Lue keskustelun säännöt.
Vanhoilla ihmisillä on ihan älyttömästi tavaraa kotonaan
12.02.2024 |
Olemme mieheni kanssa minimalismiin päin kallellaan. Olemme nelikymppisiä lapsettomia ja asumme kaksiossa. Kaksi autoa sentään omistamme.
Aloin miettimään, että vanhemmillani on melkeinpä enemmän tavaraa pelkästään makuuhuoneessaan kuin meillä yhteensä. He asuvat isossa talossa, ja veikkaisin, että tavaraa on sisällä ja ulkona todennäköisesti ainakin 20 kertaa enemmän kuin meillä. Vanhempani eivät edes ole mitään varsinaisia hamstraajia, mutta mitään ei voi ikinä heittää pois.
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö siis kuolemaa ajatella joka päivä, lakata elämästä, hävittää tavaransa. Säästää rahat ja ostaa vain punalaputettua? Saako pari vaatekertaa jättää?
Arkkukin pitää hankkia etukäteen ja mennä sinne makaamaan, ettei ole vaivaksi. Mutta ei kallista arkkua, ettei tuhlaa perillisten rahoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraava trendi tulee olemaan runsaus, eikä ole edes kovin kaukana, jo tämän vuokymmenen aikana nämäkin tavaran kauhistelijat hamuaa kotiinsa kaiken minkä vain käsiinsä saavat.
Vierailija kirjoitti:
Järjettömintä tässä on se, ettei vanhemmat anna mitään lapsilleen heidän muuttaessaan kotoa. Sitten lapset ostaa omilleen muuttaessaan ja eläessään omat tavaransa ja kuolinpesän tavarat menee suoraan roskiin kun ei kellekkään sitten ole niille tarvetta. vs. ranskassa huonekalut kulkee jo omilleen muuttaessa suvussa. Samoin vaatteet ym.
Vanhemmat ei anna? Kyllä se on niinpäin että nuorille ei kelpaa mikään kotoa. Kaikki halutaan uutta kun vanhat tavarat ovat iljettäviä. Roskiin heittäminen on typerintä mitä voi tehdä mutta niin on jälkipolvet laiskoja ettei mitään jakseta eikä viitsitä tehdä. On olemassa kuolinpesiä ostavia tahoja joille voi myydä kaiken kerralla. Jos vain viitsii ottaa selvää.
Olen tuota samaa tavaran määrää ihmetellyt, mutta nyt pitää itsekin katsoa peiliin. 40v+ kolmen lapsen perhe ja kaikki paikat on täynnä tavaraa. Autotallissa on tavaraa, kaikki varastot joita on reilusti ovat täynnä tavaraa.
Viime kesänä tehtiin vaimon kanssa yksi peräkärrykuorma kaatopaikalle, mutta nyt tuntuu että tavaran määrä vain kasvaa. Vaatteitakin on viety säkkikaupalla kierrätykseen, mutta silti kaapit ovat täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Järjettömintä tässä on se, ettei vanhemmat anna mitään lapsilleen heidän muuttaessaan kotoa. Sitten lapset ostaa omilleen muuttaessaan ja eläessään omat tavaransa ja kuolinpesän tavarat menee suoraan roskiin kun ei kellekkään sitten ole niille tarvetta. vs. ranskassa huonekalut kulkee jo omilleen muuttaessa suvussa. Samoin vaatteet ym.
Kuten serkkuni sen totesi, meidän suvussa on aina asuttu museossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se oon koomista että eläessään ei mitään saa heittää pois! Mutta kuoleman jälkeen vähintään 80% kamasta menee roskiin.
Silloin entinen omistaja ei enää ole näkemässä ja suremassa tavaroiden pois heittämistä. Hän on eteerisemmässä ympäristössä.
Sitä kertyy, varsinkin jos on mieluisia muistoja tavaraan liittyne. Meillekin on kertynyt, viiskymmpisille. Isovanhempani kuolivat, no ei voinut heittää pois 20-50-luvun puukalusteita ja 30-60-luvun Arabiaa tai paria muovi. Niissä on tunnearvoa....Nyt näkyy olevan muodikkaita. Isä kuoli - no ei voinut heittää pois ammattityökaluja tai isälle 50-vuotislahjaksi ostamaani panosvyötä tai faijan käsintekemää timpurin kynien säilytyslaatikkoa...... Appiukko kuoli- aika paljon heitettiin pois, mutta mies halusi säästää joitain isänsä juttuja kuten urheilukirjat. Ja valokuvia. Niitä meillä on tuhansia.....Vanhin on vuodelta 1880 tai jotain. Toinen mummoni kuoli. Ostin tilan perikunnalta ja voi jessus, mikä talonpoikaisantiikin aarreaitta se on vanhan navetan vinttiä myöten. Ei niitä raski myydä...Lapsetkin on alkaneet ymmärtää kunnon puun päälle Ikean sijaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on itsekästä. Ikäänkuin ei hyväksyttäisi omaa kuolemaa. Isälleni oli ihan hirveän tärkeää että hänen vanhaa autoaan ja kaikkia mahdollisia moottorihärveleitä säilytetään, vaikka hän ei viimeiseen 20 vuoteen tarvinnut niitä mihinkään. Omaiset sitten kuoleman jälkeen yrittää keksiä miten ne ruostuneet koneet saadaan heivattua jonnekin.
Ei tuo hävittäminen ole mikään ongelma. Romuliikkeet hakevat romut kotoa, saattavat jopa maksaa niistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuota samaa tavaran määrää ihmetellyt, mutta nyt pitää itsekin katsoa peiliin. 40v+ kolmen lapsen perhe ja kaikki paikat on täynnä tavaraa. Autotallissa on tavaraa, kaikki varastot joita on reilusti ovat täynnä tavaraa.
Viime kesänä tehtiin vaimon kanssa yksi peräkärrykuorma kaatopaikalle, mutta nyt tuntuu että tavaran määrä vain kasvaa. Vaatteitakin on viety säkkikaupalla kierrätykseen, mutta silti kaapit ovat täynnä.
Joo toi vaatteiden määrä on järkyttävä meilläkin. Ja ollaan sentään lapseton pari. Syksyllä vietiin kirpparille myyntiin mutta eihän siinä mennyt kuin murto-osa ja loput tuli taas kotiin. Pitää laittaa säkkiin ja heittää uffin laatikkoon. Meillä mies on vielä pahempi ostamaan vaatetta kuin mä, sillä on neljä metsästyspukuakin ja kaikkia se kuulemma käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuota samaa tavaran määrää ihmetellyt, mutta nyt pitää itsekin katsoa peiliin. 40v+ kolmen lapsen perhe ja kaikki paikat on täynnä tavaraa. Autotallissa on tavaraa, kaikki varastot joita on reilusti ovat täynnä tavaraa.
Viime kesänä tehtiin vaimon kanssa yksi peräkärrykuorma kaatopaikalle, mutta nyt tuntuu että tavaran määrä vain kasvaa. Vaatteitakin on viety säkkikaupalla kierrätykseen, mutta silti kaapit ovat täynnä.Joo toi vaatteiden määrä on järkyttävä meilläkin. Ja ollaan sentään lapseton pari. Syksyllä vietiin kirpparille myyntiin mutta eihän siinä mennyt kuin murto-osa ja loput tuli taas kotiin. Pitää laittaa säkkiin ja heittää uffin laatikkoon. Meillä mies on vielä pahempi ostamaan vaatetta kuin mä, sillä on neljä metsästyspukuakin ja kaikkia se kuulemma käyttää.
Ottakaa lemmikki, parisuhteessa vaikea olla jos ei ole mitään kolmatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuota samaa tavaran määrää ihmetellyt, mutta nyt pitää itsekin katsoa peiliin. 40v+ kolmen lapsen perhe ja kaikki paikat on täynnä tavaraa. Autotallissa on tavaraa, kaikki varastot joita on reilusti ovat täynnä tavaraa.
Viime kesänä tehtiin vaimon kanssa yksi peräkärrykuorma kaatopaikalle, mutta nyt tuntuu että tavaran määrä vain kasvaa. Vaatteitakin on viety säkkikaupalla kierrätykseen, mutta silti kaapit ovat täynnä.Joo toi vaatteiden määrä on järkyttävä meilläkin. Ja ollaan sentään lapseton pari. Syksyllä vietiin kirpparille myyntiin mutta eihän siinä mennyt kuin murto-osa ja loput tuli taas kotiin. Pitää laittaa säkkiin ja heittää uffin laatikkoon. Meillä mies on vielä pahempi ostamaan vaatetta kuin mä, sillä on neljä metsästyspukuakin ja kaikkia se kuulemma käyttää.
Ottakaa lemmikki, parisuhteessa vaikea olla jos ei ole mitään kolmatta.
Meillä on ollut hyvä olla oli lemmikkiä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina ollut paljon tavaraa, myös nuorena.
Nuoria nyt ei historia ole koskaan kiinnostanut, yhtäkään ikäpolvea. Kunnes sitten tulee ikää 40v ja yli ja yhtäkkiä alkaakin kiinnostaa. Kaikki vaan on jo viety kaatopaikalle.
Olen tuo, jolle vastasit ja ihmettelen väitettäsi, etei ketään nuorta ole koskaan historia kiinnstanut. Ihan höpöpuhetta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 55-vuotias, ja minulla on paljon kaikenlaista tavaraa. Ei mitään roskaa. Paljon myös sellaista, mitä tuskin kellään muulla suomalaisella on tai ylipäänsä monellakaan ihmisellä koko maailmassa. Joskus mietin, mitä niille tapahtuu minun kuoltuani, mutta päädyin siihen, että eihän se sitten ole enää minun ongelmani. Jokainen meistä ratkaisee suhteensa tavaroihin oman elämänsä aikana.
Jos sinulla on joku sukulainen, joka perii kaiken, niin ajattele kuitenkin häntä. Perillinen voi olla köyhä ja pienituloinen. Yhteiskunta pakottaa hänet hoitamaan perunkirjoituksen, mikä maksaa paljon. Nykyään joillakin on ongelmia saada tarvittavat virkatodistukset vainajasta, koska digivirasto toimii hitaasti. Mikäli kotiisi kerääntynyt tavara on käytännössä roinaa, niin sen poiskuljetuksesta joutuu maksamaan. Se ei ole ilmaista. Kotisi huonekalut ja irtotavarat eivät mahdu taloyhtiön jäteastioihin. Voisi olla "kilttiä" vähentää sellaista tavaraa, jota et oikeasti käytä. Tiedän tapauksen, että syöpäsairas ja kivuista kärsivä henkilö joutui raivaamaan edesmenneen sukulaisen jäämistöä, vaikka hänellä oli tarpeeksi kestämistä oman tilanteensa keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomeen tulisi jokin pidempiaikainen kriisitilanne, pärjäisivät parhaiten ne, joilla tavaraa on.
Meinaat, että niistä paristakymmenestä isosta laatikosta, joissa oli mm. yksijalkaisia barbinukkeja ja joita kukaan ei ollut avannut yli kahteenkymmeneen vuoteen, olisi ollut merkittävästi apua kriisitilanteessa? Tai noin sadasta vanhasta jäätelö- ym. muovikiposta? Tai vaatteista, joihin he ovat mahtuneet teineinä 50 vuotta sitten? Tai vuosikymmeniä vanhoista oppikirjoista?
Aika valtava määrä tavarasta on ihan oikeasti turhaa, jos on säästänyt lähes kaiken mahdollisen. Uskon, että vanhempani pärjäävät kriisissä vähintään yhtä hyvin vaikka heillä on enää yksittäisiä leluja, pieni määrä uusia, tarkoitukseen tehtyjä säilytysastioita ja nykyiset vaatteensa, joihin mahtuvat sekä noin 500 kirjaa.
Saahan niistä ainakin nuotion. Todellisessa kriisitilanteessa yksi tärkeimmistä seikoista on lämpimänä pysyminen.
Äitini on hamstraaja. On kuusikymppinen, asuu yksin kerrostalokaksiossa. Se tavaran määrä on surullista.
On monta vitriiniä täynnä astioita, joita ei käytä. Kaapit pursuilee myös tupperwareja, monesta kansi hukassa tai rumilla naarmuilla. Makuuhuoneen nurkat täynnä jätesäkkejä, joissa vanhoja vaatteita. Koko kämppä täynnä laatikoita, joissa epämääräistä tavaraa, kuten vanhoja leluja, puutarhalehtiä tai muita aikakauslehtiä, lisää astioita, verhokankaita 90-luvulta, haisevia vanhoja lakanoita... Monissa laatikoissa ihan vain roskaa, tyyliin pahvilaatikollinen homeisia lasipurkkeja.
Ja hänen ullakkovarastonsa vasta täynnä rojua onkin. Puutarhatuoleja, pallogrilli, vanha työtuoli, lisää laatikoita. Mitä kerrostaloasuja tekee puutarhatuoleilla? Siinä tavaramäärässä ei ole mitään järkeä. En ole edes minimalisti, mutta hänen luonaan tulee kaikesta siitä tavaramäärästä huono olo.
Hänen on pitänyt säilyttää kaikki ja nyt tuo sitä tavaraa mulle. Niihin tupperwareihin menee jo hermo, niitä kun löytyy ties millaista miniporkkanapurnukkaa ja banaanikoteloa yms turhaketta. Mutta tunnistan, että hänellä on mielen sairaus, joka oireilee hamstrauksena ja olen hyväksynyt, että aikanaan saan tilata roskalavan sinne kerrostalon eteen ja työntää parvekkeelta kuutioittain tavaraa suoraan sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjettömintä tässä on se, ettei vanhemmat anna mitään lapsilleen heidän muuttaessaan kotoa. Sitten lapset ostaa omilleen muuttaessaan ja eläessään omat tavaransa ja kuolinpesän tavarat menee suoraan roskiin kun ei kellekkään sitten ole niille tarvetta. vs. ranskassa huonekalut kulkee jo omilleen muuttaessa suvussa. Samoin vaatteet ym.
Kuten serkkuni sen totesi, meidän suvussa on aina asuttu museossa.
Museoissa ei ole mitään vikaa, ovat äärimmäisen mielenkiintoisia paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö siis kuolemaa ajatella joka päivä, lakata elämästä, hävittää tavaransa. Säästää rahat ja ostaa vain punalaputettua? Saako pari vaatekertaa jättää?
Pitää. Tavarat pitää antaa eläessään tulevalle perikunnalle tai sitten siivota niin, ettei perikunnalle jää kuin se arvokkain tavara. Rahaa ei sa myöskään tuhlata mihinkään, kun jälkipolvien pitää saada ostettua perintörahoilla se farmarivolvo. Ylipäänsä koko ajan pitää elämä olla järjestettynä niin, että lähtö voi tulla millä sekunnilla hyvänsä. Mielellään istuu valmiiksi sen kämpässään ainoana huonekaluna olevan jakkaran päällä, kuolinpuvussaan ja pankkikortit ja autonavain nätisti rivissä lattialla.
Toinen vanhemmistani syntyi ennen sotaa, toinen syntyi juuri rauhan julistettua. Heillä on rivitaloasunnossa tavaraa, mutta mitä olen muiden kodeissa käynyt, niin ei mitenkään mahdottomia määriä, ei mitään hamstraajia, muttei myöskään shoppailijoita. Isäni tapa on säästää mökillä rakennustarvikkeita, mutta hän käyttääkin niitä paljon, kun rakentaa, korjaa ja tekee puutöitä huvikseen.
Mikä minua ja sisaruksia on aina ihmetyttänyt on se, että vanhemmilla on kotona paljon tavaraa, jota kukaan ei käytä/ole vuosiin käyttänyt. Siellä on ammattikirjallisuutta, jolla on ikää noin 60 vuotta, kirjoja, joita kukaan ei ole lukenut aikanaan 30 vuoteen, astioita, joita kukaan meistä ei muista ikinä olleen käytössä, kuten posliiniset teekupit ja liuta erilaisia laseja. Ne vain lojuvat kaapeissa keräämässä pölyä. Meilläkin on urakka edessä, sitten joskus, sillä perheemme nuoren polven maku on aivan erilainen. Sisareni on modernin sisustuksen kannattaja, veljeni perhe taas asuu ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun appivanhemmillani on iso omakotitalo ja autotallirakennus täynnä tavaraa. Siellä on vuosikymmenien varrella kerättyjä puutarhatyökaluja, aina joku muodin mukainen uusin. Siellä on retkeilytarvikkeita, marjastustarvikkeita, kalastustarvikkeita. Autotallin vintillä on kymmeniä isoja mattoja, laatikottain muoviastioita, laatikoittain arvottomia kirjoja ja cd-levyjä, erilaisia koriste-esineitä, anopin käsityöharrastuksena vuosien aikana tehtyjä töitä, kaiken maailman jumppajuttuja joita on keräilty aina kun on ollut joku must have. Esim. piikkimattoja ja sellaista.
Autotalli on täynnä apen työkaluja.
Talossa sisällä on vielä kaikkien kolmen lapsen huoneet kaikkine tavaroineen. Sen lisäksi on mm. soutulaite, korona-peli, kirjahylly, lisää cd-levyjä ja DVD:tä, sekä 2000-luvun alkuun vievä aikakapseli eli ATK-huone.
Muutama vuosi sitten ostivat kesämökin, ja o
Haloo. Nykyiset vanhukset kuolevat niin vanhoina, että heidän perillisillään on jo omat lapsetkin ja ehkä lapsenlapsetkin. Ei ole mahdollista odottaa huonekaluja perinnöksi.
Tuli taas mieleen kälyni joka narisi anoppinsa jokaisesta ostoksesta. Äiti oli aina elänyt vaatimattoman elämän, muuttivat sitten "kirkolle" ja alkoi enemmän huolehtia vaatteistaan.
Käly motkotti joka villatakista tai kengistä tai jos osti johonkin ristiäisiin uuden mekon tai naapurin hautajaisiin. Vanha ihminen, eihän se ehdi käyttää niitä, rahat menee hukkaan.
Vanhuksilta kuitenkin jäi jokaiselle jonkun verran, käly vaan menehtyi 20 vuotta nuorempana kuin anoppinsa