Lue keskustelun säännöt.
Asetin takarajaksi itselleni toisen lapsen saamiselle 45v
11.02.2024 |
Täytän kesällä 45v, että se siitä. No en tiedä voisinko edes tulla raskaaksi enää.
Olen saanut ainoan lapseni 23-vuotiaana ja erosin lapsen isästä muutaman vuoden päästä. Kun olimme vielä yhdessä niin ajatus oli kyllä saada toinen lapsi, mutta sitten sairastuin vakavasti ja piti haudata ajatus lapsesta.
Olin sinkkuna aika pitkään, välillä lyhyitä seurusteluita. Yksi vähän pidempi oli ja siinä suhteessa tulin raskaaksi, mutta sain keskenmenon. Yli 30-vuotiaana tapasin miehen jonka kanssa jätimme ehkäisyn pois parin vuoden jälkeen. Lasta ei kuitenkaan tullut ja nyt olen eronnut tästäkin miehestä. Ero oli vaikea paikka koska mä olisin halunnut jatkaa suhdetta, mutta mies ei.
Olen monet itkut itkenyt kun en ole saanut toista lasta. Tiesin jo teininä, että haluan monta lasta. Yhden sain ja olen hänestä onnellinen. Ei ole ollut oma valinta ettei lisää tullut. Oli tuo vakava sairastuminen jonka aikana ei voinut raskaaksi tulla. Sitten ero. Keskenmeno toisessa suhteessa. 10 vuoden suhde jossa lasta ei tullut. Ero siitäkin suhteesta.
Nyt olen melkein 45v sinkku joten ei mitään toivoakaan enää saada toista lasta. Vielä tulee itkettyä monet itkut tämän vuoksi.
Surullinen
Kommentit (48)
46 on hoitojen ikäraja yksityisellä. Mä oon kesällä 47 ja kokeilen nyt vielä tärppäiskö alkionsiirto. Jos ei, niin sitten voi olla sen jälkeen enää miettimättä näitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä voit mennä Viroon itsellisenä hedelmöityshoitoihin. Suomessa voit jo selvittää oletko hedelmällinen edes paperilla. Jotain vikaa hedelmällisyydessä on varmaan ollut jo aiemmin sen toisen miehen kanssa 30-vuotiaana.
Vinkkinä muille, että lapset kannattaa tehdä kun sopiva mies löytyy ja useampi heti peräkkäin, ettei ero tule jo välissä.
Vinkkinä sulle, että kannattaa lukea aloitus kunnolla. EI OLLUT OMA VALINTA SAADA VAIN YKSI LAPSI. Sairastuin syöpään lapsen ollessa alle vuoden ikäinen. Ei siinä voinut kuvitellakaan yrittävänsä toista lasta. Syövästä ja hoidoista toipumiseen meni aikaa ja tärkeintä oli se, että selviän edes hengissä siitä. Parisuhde ei kestänyt sitä rankkaa rupeamaa ja päädyimme eroamaan. Ei ollut helppoa sekään.
Eikä niitä lapsia niin vain kaikki tee. Noin voi sanoa vain ihminen joka on tehnyt monta lasta helposti eikä tajua, että ei kaikilla mene niin. Nyt järki käteen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaivaa ihmistä joka alapeukuttaa tällaista aloitusta??
Se ettei ole saanut yhtäkään lasta niin ärsyttää tuollainen ruikutus ihmiseltä joka kuitenkin on äiti.
Haista pee. Lapsettomat voiva tehdä oman aloituksensa. Mulla on täysi oikeus surra sitä, että en saanut toivomaani isoa perhettä. Mulla on ollut elämässä paljon vaikeuksia ja elämä potkinut päähän moneen kertaan, että ei tässä ole mitään helppoa elämää vietetty. Eikä todellakaan ole ollut omista valinnoista kiinni asiat, joten pidä suusi kiinni.
Ap
Sun täytyy käsitellä sun suru, että olet vain yhden lapsen äiti. Sen jälkeen voit taas elää ja hengittää helpommin ja ehkäpä saat uusia unelmia.
Jollekin toiselle se yksikin lapsi olisi suunnaton ilo. Voisitko saada siitä ajatuksesta kiinni? Jos toivoitkin kahta lasta, niin sait kuitenkin yhden ja kokea äitiyden elämässäsi. Sun lasi on ehdottomasti puoliksi täynnä. Ei kaikilla lapsiluku ole oman toiveen mukainen. Ja meistä jokaisella on omat kipukohtamme. Elämäsi on arvokas ja merkityksellinen, vaikket äidiksi enää tulisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo katkeroitumista asian takia. Se ei auta sinua, eikä ketään muutakaan. Vielä on vähän aikaa, mutta jos ei niin ei. Sitten ei auta muu kuin sopeutua tilanteeseen. Elämää on turha kuluttaa murehtimalla mitä ei saanut. Enemmän saa irti elämästä keskittymästä siihen mikä on hyvää, kuin murehtimalla minkä kaiken olisi toivonut okevan toisin, kun ei se kuitenkaan murehtimalla muutu. Jos jotain positiivista, niin ainakin voit aikanaan täysillä keskittyä isovanhemmuuteen, jos lapsenlapsia tulee.
Minä toivoin neljää, sain kolme. Nyt olen jo 44 ja nuorinkin 15-v, minun aikani ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaivaa ihmistä joka alapeukuttaa tällaista aloitusta??
Se ettei ole saanut yhtäkään lasta niin ärsyttää tuollainen ruikutus ihmiseltä joka kuitenkin on äiti.
Ihan turha näillä on lähteä kilpailemaan.
Miksi pitää tulla lukemaan keskustelua, josta jo otsikosta näkee että tulee pahoittamaan mielen?
Olet saanut jo yhden lapsen ja kokea äitiyden, joten lopeta ruikutus ja nauti lapsestasi. Olet ollut onnekas etkä osaa arvostaa sitä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin minäkin toivonut saavani toisen lapsen. Koskaan en ole ehkäisyä käyttänyt, yhden kerran olen tullut raskaaksi ja saanut Ihanan lapsen 32-vuotiaana. Nyt 42-vuotiaana on jo toivo mennyt toisesta. Olen ikionnellinen tästä yhdestä enkä haikaile enää mahdottomia. Ihan kaikkea ei vain aina saa mitä haluaa. Pitää osata olla onnellinen siitä mitä on.
Sulla on ikää yli 40v ja 24_vuotias lapsi ja vielä haluaisit uudestaan aloittaa kaiken alusta. Ei mitään järkeä.
Toisaalta, jos kerta pidät lapsista niin kovasti, niin yritä etsiä kumppaniksi joku nelikymppinen mies, jolla on alle kouluikäiset lapset, niin voit leikkiä äitiä heille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä voit mennä Viroon itsellisenä hedelmöityshoitoihin. Suomessa voit jo selvittää oletko hedelmällinen edes paperilla. Jotain vikaa hedelmällisyydessä on varmaan ollut jo aiemmin sen toisen miehen kanssa 30-vuotiaana.
Vinkkinä muille, että lapset kannattaa tehdä kun sopiva mies löytyy ja useampi heti peräkkäin, ettei ero tule jo välissä.
Vika on voinut olla miehessä, kun ap on kuitenkin ollut kahdesti raskaana ja mies on tiettävästi lapseton.
Ymmärrän sinua ap. Mullakaan ei menny asiat nappiin esikoisen isän kanssa ja itse haaveilin lapsista pienellä ikäerolla. Nykyiseni kanssa jaariteltiin monta vuotta lapsi asian ympärillä, joten loppupeleissä sisaruksille tuli yli 8 vuotta ikäeroa ja nyt nuoremman ollessa vauva toivoisin vielä yhtä. Taidan olla niitä naisia, joilta jää aina yksi lapsi puuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin luovutin jo. Täytän syksyllä 40. Monet kalliit hoitoyritykset jo takana, tuloksettomina. Luomuna ei mahdollisuuksia. Yksi lapsi on hoidoilla, ihme että onnistui aiemmin. Tämä ainokainen toivottavasti saa vähintään 2 lasta nuorena, kun itse en saanut.
Jos tuntuu, että lapsi olisi tervetullut, voisitko harkita sijaisvanhemmuutta?
Mun tätini on vain pari vuotta minua nuorempi. Olen 43v. Minulla on neljä lasta ja meidän suku on todella voimakas ja viriili.
Suomessa on tosi heikko syntyvyys nykyään. Heikko psyyke ja fysiikka monilla ihan perinnöllisesti ja se selittää alhaisen syntyvyyden.
Meillä on sellaista väkeä jotka ei kykene seurusteluun tai sosiaaliseen kanssakäyntiin. Moni ei ole edes kolmekymppisenä käynyt kertaakaan treffeillä tai suudellut vastakkaista sukupuolta. Sitten on ihan heikkoja sukusoluja.
Näitä selitellään veluudella ja ideologisilla syillä, mutta totuus on heikko perimä ja heikko sukulinja.
Itse ainakin pelkään jollain tasolla käytännössä päivittäin, että jotain epätodennäköistä tapahtuu juuri meidän kohdalle ja menetän ainoan lapseni. Ne joilla on useampia lapsia, niillä on pienempi todennäköisyys joutua sellaiseen tilanteeseen. Pelkään kyllä myös sitäkin, että itse kuolen jollain epätodennäköisellä tavalla ja lapsi jää ilman äitiä. Mietin usein, mitä lapsi tarvitsee 15 vuoden päästä ja mitä pitäisi hankkia ja opettaa hänelle siltä varalta, jos kuolen yhtäkkiä. Besserwisserit, jotka eivät ole osuneet ikäviin epätodennäköisyyksiin, voivat pysytellä hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun tätini on vain pari vuotta minua nuorempi. Olen 43v. Minulla on neljä lasta ja meidän suku on todella voimakas ja viriili.
Suomessa on tosi heikko syntyvyys nykyään. Heikko psyyke ja fysiikka monilla ihan perinnöllisesti ja se selittää alhaisen syntyvyyden.
Meillä on sellaista väkeä jotka ei kykene seurusteluun tai sosiaaliseen kanssakäyntiin. Moni ei ole edes kolmekymppisenä käynyt kertaakaan treffeillä tai suudellut vastakkaista sukupuolta. Sitten on ihan heikkoja sukusoluja.
Näitä selitellään veluudella ja ideologisilla syillä, mutta totuus on heikko perimä ja heikko sukulinja.
Mieheni äidillä 3 sisarusta, samoin isällään, miehelläni 2 sisarusta. Mieheni lähes steriili. Kuka tahansa sinun lapsistasi voi olla lähes steriili. 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tätini on vain pari vuotta minua nuorempi. Olen 43v. Minulla on neljä lasta ja meidän suku on todella voimakas ja viriili.
Suomessa on tosi heikko syntyvyys nykyään. Heikko psyyke ja fysiikka monilla ihan perinnöllisesti ja se selittää alhaisen syntyvyyden.
Meillä on sellaista väkeä jotka ei kykene seurusteluun tai sosiaaliseen kanssakäyntiin. Moni ei ole edes kolmekymppisenä käynyt kertaakaan treffeillä tai suudellut vastakkaista sukupuolta. Sitten on ihan heikkoja sukusoluja.
Näitä selitellään veluudella ja ideologisilla syillä, mutta totuus on heikko perimä ja heikko sukulinja.
Mieheni äidillä 3 sisarusta, samoin isällään, miehelläni 2 sisarusta. Mieheni lähes steriili. Kuka tahansa sinun lapsistasi voi olla lähes steriili. 😉
Ei pidä suuttua jos toinen kertoo olevansa voimakas.
Voimakkuus on hyve. Jos haluat selvittää voimakuuden, niin sitä varten on kilpailuja tai taistelu, jossa selvitetään kuka on paras.
Haluatko tappelua?
Sinua pelottaa että ette saa enää lasta, mutta et halua hoitoihin. Jokin ei nyt täsmää.