Onko täällä entisiä ns. kympin oppilaita?

Kaikki tutkimukset osoittavat, että koulutus lisää hyvinvointia ja jopa elinikää. Ja täällä kadehditaan lahjakkailta ilmaista koulutusta. Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat kympin oppilaat ovat neuroottisia omaan napaan tuijottelijoita, joilla syömishäiriöitä tai vaikeuksia saada ystäviä, empatiaa kun ei juuri ole. Pakkomielteistä urheilua ja painon tarkkailua vielä 6-kymppisenäkin. Aspergerpiirteet näkyvät vahvasti myös jälkikasvussa.

Seiskan oppilaat sitten todellisia menestyjiä, johtavissa hommissa. Esim. presidenttiehdokkaina. 

Oletan, että sinä olet seiskan oppilas.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta tässä keskustelussa on kun täällä kympin oppilaiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä töitä kymppiensä eteen.

Naapurissa asui perhe, jossa oli useampia kympin/6l:n ylioppilaita. Eivät harrastaneet mitään, olivat lihaksittomia ja luisevia huonolla koordinaatiolla varustettuja, jotka ehkä ulkoilivat kävelemällä joskus. Eivät juuri koskaan edes pyörällä polkeneet, enkä ole varma osasivatko edes. Saattaa olla, että koulujuttujen lukeminen/tekeminen vei suht paljon aikaa. Ovat myös pärjänneet koulun jälkeen, kun tuota kunnianhimoa on ollut. 

Eivät kyllä varmaankaan lue/kirjoittele täällä. Eivät olleet oikein sitä tyyppiä. 

Oletan, että sinulta jäivät laudaturit saamatta.

En saanut yläasteella tai lukiossa 9,9 keskiarvoa lukematta, kuten täällä moni väittää saaneensa. Ihan luin ja tarkoituksella, sillä lukion aikana täsmentyi, että menen (HUOM. menen, en vain hae) oikikseen, joten se oli tavoite.

Ekalla sitten meninkin oikikseen ja valmistuin -97. Siitä lähtien sitten alan töitä. V. 2006 perustin oman pikkuyrityksen (ei työntekijöitä), joka pyörii edelleen. En ole rikas enkä rikkaaksi tällä mallilla tulekaan, mutta hyvin tulen toimeen ja tyytyväinen siihen, että saan itse päättää aikatauluni ja myös asiakkaani. 

Oikis oli minulle oikea vaihtoehto, vaikka lääkis kiinnosti myös. Sinkku, ei lapsia. Asustelen Helsingissä, lähtöisin pohjoisesta. Ainoa, mikä harmittaa on se, että jumitan Helsingissä. Haluaisin muuttaa pois, mutta koska tuo oma toimisto täällä, niin en voi. Enää en jaksa uudella paikkakunnalla aloittaa nimen luomista.

asianajaja

Pahus - ei osunut keskustelu minuun. Olen yhä 10 oppilas, en entinen.

Olen suhteellisen hyvätuloinen (noin 80 000 euron bruttovuositulot) neljän lapsen äiti, naimisissa lasteni isän kanssa. Pidän työstäni, joka liittyy minua jo nuorenakin kiinnostaneisiin asioihin. Elämäni on mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena aika surkea koulussa. Ei mennyt eritoten hyvin 18-25-vuotiaanakaan. Sen jälkeen vaihdoin alaa ja opiskelin "kympin paperit". Sittemmin on mennyt kaikki hienosti. Töitäkään ei tarvitse etsiä, kun saa työtarjouksia niiltä, joihin tajusi verkostoitua alaa vaihtaessa ja joille osoitti kyvykkyytensä.

Summa summarum omasta elämästäni voisi sanoa, että kannattaa olla alkuun luuseri, niin on potkua myöhemmäksi. Sitten sitä ottaa jossakin vaiheessa opiksi ja muuttaa elämänsä suuntaa täysillä. Kun kaikki alkaa menemään hyvin, niin mikäs siinä ollessaan.

Komppaan siinä mielessä, että itse olin aina 7-8-oppilas. Minua ei kiinnostanut mikään, ei jäänyt tunneilla paljon mitään mieleen, eikä lukeminenkaan auttanut omaksumaan kuin harvoin ysin arvoisesti. Lopulta vasta jatko-opintojen parina viimeisenä vuotena aloin saamaan hommasta kiinni joskus 22-vuotiaana. Alkoi tulla 4-5 arvosanoja (kun asteikko oli 1-5).

Teknologiaan painottuvassa ensimmäisessä työpaikassani sain huippupisteet päivän kestäneistä testeistä, joissa mitattiin kaikenlaista. Siinä kohtaa tajusin, että kai jotain osaankin. Sinänsä outoa, että ihminen joutuu noin pitkälle elämään elämäänsä tajuamatta potentiaaliaan, eikä siihen pysty kukaan ohjaamaan. Se tapahtui lähes vahingossa ajautumalla. Nykyään saan hyvää palkkaa asiantuntijatyössä.

Olin kympin tyttö, lukion jälkeen suuntasin lääkikseen ja työelämässä olenkin saanut kipuilla burnout-taipumuksen kanssa sen jälkeen. Omia lapsiani olen kannustanut kohtuullisuuteen siinä, mitä itseltään vaatii. Ovat kasin/ysin poikia ja tyttöjä ja hyvä niin.  

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tutkimukset osoittavat, että koulutus lisää hyvinvointia ja jopa elinikää. Ja täällä kadehditaan lahjakkailta ilmaista koulutusta. Hohhoijaa.

Yliopistot ja ammattikorkeat kannattaisi muuttaa maksullisiksi. Sillä seulottaisiin hyvin motivoitumattomia ja kykenemättömiä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seiskan oppilaat sitten todellisia menestyjiä, johtavissa hommissa. Esim. presidenttiehdokkaina. 

 

Voikohan olla, että ne seiskan oppilaat ovat usein menestyneimpiä, koska se oppivat jo koulussa tekemään töitä menestyäkseen edes jotenkin? Kuten tässäkin keskustelussa huomataan, monet kympin oppilaat saavat niitä kymppejä lukematta eli eivät opi ikinä opiskelemaan tehokkaasti ja tekemään töitä menestyksen eteen. Sitten jatko-opiskeluissa ja työelämässä tärkeämmässä roolissa onkin se kyky ja motivaatio tehdä itse töitä menestyäkseen ja ne entiset seiskan oppilaat on siinä kehittyneempiä?

Tämä on totta. Itse tein lukiossa lähinnä laajan matikan ja laajan fysiikan läksyt, ja vaikka yliopisto-opinnotkin sujuivat melko helposti, vaativimmat fysiikan alaan liittyvät jatko-opinnot jäivät kesken, koska minulla ei ollut työskentelyssä mitään kurinalaisuutta, vaan olin tottunut että ymmärtämällä ja intuitiolla pääsee kaikesta helpoimmalla. Siinä vaiheessa ne työmyyrä-seiskan pojat menivät minusta kympin tytöstä ohi. 

 

Toisaalta olen silti työelämässä pärjännyt ihan hyvin, vaikka en huippu-uraa ole tehnytkään. Onnellisuutta on myös iso perhe ja pitkä kestävä avioliitto. Tutkitusti korkeasti koulutettujen avioliitot kestävät parhaiten. 

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta tässä keskustelussa on kun täällä kympin oppilaiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä töitä kymppiensä eteen.

Minusta se on surullaista. Minua ainakaan koulu ei haastanut yhtään, kaikki oli todella helppoa. Tasapäistävä koululaitos jättää meidän huippulahjakkaiden lahjat käyttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta tässä keskustelussa on kun täällä kympin oppilaiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä töitä kymppiensä eteen.

Minusta se on surullaista. Minua ainakaan koulu ei haastanut yhtään, kaikki oli todella helppoa. Tasapäistävä koululaitos jättää meidän huippulahjakkaiden lahjat käyttämättä.

Tämä ongelma ei ole surullinen pelkästään yksilön kannalta, vaan ongelma on myös kansantaloudellinen. Pienellä maalla ei olisi varaa ajaa lahjakkaimpia tekijöitä tyhjäkäynnillä, koska emme pysty haastamaan heitä koululaitoksessa tarpeeksi. Jos ei opi tekemään töitä ja kilpailemaan nuorena, on siihen vanhempana vaikea päästä kiinni, etenkin kun muutenkin pärjää täällä sosiaalidemokratiassa ihan mukavasti kuten täällä on kirjoitettu. 

Minä. Lukiosta neljä ällää. Kävin HY:n oikeustieteellisen. ja monesta kurssikaverista on tullut tuomareita, korkeita virkamiehiä ja juristeja yms. Itse teen nytkin leppoista etätyötä valtiolla enkä rasita itseäni liikaa. Nuorena luulin, että menestyksekkäät opiskelut ja ura tekevät minut onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta tässä keskustelussa on kun täällä kympin oppilaiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä töitä kymppiensä eteen.

Naapurissa asui perhe, jossa oli useampia kympin/6l:n ylioppilaita. Eivät harrastaneet mitään, olivat lihaksittomia ja luisevia huonolla koordinaatiolla varustettuja, jotka ehkä ulkoilivat kävelemällä joskus. Eivät juuri koskaan edes pyörällä polkeneet, enkä ole varma osasivatko edes. Saattaa olla, että koulujuttujen lukeminen/tekeminen vei suht paljon aikaa. Ovat myös pärjänneet koulun jälkeen, kun tuota kunnianhimoa on ollut. 

Eivät kyllä varmaankaan lue/kirjoittele täällä. Eivät olleet oikein sitä tyyppiä. 

Oletan, että sinulta jäivät laudaturit saamatta.

Väärä oletus, jonka perusteita en oikein ymmärrä, koska eihän tässä minusta puhuttu. Kyseessä todellinen tilanne oikeasta elämästä, jota naapurina katsoin läheltä. Ei niitä kuutta tai enempää minulla ollut, mutta yleisarvosana oli kuitenkin laudatur. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen niitä lukematta kymppi-oppilaita. Nyt noin10v lukion jälkeen on vakityö ja ~4000€/bruttona palkka, korkeakoulututkinto. Toisaalta ihan ok mutta toisaalta kaihertaa se kun tietää pystyneensä oikeasti parempaankin.

Jos sait lukematta kympin, niin miten oikein olisit pystynyt parempaan?

Valitsemalla paremman korkeakoulututkinnon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen niitä lukematta kymppi-oppilaita. Nyt noin10v lukion jälkeen on vakityö ja ~4000€/bruttona palkka, korkeakoulututkinto. Toisaalta ihan ok mutta toisaalta kaihertaa se kun tietää pystyneensä oikeasti parempaankin.

Jos sait lukematta kympin, niin miten oikein olisit pystynyt parempaan?

Opettaja antoi vähän säälipisteitä. Lukematta ei voi oppia mitään. Ei tietää mitään. Ei osata mitään. Suosittelen lukemaan kurssikirjat 🤣

No jotekin ne tentit meni vielä korkeakoulussakin nelosella ja vitosella läpi luennoilla istumalla. Olen pahoillani jos sulla on niin matala äo että pänttäämälläkän ei muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta tässä keskustelussa on kun täällä kympin oppilaiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä töitä kymppiensä eteen.

Minusta se on surullaista. Minua ainakaan koulu ei haastanut yhtään, kaikki oli todella helppoa. Tasapäistävä koululaitos jättää meidän huippulahjakkaiden lahjat käyttämättä.

Tämä ongelma ei ole surullinen pelkästään yksilön kannalta, vaan ongelma on myös kansantaloudellinen. Pienellä maalla ei olisi varaa ajaa lahjakkaimpia tekijöitä tyhjäkäynnillä, koska emme pysty haastamaan heitä koululaitoksessa tarpeeksi. Jos ei opi tekemään töitä ja kilpailemaan nuorena, on siihen vanhempana vaikea päästä kiinni, etenkin kun muutenkin pärjää täällä sosiaalidemokratiassa ihan mukavasti kuten täällä on kirjoitettu. 

Elätköhän sinä nyt ihan reaalimaailmassa? Sen verran kummallisilta nuo sinun juttusi kuulostavat. 

 

Itse menin laiskotellen läpi koulun ja yliopiston, ja uskon sen tuoneen sen verran resilienssiä, ettei yhtäkään burn outia ole tullut koettua, vaikka työni olen hyvin tehnyt.

Minulla on kyllä ystäviä, joilla oli ensimmäinen vakava uupumus jo lukioiässä, kun kilpailivat niin kovasti. Aika repaleiseksi on jäänyt työura näillä kovimmilla suorittajilla.

Elätköhän sinä nyt ihan reaalimaailmassa? Sen verran kummallisilta nuo sinun juttusi kuulostavat. 

 

Itse menin laiskotellen läpi koulun ja yliopiston, ja uskon sen tuoneen sen verran resilienssiä, ettei yhtäkään burn outia ole tullut koettua, vaikka työni olen hyvin tehnyt.

Minulla on kyllä ystäviä, joilla oli ensimmäinen vakava uupumus jo lukioiässä, kun kilpailivat niin kovasti. Aika repaleiseksi on jäänyt työura näillä kovimmilla suorittajilla.

Tämä taittaa olla perspektiivikysymys tämä reaalimaailma. Katson tätä kansainvälisestä vähän laajemmalta kuin sinä ja sinun ystäväpiirisi alueelta. Suomi on jäämässä jälkeen tällä tasapäistämispolitiikallaan.

Nyt tekoälysovellusten lisääntyessä paljon puhutaan myös siitä miten lahjakkaimmille oppilaille pystytään tuomaan tekoälyn avulla lisää sopivia haasteita joilla saadaan heidän kapasiteettinsa paremmin käyttöön. Moni on kulkenut turhautuneena koulutiensä läpi kun on joutunut peräässä laahavien taapertejien vuoksi kulkemaan koulutiensä itseään haastamatta ja potentiaaliaan löytämättä. 

Toki itseään voi haastaa myös koulun ulkopuolella tiedollisesti ja älyllisesti, mutta monelta lahjakkaltakin nuorelta puuttuu riittävä itsenäisyys ja päättäväisyys, että sitä lauman ulkopuolella omin avuin lähtisi tekemään. Helpompi on mennä lauman mukana kun kuitenkin ihan hyvin pärjää ja saa vielä sopivasti kehuja siitä. Siihen on niin helppo ja houkuttelevaa sopeutua ja tyytyä. 

Itse olin ala-asteella 9,5 keskiarvon oppilas, mutta se hieman siitä laski ja esim. YO-kirjoituksessa en saanut älliä (vaikka tosin viisi eetä). Lukio-yliopisto-DI:n tutkinto-heti vakityö ja nyt noin 5000€/kk palkka asiantuntijatehtävissä 35-vuotiaana.

Kaverini oli vielä vähän minua parempi koulussa. Hän valitsi oikeustieteen ja on tuomioistuimessa jossain tehtävässä, mutta en tarkemmin tiedä. Palkka luultavasti vielä vähän minua isompi.

Molemmat ollaan perheellistytty ja nyt lähinnä kipuillaan ruuhkavuosien oravanpyörässä.

Kympin oppilas yläkoulussa vai lukiossa. Kaksi eri asiaa.