jos perheessä " vain" 1 lapsi ajattelen että joko
he eivät ole saaneet toista tai että äidillä ollut masennus synn jälkeen ja sen takia ei halunnut toista. Mielestäni tämä on ihan normaalia ajatella näin, eikö joku muu samalla linjalla? Eihän muuten kukaan haluaisi vain yhtä lasta jos kaikki olisi ollut ihanaa ja olisi mahdollista saada toista, vai?
Kommentit (55)
Ikävää, jos sulla on ainokaisista pelkkiä negatiivisia kokemuksia. Noita kusipäitä kun nimittäin löytyy myös niiden joukosta keillä on sisarus/sisaruksia. Että eipäs lähdetä taas yleistämään!!!!
Eli siis lapsesta tulee automaattisesti onneton ja hänen elämänsä on ainoastaan kurjaa, jos ei hänellä ole sisaruksia? Johan on!!! :O
niin, todellakaan en tunne yhtään lasta enkä aikuista tasapainoista ja muut ihmiset huomioivaa ainoaa lasta.
minulle se oli kipeä paikka. Olin ikionnellinen, kun viimein sain sisaruksen vaikka ikäero onkin suuri. Itselläni on kaksi lasta eikä toisen saaminen ollut itsestään selvää, ehdin jo sopeutua ajatukseen yhdestä lapsesta, mutta surutyötä sen asian suhteen tein. Elämä kuitenkin yllätti ihmeellisesti:) Että näin, tässä yhden LAPSEN näkökulma.
Osa ainoista lapsista on hyvinkin sosiaalisia, ja onnistuvat kasaamaan kavereista puuttuvat " sisarukset" . Miehelläni moni lapsuuden ja nuoruuden kaveri on hänelle yhä läheisempi kuin itselleni omat sisarukseni, enkä ole heidänkään kanssaan mitenkään etäinen. Ollaan joskus juteltu asiasta, eikä hän koe kaivanneensa sisaruksia. Itse olen mielestäni paljon itsekkäämpi kuin mieheni, vaikka isossa sisarussarjassa olenkin kasvanut. Jostain syystä hän on oppinut tuon muiden huomioon ottamisen paremmin kuin moni muu, jota tunnen.
Vierailija:
Meillä on n.3kk-ikäinen poikavauva, niin sanottu " helppo lapsi" . Synnytyksestä ei jäänyt minkäänlaisia traumoja, eikä pahemmin raskausajastakaan. Siltikään emme halua mieheni kanssa toista lasta, koska näin on hyvä. :)T. äiti 25v.
Siinä iässä vauvat onkin normaalisti tosi hirviöitä! (ok, koliikit erikseen.) :D Ihailen sun kokemuksen määrää!
että, jollakin tulee edes tälläinen aloitus mieleen!!! Kovin on paljon aikaa miettiä asioita. Pitäisikö hankkia elämä...
Odotus- ja vauva-aika oli hienoa aikaa. Olin elämäni kunnossa! Rakastan lastani ja miestäni yli kaiken. Minulla on aikaa työlle, lapselleni ja miehelleni. Olemme onnellisia! Olemme olleet yhdessä kaksitoista vuotta. Lapsi menne pian kouluun, eikä ole IKINÄ valittanut, ettei ole mitään tekemistä. Eikä tämä tarkoita sitä että olisimme aina häntä viihdyttämässä.
Toki lapsemme saa varmasti ennemmän hienompia asioita, kuin jos meillä olis enemmän lapsia. Olemme keskituloinen perhe, haluamme pystyä antaamaan myös rahallisesti parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Yhdelle lapselle pystymme sen tarjoamaan.
Meillä on paljon ystäviä, joilla kaikilla enemmän kuin yksi lapsi. Hienoja perheitä kaikki ja jokainen lapsi aivan uskomattoman upea! Jokainen tehköön omat valintansa elämässä ja kasvattakoon lapsensa hyvin ja rakkaudella. Sehän tässä on kuitenkin tärkeintä!
Niin ei olekkaan, mutta valitettavasti kaikki maksaa. Kaikki se mitä haluamme tarjota tulevaisuudessa... esim. mahdollisuus harrastaa. Meillä ei olisi mahdollista maksaa esim kahden lapsen jääkiekko ja jalkopallo- harrastusta. Siten, että saamme asua kuten haluamme ja syödä kuten haluamme...
No aivan! Mutta me, jotka ajattelemme myös rahaa ja miten pärjäämme taloudellisesti, olemmekin pelkkiä itsekkäitä kusipäitä. Kuulemma.. :P
T. äiti 25v.
Vierailija:
Sisarus on paras lahja jonka lapselle voi antaa.
Sisaruus on usein elämän pisin ihmissuhde.
Monet ainoat lapset ovat hemmoteltuja narsisti-kusipäitä.Eri asia tietenkin jos ei saa sitä toista lasta.
Jos ajattelette vain itseänne, niin jättäkää se yksikin lapsi hankkimatta.
Siinä on lapsen / lasten turvallista kasvaa ja kehittyä. Vaikka sisaruussuhde on pitkä, niin mikään ei takaa sitä, että se suhde on hyvä. Ainoat lapset eivät todellakaan ole hemmoteltuja narsisti-kusipäitä. Aika suppea elämänpiiri sinulla, jos vain tällaisiin ainoisiin lapsiin olet törmännyt. Itse tunnen monia narsistisia ihmisiä, joista osa on ainoita lapsia, osalla on sisaruksia. Henk. koht. itsekkäimmällä tuntemallani ihmisellä on isoveli. Kaikki, siis kaikki tehdään aina hänen päänsä mukaan. Aina tehty ja tullaan aina tekemään. Ja lapsi hankitaan aina itsekkäistä syistä! Oli kyse ensimmäisestä ja kymmenennestä lapsesta. Jos hankkii lapsen vain sisarukseksi, niin säälin todella tällaista lasta. Todella typerää kehottaa jättämään yksi lapsi hankkimatta! Se yksi lapsi on rakas eikä kenellekään ole oikeutta sanoa noin.
Ihanaa, että tulit jakamaan neronleimauksesi kanssamme.
Itselläni ei ole tapana ajatella juuri mitään siitä, että ihmisillä on 1/2/useampia lapsia. On niin paljon muutakin ajateltavaa.
Lyöntivirhe, älkää teilatko, verenhimoiset kotiäidit.
65
Että äiti on nolla, eikä halua töihin vaan hautautua kotiin pieniin ympyröihin.
Vierailija:
En voi sille mitään, mutta tuli paha mieli viestistäsi. Tunnen peräti kolme perhettä, joihin on syntynyt kaksi lasta, mutta toinen kuollut lapsena tai teininä. Yhden noista yksin kasvaneista kanssa olen naimisissa, eikä hänestä tullut narsisti-kusipäätä, vaan muut erittäin paljon huomioon ottava ihminen.