun oli muille jäänyt tarpeettomiksi. Minusta oli oikeasti mukavaa saada tuttuja tavaroita mukaani, eikä tarvinnut laittaa rahaa uusien ostoon. Mummin mikro toimi seuraavat 20 vuotta, ennen kuin lopulta jouduin ostamaan uuden.

Joillain on, joillain ei. Omalla isällä on järjettömästi tavaraa, mutta anopilla ei juuri mitään, samanikäisiä leskiä molemmat. Toiset heittävät surutta tavaraa pois tai myyvät, toisille jokaisella esineellä tuntuu olevan muistoarvoa. Kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki alapeukut? Totesin vain asian liittyen omiin vanhempiini, en teihin, kommentoijat ja peukuttajat.

 Esim. isovanhemmillani ei tuollaista tavaramäärää ollut.

Ap

 

Niin totesit, että asia liittyy omiin vanhempiisi. Mutta miksi totesit sen julkisella palstalla, jos siitä ei saa kertoa mielipidettään?

Apua, en jaksa tuollaisia jankkaajia. Ihmettelin sitä, miksi moni otti asian niin henkilökohtaisesti.

Ap

Odotatko aina, että kaikki myötäilevät ja ovat samaa mieltä kanssasi? Jos eivät ole, haukut jankkaajiksi. Kannattaisi opetella käytöstapoja.

Olen eri

Olen samaa mieltä, että boomereilla on minimalistiset kodit heidän vanhempiensa koteihin verrattuna. Isovanhemmilla oli piirongit ja kirjahyllyt täynnä valokuvia ja matkamuistoja. Omilla vanhemmilla on seinä täynnä lundiaa ja mutta siellä on vain kirjoja. On italialainen sohva, jonka hankkivat häälahjarahoilla v.1977, kolmas päällinen menossa , artekin lasipöytä, Kukkapuron tuolit. Meidän lasten huoneissa oli artekin laverit, lundiaan laitettu työtaso, ne otettiin mukaan opiskelukämppään. Ja ovat nyt omilla lapsilla ja ottavat hekin varmaan mukaansa, hyvää tavaraa kun ovat.

Tottakait vanhoilla ihmisillä on tavaraa usein enemmän, kuin nuoremilla, kun vanhat eivät lakkaa kuluttamasta ja elämästä, vaikka onkin vanha. 

Jos olet 40v, niin todennäköisesti vanhempasi ovat 75-80v niin sinulla on aikaa vielä 40v, jotta kulutuksessa olisit samalla viivalla. 

Tyhjennettiin juuri 90v mummini asunto äitini kanssa ja mietettiin sitä tavaran määrään, mutta todellisuudessa hän oli kuitenkin käyttänyt 90v vähemmän materiaa elinaikanaan mitä tulee tekemään äitini, minä tai tyttäreni, joka on 20v vaikka hänkin on minialisti.

Jotkut säilöö materiaalin vain omiin nurkkiin, kun sen toiset laittavat muiden ongelmaksi, onhan nykyään vaatteet ja muut tavarat jo ympäristöriski ja jäteongelma, kun kuluttavat materiaalia niin paljon, kuten ap. itsekin totesit, teillä on käyttössä kaksi autoa ja todennäköisesti läppärit, kodinkoneet, puhelimet jne. jotka lisäävät ympäristön kuormitusta. Onko se kotenkin hyväksyttävämpi ja parempi ratkaisu, jos tavarat on poissa omista silmistä, mutta ongelmina muille. 

Itse olen 65, asun puolisoni kanssa. Kaksi lasta muuttaneet täältä jo yli 10 vuotta sitten. Heidän lapsuuden lelujaan ym. löytyy vielä, mutta nyt niille on käyttöä lapsen lapsille.

Olen sanonut, että meidän kuoltua ottaisivat itselleen mitä haluavat, hävittäisivät meidän henkilökohtaiset paperit ja muut jutut. Lopun voi hoitaa kuolinpesän tyhjentäjä tai osto- ja myyntiliike. Näin tein omien vanhempieni kohdalla