Lue keskustelun säännöt.
Vanhoilla ihmisillä on ihan älyttömästi tavaraa kotonaan
12.02.2024 |
Olemme mieheni kanssa minimalismiin päin kallellaan. Olemme nelikymppisiä lapsettomia ja asumme kaksiossa. Kaksi autoa sentään omistamme.
Aloin miettimään, että vanhemmillani on melkeinpä enemmän tavaraa pelkästään makuuhuoneessaan kuin meillä yhteensä. He asuvat isossa talossa, ja veikkaisin, että tavaraa on sisällä ja ulkona todennäköisesti ainakin 20 kertaa enemmän kuin meillä. Vanhempani eivät edes ole mitään varsinaisia hamstraajia, mutta mitään ei voi ikinä heittää pois.
Kommentit (194)
Moni ajattelee ettei raaski tai ei tiedä mihin ja miten (kun ei autoa) hukata tavaran.
Pula-ajan lapsia esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normi taloudessa tarvii jos jonkinlaista härpäkettä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki alapeukut? Totesin vain asian liittyen omiin vanhempiini, en teihin, kommentoijat ja peukuttajat.
Esim. isovanhemmillani ei tuollaista tavaramäärää ollut.
Ap
Lue otsikkosi uudestaan. Et millään muotoa siinä maininnut vain omia läheisiäsi vaan yleistit, jotta kaikilla....
Jos kirjoittaa tänne, pitää olla valmis vastaanottamaan jokaisen oma kanta peukutuksessa.
-
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:n tilanteen.
Oma äiti säästää kaiken. Tyhjät pienet jugurttikipot, margariinirasiat yms tiskaa ja laittaa kaappiin, koska niitä voi tarvita. Kaikki kuvalehdet säästetään. Vanhoja sanomalehtiä ei enää onneksi säästä, mutta viimevuoden lehdet on eteisessä pinottuna, koska niitä voi tarvita. Laatikoiden kätköissä on rikkinäisiä kampoja, lehtien mukana tulleita voidenäytteitä, koska niitä voi tarvita. Vanhoja hammasharjoja on ainakin 8, koska niitäkin voi tarvita. Useita uusia harjoja on toki odottamassa käyttöä. jne.
Edesmenneen isän vaatteet ja kengät on edelleen tallessa eikä niitä saa viedä hyväntekeväisyyskirpparille. Isän vanhat risat rantalipokkaat on säästetty.
Isän rantalipokkaat..voi rakkaus!
minä en varmaan pysty heittämään mieheni vaatteita pois vaan
halailen ja nuuhkin niitä kun olen leski
Annan kirpputorille 2 kertaa vuodessa.
juhlavaatteita ja käyttövaatteita.
Ovat hyvin pidettyjä ja kauniita.
Outoa kyllä, en näe niitä koskaan myynnissä.
Vain 80- luvun muovirättejä ja rumia riepuja.
Vien silti, vaikka ottaisivat omaan käyttöönsä.
En jaksa kaupitella torilla.
Kuolen alasti jos tulot tipuu ???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt minialistin elämää, kun siinähän yritetään pyrkiä turhasta tavarasta pois, eikä suinkaan elää niukkuudessa ja olla kuluttamasta. Ap. kertoo, kuinka heillä 2 heng. taloudessa on kaksi autoa.
Ja ap:n autot ja elektroni päätyy johonkin kehitysmaahan, jossa ei ole valmiuksia jätteen käsittelyyn, samoin vaatteet johonkin mereen, kun länsimaatteet liikakuluttavat, eikä sitä minialistinen elämäntapa poista, päinvastoin altistaa liikakuluttamiselle, kun tavarat eivät ole omissa nurkissa, vaan muiden. Ja sitten paheksutaan niitå, jotka pitävät tavaranda omassa nurkassa, eivät anna niitä johonkin kehitysmaan riesaksi tai upotettavaksi mereen, joka saastuttaa ympäristöä.
Itse olen käynyt merkillisen kiertokulun materialistisesta kuluttajasta ankaran nihilistisen minimalismin ja merkkitietoisuuden kautta tarkoituksenmukaiseen ei-merkki tietoiseen niukkuuteen.
En tee tietoisia valintoja muuten kuin vain siten, että hankitaan, mitä tarvitaan. En kerää, enkä osta kuin vasta sitten, kun on aivan pakko. Minulle on yksi lysti, että kattolamppuni on jokin geneerinen 2000-luvun kristallikruunu ostettuna anttilasta, eikä Lokki-valaisin. Minua suoraan sanoen ahdistaa kaikki perintönä saamani tapiovaarakalusteet tai arabian astiastot. Kaikki mikä on ns. "arvokasta" voidaan varastaa, ne voivat käytössä saada pintaansa naarmuja tai muuta käytön jälkeä tai rikkoutua. Vapauttavaa on että sohva on käytettynä hankittu eikä mikään jacobsenin arvohuonekalu. En halua että kotini on jokin design galleria - se on paikka, jossa voin vapaasti olla oma itseni. Siellä on asioita, joista itse pidän, olivat ne sitten mitä tahansa. Jos ne jonkun mielestä ovat krääsää tai vanhahtavaa rojua - so be it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt minialistin elämää, kun siinähän yritetään pyrkiä turhasta tavarasta pois, eikä suinkaan elää niukkuudessa ja olla kuluttamasta. Ap. kertoo, kuinka heillä 2 heng. taloudessa on kaksi autoa.
Ja ap:n autot ja elektroni päätyy johonkin kehitysmaahan, jossa ei ole valmiuksia jätteen käsittelyyn, samoin vaatteet johonkin mereen, kun länsimaatteet liikakuluttavat, eikä sitä minialistinen elämäntapa poista, päinvastoin altistaa liikakuluttamiselle, kun tavarat eivät ole omissa nurkissa, vaan muiden. Ja sitten paheksutaan niitå, jotka pitävät tavaranda omassa nurkassa, eivät anna niitä johonkin kehitysmaan riesaksi tai upotettavaksi mereen, joka saastuttaa ympäristöä.
Jos heille kaksi autoa on tarpeelliset esim työssäkäymisen kannalta eikä siten turhia?
Tärkeintä on lakata ostamasta. Se on se järkevä ja kestävä malli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on minun elämäni, nämä ovat minun tavaroitani. Olen ostanut ne rahoilla, jotka olen saanut tehdä tekemällä töitä. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi en 60v iässä saisi elää omaa elämääni, vaan minun tulisi tyhjentää kotini ja istua sille ainoalle jätettäväksisallitulle tuolille odottamaan kuolemaa. Perikunnalle (joita joskus olen lapsikseni kutsunut) ei saa jäädä mitään sellaista, mitä he eivät hyväksy perittäväksi eikä mitään vaivaa kuolemani jälkeen. Jos mahdollista, niin ymmärrän kuolla ulkona, jotta kalma ei käväise kämpässäni ja asuntoni voidaan tyhjentää henkilöauton peräkonttiin, huonekaluja todella vain se yksi tuoli ja vaatteita sen verran, mitä päälläni on lähteissäni.
Perikunnalle se on vain tavaraa, suhtautukaa siihen vain tavarana ja antakaa jonkun firman tyhjentää asuntoni. Minulle nämä eivät ole vain tavaraa, vaan useinkin tavoiteltuja asioita, säästöillä ostettuja ja harkittuja hankintoja. Niistä on ollut iloa ostohetkellä ja usein myöhemmin, joten miksi en saisi omistaa niitä elämäni loppuun asti. Sinulle se typerä käkikello on pelkkä romu, minulle se on muisto lapsuuden mummolasta.
Vierailija kirjoitti:
Pitänee ensin perehtyä historian kulkuun, jotta voidaan ymmärtää niin aloittajan kuin monen muunkin vastaavassa tilanteessa olevan ajatusmaailma.
Sodan nähneet ihmiset, heillä on ollut puutetta aivan kaikesta. Osa on toki asunut kaupungeissa, mutta pitää muistaa, että kaupungistuminen lähti todenteolla liikkeelle vasta 50-60 luvulla. Siihen asti suurin osa on asunut tupa ja kamari -tyyppisessä tönössä. Niitäkin on ollut monentasoisia: isoja pohjalaistaloja ja suuria viljelysmaita, mutta siellä on asunut myös niitä torppareita sen viljelysmaan reunamilla, renkejä ja piikoja pikkuisissa mökeissään vailla eristeitä ja juoksevaa vettä. Kaikesta on ollut pulaa. Napeista, juomakupeista, käyttökelpoisista talvikengistä.
Nämä ovat saaneet niitä lapsia, joita myös boomereiksi kutsutaan. He ovat nähneet sen köyhyyden (lapsuusaika) ja vanhempiensa työnteon, mutta kasvettuaan päässeet lähtemään sinne kaupunkiin töihin. Tehtaaseen. Ja
Olen syntynyt vuonna 50 eikä minulla vieläkään ole sitä isoa omakotitaloa, ei 12 hengen astiastoja, eikä mitään muutakaan. Luulisin että suurimmalla osalla meistä elämä ei mennyt noin. Vuokralla olen asunut ja asun edelleen. Olin kasvattilapsi ja mieheni isosta perheestä. Ei ollut mahdollisuutta kouluttautua, eli olimme pienipalkkaisissa töissä. Kasvatimme lapset jotka ovat myös nuoresta asti tehneet töitä. Niin että ei pidä yleistää että boomerit ovat eläneet rikkauksien keskellä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki alapeukut? Totesin vain asian liittyen omiin vanhempiini, en teihin, kommentoijat ja peukuttajat.
Esim. isovanhemmillani ei tuollaista tavaramäärää ollut.
Ap
Täällä ei saa kritisoida 60+ ihmisiä. Ei saa murentaa myyttiä, jonka mukaan koko elämänsä helposti kokopäiväistä työtä saaneet olisivat nyt köyhiä ja kaikenlaisten Kela-tukien tarpeessa toisin kuin nuoret työttömät, jotka tappelevat 15h/vk työpaikoista. Tuon ikäisillä on isot maksetut asunnot täynnä tuhansien eurojen arvosta tavaraa, mutta siitä on oltava hyshys.
Pitää myös ymmärtää että on paljon meitä pienellä eläkkeellä eläviä, vuokralla koko elämänsä asuneita 50 luvulla syntyneitä. Ei ole artekkia eikä lundiaa, vai mitä nämä arvokalusteet ovatkaan. Elämän kohtaloita on erilaisia niin meillä vanhoilla kuin nuorillakin. Tiedän hyvin kuinka vaikeaa monilla nuorilla on tänä päivänä. Lapsenlapseni ovat nuoria aikuisia jotka yrittävät opiskella ammatin itselleen. Vaatimukset ovat ihan hirveitä. Rahallisesti en pysty auttamaan (vaikka mielelläni niin tekisin), mutta yritän olla henkisenä tukena. Kun yritettäisiin enemmän ajatella ja ymmärtää jokaisessa ikäluokassa ja sukupolvessa on hyvin monenlaisia kohtaloita. Ja kaikki tekevät ja ovat tehneet virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, tiedetään. Keittiönpöytä notkuu papereita, tasot epämääräistä tavaraa kynsisaksista, perusvoiteeseen ja joskus lopetettuihin ylipäiväisiin lääkkeisiin. Makkareiden kaapeissa on kaikki vaatteet 70-luvulta alkaen, seinän levyinen kirjahylly täynnä pölyttyneitä tietisanakirjoja ja valokuvia, sauna on varastona. Sitten, kun yrität tästä etsiä kaurahiutaleita ja puhtaita, sopivia alushousuja. Hikeä joskus pukkaa.Terv sh kotihoito
Tästä ketjusta tulikin mieleeni anoppi, joka lähenee 80-v ikää ja alkanut puhua paljon pienempään asuntoon muuttamisesta... En halua ajatellakaan työmäärää, joka olisi siinä tavaran raivaamisessa, olen jo etukäteen sanonut, ettei meille tule käytännössä mitään, tai mies hankkikoon vuokravaraston niille tarpeelliseksi kokemilleen rojuille. Välimatkaakin sen verran, ettei pysty auttamaan edes kaatopaikkakyydityksissä.
Jokainen saa elää miten tykkää. Ei kaikkien tarvitse olla minimalisteja. Monelle vanhemmalle kertyneet tavarat ovat muistoja hänen elämästään.
Mun vanhemmilla on asunto lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Onhan se ihan hirveää että kukaan voi käydä kylässä eikä kävelemäänkään meinaa mahtua.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni kuoleman jälkeen talostaan tyhjennettiin 60v edestä tavaraa. Määrä oli ihan älytön. Lukuisia peräkärryllisiä tavaraa meni kaatopaikalle. Tavaraa oli säilötty paljon vintille jossa lämpötilanvaihtelut ovat suuria, kesällä älyttömän kuuma ja talvella samat lukemat kuin ulkona. Tuo oli pilannut paljon tavaraa, mm suuri määrä ompelulankoja jotka olin säästänyt omaan käyttöön olikin ihan käyttökelvotonta koska meni poikki jatkuvasti, en muuta syytä keksinyt kuin että oli haurastunut kun oli yli 30v ollut siellä vintillä vuoroin kuumassa ja vuoroin kylmässä. Lisäksi paljon oli hiirien ja oravien piloille syömiä tekstiileitä.
Mitähän ihmettä tämä nyt tarkoittaa?
Sinä hamstrasit mummon vintille lankoja ja sitten valitat? Vai jätitkö siis mummon asuntoon noin muuten vaan langat, etkä 30 vuoteen tarvinnut niitä ja sitten ruikutat, kun ne on viety vintille pois tieltä? Oletko ihan terve?
Olisit ottanut lankasi omaan asuntoosi. Toisaalta, jos jotain ei ole 30 vuoden aikana tarvinnut, tarvinnetko nytkään. On meitä monenlaisia ruikuttajia!
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki alapeukut? Totesin vain asian liittyen omiin vanhempiini, en teihin, kommentoijat ja peukuttajat.
Esim. isovanhemmillani ei tuollaista tavaramäärää ollut.
Ap
Miksi otsikkosi on sitten "Vanhoilla ihmisillä on ihan älyttömästi tavaraa kotonaan"? Olisit otsikoinut, että SINUN vanhemmillasi on ihan älyttömästi tavaraa kotonaan.
Ei kaikki alle 60 v arvosta ahneutta eikä pidä ilkeyttä ja toisten asioiden arvostelua asiallisena kritiikkinä.