jos perheessä " vain" 1 lapsi ajattelen että joko

a vai miksi eivät halua.

Meillä yksi ihana lapsi. Toista en kaipaa. Ei sen kummempaa.

Meillä on " vain" yksi lapsi kun toista emme saa. Ja kyllä se kipeää tekee. Varsinkin kun näkee teidän muiden ylemmyydentuntoiset ja ihmettelevät katseet.



Puukkoa kierretään jo muutenkin.

Toiset haluaa monta muksua toiset ei. Mitä ihmeellistä siinä on?? Jotkut myös haluaisivat mutta luoja ei suo. Elämä on valintoja.

se mikä tekee sinut onnelliseksi ei välttämättä tee minua onnelliseksi.

vain 1 lapsi. Me ainakin ollaan onnellisia vaikka meillä onkin vain yksi lapsi, eikä välttämättä edes tehdä lisää. pitäsköhä mun ruveta miettimääm, että miksiköhän noilla on 3 lasta.. huhuh, eikö teillä ole muuta tekemistä?

Meillä on yksi lapsi ja se riittää.

Eivät kaikki halua olla sikiäviä lehmiä.

ne, joilla on useampi lapsi. He tekevät elämästään onnellisen perheenä ja sillä, että on lapsia. Heidän elämä on aika tyhjää siinä vaiheesa kun lapset kasvaa ja lähtee pois kotoa ja itse ei voi enää lisääntyä.



Minä nautin tästä yhdestä lapsesta ja odotan, että voin hänet kasvattaa aikuiseksi ja saan sitten taas omaa aikaa enemmän. En pelkää ajatusta, ettei lasta ole enää kotona sitten joskus.



Eihän se näin välttämättä kaikilla ole, mutta minä ajattelen yhden lapsen äitinä näin :D



Ja näiden ihmisten elämä on pilalla, jos mies menee vieraisiin ja tulee ero.



Ai niin, olen aina ollut yh. Ei ole pelkoa, että ero (tai kukaan mies) sekoittaa meidän perhe-elämän :D

Ei kai sille voi mitään jos ensimmäinen mielleyhtymä on tämä. Miksi siitä loukkaantua? En minä ainakaan pahalla teitä kohtaan niin ajattele.

jälkeinen masennus . Ja se todellakin on, hänen omien sanojensa mukaan, syy siihen, että lisää lapsia ei tule. Hänet hyvin tuntien kuitenkin tiedän, että kirjoittaisi kuitenkin av:lle juuri kuten vaikka nro 3.



Sinänsä kyllä olen sitä mieltä, että vaikka extravaikeuksia tai masennusta ei olisikaan, on ERITTÄIN harvinaista, että kaikki olisi vain kevyttä, ihanaa ja mahtavaa, kun lapsen kanssa elää.

Jotenkin tosi outoa kuvitella, että tuo puolitoista vuotta jotenkin kosauttaisi vapaan vanhuuden ja että mulla menisi jotenkin tosi paljon enemmän aikaa kasvattaa nuo tytsit aikuisiksi.



t. toinen yh

enkä enää ikinä rupea tähän hommaan.



olen ratkaisuni kanssa sinut ja nautin siitä, että voin edelleen elää aika itsekästä elämää. meillä ei ole lapsiperhepyöritystä enkä koe olevani ensisijaisesti äiti, vaikka lapseni onkin elämäni tärkein henkilö.



nähdessäni esim. kaksilapsisia perheitä huokaisen syvään ja mietin, että olen onnellinen, kun on vain yksi lapsi. se sopii minulle ja meille hyvin.

Vierailija:

jälkeinen masennus . Ja se todellakin on, hänen omien sanojensa mukaan, syy siihen, että lisää lapsia ei tule. Hänet hyvin tuntien kuitenkin tiedän, että kirjoittaisi kuitenkin av:lle juuri kuten vaikka nro 3.

Sinänsä kyllä olen sitä mieltä, että vaikka extravaikeuksia tai masennusta ei olisikaan, on ERITTÄIN harvinaista, että kaikki olisi vain kevyttä, ihanaa ja mahtavaa, kun lapsen kanssa elää.

Nyt kaksi lasta.



Teoria ei siis päde minuun.

Nelosta tässä yritellään.

tekeekö minun elämäntilanteeni sinun elämäntilanteestasi hankalamman? jos vastasit kyllä ole hyvä ja ilmoita nimesi niin voimme keskustella vaikkapa nenätysten asioista.



Mulle on aivan sama onko sulla 1 ,2 tai ei ollenkaan.

Minulla on oma elämä. ja Onnellinen sellainen.

Toivottavasti sinullakin.

Mä ajattelen monilapsisten perheiden äideistä näin:



Jaaha, piti saada se Kastellitalo, tila-auto ja kolme lasta + kultainen noutaja. Nyt sitä ollaan niin sovinnaista ja tylsää pikkurouvaa...



T: yhden lapsen äiti

miksi meillä vaan yksi lapsi. Toki pohdin sitä muiden kohdalla; kysyä en viitsi, koska saattaa olla kipeä asia, jos vaikeuksia saada enempää.

päinvastoin. meille ei toista lasta kuulu ja kuljetan kipua siitä ja menetetystä vauvanalusta (keskiraskauden keskenmeno) joka päivässä mukana.

Minusta on lohduttavaa, että joku ajattelee noin. Enemmän pelottaa, että jotkut vieläpä ajattelevat meistä pahasti tyyliin ovat varmaan niin mukavuudenhaluisia urakeskeisiä materialisteja etteivät esikoisen vaikean alkutaipaleen takia halua kuin keskittyä helppoon elämään...

me ollaan mukavuudenhaluisia urakeskeisiä ja mitähän vielä, koska oikeastaan niinhän me ollaankin (meillä 1 kouluikäinen). mitä pahaa siinä on. en näe elämäni tieten tahtoen hankaloittamisessa mitään mieltä.