Onko täällä entisiä ns. kympin oppilaita?

Itse olen niitä lukematta kymppi-oppilaita. Nyt noin10v lukion jälkeen on vakityö ja ~4000€/bruttona palkka, korkeakoulututkinto. Toisaalta ihan ok mutta toisaalta kaihertaa se kun tietää pystyneensä oikeasti parempaankin.

Ihan hyvin. Elän tavallista elämää tavallisena veronmaksajana tavallisessa työssä tavallisilla maisterinpapereilla. Ei minusta tullut mitään ekstrahienoa enkä oikeastaan haluakaan enempää kuin tätä ihan tavallista. Olisi hirveää olla esimerkiksi jossain superstressaavassa työssä.

Joskus mietin hankkisinko lisätuloja käsityöllä, mutta en ehkä jaksaisi tarpeeksi pitkäjänteisesti tehdä asioita sen eteen.

Olin kympin oppilas tekemättä oikeastaan mitään. Läksyt tein koulussa, kokeeseen luin viimeisenä iltana tunnin. Opin kaiken tunnilla. Samaa tahtia meni vielä lukiokin ja huippupapereilla ulos. 

Olen pärjännyt mukavasti. En koskaan hakenut mitään erityistä uraa vaan rakastan ihmisläheistä työtäni. Olen akateemisesti koulutettu, opiskellut työn ohessa toista tutkintoa ja valmistuin maisteriksi 24-vuotiaana. Nyt ikää 45 ja työelämässä. 

Kaveripiirissäni kaikki olivat tosi hyviä koulussa. Eivät ehkä ihan niin priimuksia kuin minä, mutta ysin päälle keskiarvo kaikilla. Eivät hekään juuri tehneet mitään koulun eteen vaan illat istuttiin kahvilla (samalla salatupakalla) ja viikonloppuna juotiin kaljaa. Koulussa oltiin aina fiksusti ja käytös oli moitteetonta. Myös kaverini ovat kaikki opiskelleet yliopistossa ja ovat koulutustaan vastaavissa töissä. 

Osa-aikaisesti työskentelen siivoojana. Opiskelu ei hirveästi kiinnosta, vaikka olenkin siinä hyvä ja muisti erinomainen. Korkeakoulututkinto jäänyt kesken. Ei ole kauheasti kunnianhimoa, pärjään näinkin. Ei vaan kiinnosta urat ja raha. En halua opiskella hienoa ammattia vain siksi, että minun oletettaisiin niin tekevän, jos ei se oikeasti tunnu omalta jutulta. 

Minusta tuli tietenkin opettaja, kuten monesta muustakin kympin tytöstä. No, työ ja elämä on opettanut minuakin. 

Kaikki on. Osa taitaa olla yhdentoista oppilaita.

Minä olin myös sellainen lukematta kympin oppilas. Yliopistossa ei enää pärjännytkään niin hyvin lukematta ja silloin kiinnosti enemmän opiskelijabileet, joten ensimmäisten vuosien yliopisto-opinnot sluibailin läpi rimaa hipoen. Kandiksi valmistumisen jälkeen loppui kiinnostus bilettämiseen, joten hakeuduin alan töihin ja töiden yhessä viimeistelin maisterivaiheen opinnot erinomaisin arvosanoin ja valmistuin DI:ksi. Nyt vajaan 10v myöjemmin olen asiantuntijatehtävissä, jotka tuntuu aika helpoilta eikä työ siis ole yhtään stressaavaa. Palkka noin 5000e/kk. Ei ole kovin suurta kiinnostusta edistää uraa kauheasti, kun tienaa ihan hyvin työstä, joka tuntuu helpolta ja jää aikaa ja jaksamista tehdä muita juttuja. Minulla on kiva talo, auto, mies ja koira sekä lapset suunniteilla lähivuosina ja muutkin ihmissuhteet kunnossa. Olen tyytyväinen elämääni.

Kympin tyttö, L:n paperit kirjoittanut maisteri. Nykyisin työtön akateeminen luuseri.

Mustakin tuli tavallinen. Lukion jälkeen olin vielä sitä mieltä, että rahaa tärkeämpää on tehdä mieluista tai tärkeää työtä, enkä hakenut esim lakia lukemaan, vaikka olisi ollut lukupäätä. No, keski-iässä on ajatukset muuttuneet, tullut keski-iän kriisiä ym. Sinänsä toimistotyöstäni tykkään, mutta ymmärtääkseni serkkuni tekee aika samankaltaista työtä lakimiehenä ja varmaankin tuplapalkalla. Kannatti olla mustavalkoinen nuorena.

Olen kympin pojan vanhempi.

Edelleen hämmästelen jälkikasvuni helppoa koulunkäyntiä, koska itselleni ei yläaste-lukio ollut mitenkään helppoa. Maisteriksi itseni luin, poikani tekee saman, vaan paremmin palkatulta ja arvostetulta alalta.

Olen ylpeä hänestä, mutta en tuo asiaa esiin ystäväpiirissäni. 

Valmistuttuani oli vaikeuksia saada töitä. Tein vuosia pätkätöitä ja olin työttömänä. Nyt olen vakituisessa työssä asiantuntijana.

Olen välillä katunut jälkikäteen etten käynyt juurikaan opiskelijatapahtumissa. Sosiaaliset suhteet jäivät ohuiksi. Ystäviä ei juurikaan ole. Ehkä työurakin olisi edennyt nopeammin verkostojen avulla. Omat lapseni eivät ole vielä koulussa, mutta toivon että he löytävät tasapainon opiskelun ja rennon vapaa-ajan välillä.

Päädyittekö opiskeluaikoina helposti juhlien jälkeen sänkyyn niiden hauskojen ja komeiden kundien kanssa? 😳

Vierailija kirjoitti:

Päädyittekö opiskeluaikoina helposti juhlien jälkeen sänkyyn niiden hauskojen ja komeiden kundien kanssa? 😳

Osa päätyi osa ei.

Tein mitä tahansa saadakseni kehuja. Vanhemmat eronneet. Miellyttämisenhalu oli sairaalloinen. Urheilut, koulut hoidin kiltisti ja täydellisesti. 

Itseinho massiivinen. No vanhemmat olivat tyytyväisiä ja kehuivat joka suuntaan. 

 

Yliopistossa oli vaikeampaa, kun ei ulkoaopettelu riittänyt, mutta onneksi parikymppisenä aikuisena jo pääsin terveempään ympäristöön ja lopetin koko näyttämisen. 



Olen kotiäiti/-rouva.

Tarkoittaako ns. kympin samaa kuin arkikielen kympin?

Nyt viisikymppisenä katson eläneeni kuten olen halunnut: maisteriksi lähes lukematta erinomaisin paperein, vakaa ja suht hyväpalkkainen työ jossa merkityksellisyyttä, hyvä mies, aikuiset, omillaan hyvin pärjäävät lapset, talo juuri sieltä mistä halusin, sosiaalista elämää, mieleisiä harrastuksia, talous kunnossa, aikomus ja mahdollisuus jäädä pois työelämästä sijoitusten turvin ensi talvena.

Ja sitten varmaan kuolen huomenna.

Menestyneimmät on aina sellaisia seiskan oppilaita. Pane miettimään, miksi heitä koulussa ei huomata. Ehkä hyväkin niin, valmistaa paremmin elämään, kun ei palvonta ja lässytetä. Eivät mene pilalle, nöyryytyksestä kasvaa riippumattomampia ja itsenäisempiä ihmisiä. 

Yläasteella olin ysin tyttö, tekemättä muuta kuin poikien perässä juoksua. Lukiossa päätin panostaa opintoihin mutta en stressannut/pingottanut, ts. kuuntelin tunneilla, tein läksyt ja kertasin kokeisiin kerran, viikonloput vietin poikaystävällä ja bileissä. Päättärin ka oli 9.9 ja kirjoitin 6L. 

Ekayrityksellä lääkikseen. (Tämä oli se syy miksi panostin opintoihin lukiossa, halusin hyvät alkupisteet ja tiedot pääsykokeisiin). Siellä pärjäsin hyvin, mutta en ollut mikään huippu.  Valmistuin, perustin perheen ja erikoistuin.

Nyt asun omakotitalossa opiskeluaikaisen poikaystäväni (nykyisen aviomieheni) kanssa. Lapset maailmalla, talous tasapainossa. Teen osa-aikatyötä ja toteutan elämänikäistä haavettani harrastusrintamalla. Jotain pikkuasioita olisin voinut tehdä toisin mutta olen tosi tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Kympin tyttö, L:n paperit kirjoittanut maisteri. Nykyisin työtön akateeminen luuseri.

Minä olin seiskan poika. Nykyään rikas DI. On vaimo, kolme lasta, omakotitalo ja tesla.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen niitä lukematta kymppi-oppilaita. Nyt noin10v lukion jälkeen on vakityö ja ~4000€/bruttona palkka, korkeakoulututkinto. Toisaalta ihan ok mutta toisaalta kaihertaa se kun tietää pystyneensä oikeasti parempaankin.

Jos sait lukematta kympin, niin miten oikein olisit pystynyt parempaan?