Vanhoilla ihmisillä on ihan älyttömästi tavaraa kotonaan

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minun elämäni, nämä ovat minun tavaroitani. Olen ostanut ne rahoilla, jotka olen saanut tehdä tekemällä töitä. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi en 60v iässä saisi elää omaa elämääni, vaan minun tulisi tyhjentää kotini ja istua sille ainoalle jätettäväksisallitulle tuolille odottamaan kuolemaa. Perikunnalle (joita joskus olen lapsikseni kutsunut) ei saa jäädä mitään sellaista, mitä he eivät hyväksy perittäväksi eikä mitään vaivaa kuolemani jälkeen. Jos mahdollista, niin ymmärrän kuolla ulkona, jotta kalma ei käväise kämpässäni ja asuntoni voidaan tyhjentää henkilöauton peräkonttiin, huonekaluja todella vain se yksi tuoli ja vaatteita sen verran, mitä päälläni on lähteissäni.

Perikunnalle se on vain tavaraa, suhtautukaa siihen vain tavarana ja antakaa jonkun firman tyhjentää asuntoni. Minulle nämä eivät ole vain tavaraa, vaan useinkin tavoiteltuja asioita, säästöillä ostettuja ja harkittuja hankintoja. Niistä on ollut iloa ostohetkellä ja usein myöhemmin, joten miksi en saisi omistaa niitä elämäni loppuun asti. Sinulle se typerä käkikello on pelkkä romu, minulle se on muisto lapsuuden mummolasta.

:D

Ap, onko ihan asiallinen aloitus, jos haukut omia vanhempiasi, että keräävät tavaraa älyttömästi? Oletko huomannut heissä lainkaan mitään positiivista puolta? Ovat antaneet sinulle rakkautta, välittämistä ja kannustaneet sinua läpi elämän? Ja nyt saavat haukut sinulta, kun on tavaraa niin ja niin paljon? Tämä nuoret ihmiset ovat niin lellittyjä nykyään, etteivät osaa arvostaa enää mitään hyvää ja heittävät omat vanhempansa tänne roskakoriin, että voi, voi, kun on niin paljon tavaraa? Myy ne sitten tai anna ilmaiseksi, kun monella ei niitä ole. Voit siis leikkiä hyväntekijää, kun omat vanhempasi  kuolevat. Ja ota selvää siitä, myös,  että ehkä omat vanhemmat nähneet aikoinaan puutetta kaikesta, ja silloin ihmisten tavara hamstraus ehkä näkyi näin ja näkyy edelleen. Tällä ehkä korvattiin myös jotain rakkauden puutetta aikoinaan ym. Sinun vanhemmat ovat nähneet  ehkä aikoinaan sen ajan, kun lapset olivat näkymättömiä lapsia, ei silloin puhuttu lasten oikeuksista ym. Ja nyt omat vanhemmat näköjään jotain rikollisia? Kasva aikuiseksi ap. 

Ääripäiden välillä tavaramäärässä taitaa olla suurin osa suomalaisista, mutta tyypillisessä somekeskustelussa on jäljellä vain stereotypiat: hamstraava boomeri ja puolityhjässä asunnossa viihtyvä nuori minimalisti. Kun rupesin miettimään, en ole todellisessa elämässä kohdannut kumpaakaan, liekö oma kuplani sitten puutteellinen. Ikää on nyt 61 vuotta ja elettyjä elämänvaiheita monenlaisia. En kyllä tunnista itseäni noista lapsuuden kuvauksista, joissa elettiin tönöissä ja haalittiin elämän mittaan kaikkea ja paljon. 60- ja 70-luvulla esinemaailma oli ihana 😀, vähemmän kalusteita mutta hyvälaatuisia ja innovatiivisia. Nyt vanhana olen kierrättänyt pois suuren osan tavaroista ja huonekaluista, kun totesin etteivät ne enää ole osa elämääni. Ostin tilalle 60-lukulaisia.

Kuolinpesien tyhjentäminen karsi minusta tavaravimman ja aloin karsia. Kaikkea hassua sitä löytyikin. Luulinko tosiaan joskus, että pelaan sulkkista, heitän tikkaa ja käyn pilkillä! Kirjatkin olivat kellastuneet ja nuhruiset, harva oli enää lukemisen arvoinen. Aarteet säästin, mutta nyt luen digikirjoja ja harvakseltaan ostan harrastukseen liittyviä uusia lintukirjoja.

Älkää niputtako ihmisiä iän perusteella. Suomeen tarvittaisiin vanhainkoteja myös hevimusiikkia luukuttaville ja kaikenlaisia ei-perinteisiä arvoja omaaville boomereille. 

Vierailija kirjoitti:

Juu, tiedetään. Keittiönpöytä notkuu papereita, tasot epämääräistä tavaraa kynsisaksista, perusvoiteeseen ja joskus lopetettuihin ylipäiväisiin lääkkeisiin. Makkareiden kaapeissa on kaikki vaatteet 70-luvulta alkaen, seinän levyinen kirjahylly täynnä pölyttyneitä tietisanakirjoja ja valokuvia, sauna on varastona. Sitten, kun yrität tästä etsiä kaurahiutaleita ja puhtaita, sopivia alushousuja. Hikeä joskus pukkaa.Terv sh kotihoito 

Sairaaanhoitaja ei ymmärrä, että hänen käyntinsa syy liittyy juurikin siihen, että asiakas ei pysty enää huolehtimaan itsestään ja kotinsa järjestyksestä? 

Olin ottamassa vastaan isäni muuttokuormaa. Hän pakkasi sen toisella puolella suomea ja minä olin purkamassa sitä uudessa osoitteessa.

Voi hyvä ihme sitä roinan määrää. Pahvilaatikkoa toisensa perään täynnä ihan roskaa. Ihan huippuna minun lapsena käyttämäni uimapatja, noin 40v vanha. Ison omakotitalon tavaroita oli todella vaikea saada mahtumaan puolet pienempään. Nykyäänkin talo on todella täynnä.

Niin, ap, kuinka monen "vanhan ihmisen" kotona oletkaan käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni kuoleman jälkeen talostaan tyhjennettiin 60v edestä tavaraa. Määrä oli ihan älytön. Lukuisia peräkärryllisiä tavaraa meni kaatopaikalle. Tavaraa oli säilötty paljon vintille jossa lämpötilanvaihtelut ovat suuria, kesällä älyttömän kuuma ja talvella samat lukemat kuin ulkona. Tuo oli pilannut paljon tavaraa, mm suuri määrä ompelulankoja jotka olin säästänyt omaan käyttöön olikin ihan käyttökelvotonta koska meni poikki jatkuvasti, en muuta syytä keksinyt kuin että oli haurastunut kun oli yli 30v ollut siellä vintillä vuoroin kuumassa ja vuoroin kylmässä. Lisäksi paljon oli hiirien ja oravien piloille syömiä tekstiileitä. 

 

Mitähän ihmettä tämä nyt tarkoittaa?

Sinä hamstrasit mummon vintille lankoja ja sitten valitat? Vai jätitkö siis mummon asuntoon noin muuten vaan langat, etkä 30 vuoteen tarvinnut niitä ja sitten ruikut

Voit vetää henkeä, niitä lankoja ei ollut kukaan muu säästänyt kuin mummoni. En siis ollut alle kymmenvuotiaana jemmannut ompelulankoja hänen vinttiinsä. Säästin ne hänen jäämistöstään. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko ihan asiallinen aloitus, jos haukut omia vanhempiasi, että keräävät tavaraa älyttömästi? Oletko huomannut heissä lainkaan mitään positiivista puolta? Ovat antaneet sinulle rakkautta, välittämistä ja kannustaneet sinua läpi elämän? Ja nyt saavat haukut sinulta, kun on tavaraa niin ja niin paljon? Tämä nuoret ihmiset ovat niin lellittyjä nykyään, etteivät osaa arvostaa enää mitään hyvää ja heittävät omat vanhempansa tänne roskakoriin, että voi, voi, kun on niin paljon tavaraa? Myy ne sitten tai anna ilmaiseksi, kun monella ei niitä ole. Voit siis leikkiä hyväntekijää, kun omat vanhempasi  kuolevat. Ja ota selvää siitä, myös,  että ehkä omat vanhemmat nähneet aikoinaan puutetta kaikesta, ja silloin ihmisten tavara hamstraus ehkä näkyi näin ja näkyy edelleen. Tällä ehkä korvattiin myös jotain rakkauden puutetta aikoinaan ym. Sinun vanhemmat ovat nähneet  ehkä aikoinaan sen ajan, kun lapset olivat näkymättöm

Voi lässynlässyn...

eiap

Minimalismin taustalla on usein halu ilmentää sosioekonomista statusta. Ennen vain varakkaissa kodeissa oli avaraa, pelkistettyä ja valoisaa, ja köyhissä ja muutoin matalamman tulotason kodeissa oli paljon tavaraa nurkissa eikä suuria ikkunoita valoa tuomassa. Median ja sisustusbuumien myötä pelkistetty look levisi moderneissa länsimaissa kaikkien tietoisuuteen ja pelkistetty syveni minimalismiksi ja sitä alettiin perustella milloin milläkin ekologisuudella, mielenrauhalla ja elämän perusasioihin keskittymisellä. Köyhä väki ryhtyi tavoittelemaan vaaleaa, skandinaavisen pelkistettyä ja puunattua kotia koska kukapa ei haluaisi vaikuttaa ulospäin varakkaammalta mitä oikeasti on. Tällainen höpötys ei vaan ole vielä tarttunut aloittajan vanhempiin ja hyvä niin.

Äidilläni tuo sama. Esineisiin muodostunut tunneside estää luopumasta niistä. Monet tavarat (esim. kirjat) tulleet perinnön kautta. Lisäksi kasvaneet kulttuurissa, jossa mitään ei heitetä pois, vaan korjataan. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tulikin mieleeni anoppi, joka lähenee 80-v ikää ja alkanut puhua paljon pienempään asuntoon muuttamisesta... En halua ajatellakaan työmäärää, joka olisi siinä tavaran raivaamisessa, olen jo etukäteen sanonut, ettei meille tule käytännössä mitään, tai mies hankkikoon vuokravaraston niille tarpeelliseksi kokemilleen rojuille. Välimatkaakin sen verran, ettei pysty auttamaan edes kaatopaikkakyydityksissä. 

Tämähän se. Appivanhemmilla sama tilanne, pitäisi muuttaa sopivampaan asuntoon vanhasta omakotitalosta. Eivät voi muuttaa, koska mihin laitetaan kaikki tavarat? Olen varovaisesti vihjaillut että voisi aloittaa hävittämisen esim. vanhoista tekstiileistä, vuosikymmeniä vanhat pyyhkeet ja lakanat voi laittaa helposti vaikka kierrätykseen. Samoin astiat. Mutta kun ei. Kaikesta pitää saada rahaa ja kaikki on niin arvokasta ettei voi ilmaiseksi luopua. Siksi en oikein voi auttaakaan. 

Olen periaatteessa tavaraan kiintyvää tyyppiä, mutta olen vuosien varrella muuttanut sen verran monta kertaa, että kotimme tavaramäärästä lopulta on vain pieni osa vain minun tavaroitani.

Ja kun muutimme tähän nykyiseen kotiimme viime vuonna, niin silloin kävimme läpi kaiken ja iso kasa tavaroita lähti eteenpäin, kun totesimme, että enää ei tarvita. Tässä kodissa on enemmän tilaa, joten sen puolesta ei olisi tarvinnut karsia, mutta se oli järkevää.

Nytkin on varmasti tavaraa, josta voisi luopua, jos olisi aivan pakko, mutta suurin osa tavaroistamme on aktiivisesti käytössä, sitten on tiettyyn vuodenaikaan liittyvät (kuten koristeet, uimapuvut ja talviliikuntavarusteet) jutut ja tarjoiluastiat, joita tarvitaan sitten, kun kutsumme läheisiä kylään. 

Olen jo vuosia käynyt läpi vaatevarastot pari kertaa vuodessa. Silloin pohdin, että tuleeko vielä käyttöön, missä kunnossa vaate on ja silloin liian pienet matkaavat eteenpäin, osa päätyy jatkokäyttöön ja osa roskiin. Näin pysyn perillä, että mitä on ja mitä tarvitaan.

Äiti kaatui kotonaan ja joutui sairaalaan. Totesimme pian, ettei hän voi enää asua vanhassa kaksikerroksisessa kodissaan. Jouduin etsimään hänelle pienemmän, esteettömän asunnon ja tyhjentämään vanhan. Se oli aivan hirveää. Tyjennyt vei seitsemän viikkoa, sillä tavaraa piti karsia uuteen asuntoon ja hän antoi koko ajan ohjeita kuinka sitä ja tätä ei saa heittää poits. Myin ja annoin tavaraa, sekin oli oma shownsa.

En ollut tajunnut kuinka täynnä etenkin yläkerta oli tavaraa, sillä äiti ei olltu päästänyt minua sinne vuosiin. Keittiössä oli mm. kymmenen paria saksia, neljäkymmentä mukia, viisitoista uunivuokaa jne. Sauna oli täynnä tilattua kosmetiikkaa, suuri osa jo vanhentunutta. Ulkovarastossa oli jätesäkilliskä huolella pestyjä lasipurkkeja (hän ei hilloa tai säilö), vei kaksi tuntia kun irrottelin metallikannet ja lasipurkit toiisistaan, jotta sain purkit kierräykseen. Pihakatoksessa ja parvekkeella oli toistasataa jugurttipurkkia "siementen idätystä varten". Tässä vain osa kaikesta kaaoksesta.

Totesin hänelle, etten ollut kahdeksankymppiselle Riitalle vihainen, mutta viisykymppiselle olin, sillä hän olisi voinut alkaa jo silloin vähentämään tavaraa ja miettimään kulutustaan. 

Hän on onneksi ymmärtänyt, kun olemme veljeni kanssa sanoneet, ettemme halua mitään fyysisiä lahjoja. Tätini sen sijaan ostaa astioita ja vaaseja kielloista huolimatta. Ne lähtevät aina kierrätykseen tai myyntiin välittömästi.

Suuri tavaramäärä on riski asukkaalle jonka liikkuminen käy hitaammaksi, mutta myös naapureille. Kaikki tavara on palokuormaa. Asuntoa, jossa on paljon tavaraa, on vaikea siivota ja pölyä kertyy kaikki paikat täyteen joka edelleen nostaa paloriskiä.