Onko täällä ns. kympin oppilaiden vanhempia?

Ei täällä ole kympin oppilaiden vanhempia, ainoastaan vanhempia joilla on kymppi taskussa loppukuuksi.

Poikani sai Eximia cum laude approbatur x 4.

Omilta kouluajoilta en muista yhtään täyden kympin oppilasta. Oma keskiarvoni oli 9,5, ja se oli oman ja rinnakkaisluokkien paras. 

 

Nyt tiedän yhden tytön, jolla keskiarvo täysi kymppi. Taito- ja taideaineissa hänen suorituksena ovat sellaisia, joilla minun kouluaikoinani olisi saanut kasin, ehkä ysin. Toki on puhelias ja opettajan lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Meidän Riina saa panoista aina 20 eur.

Meidän Elina saa tuon jo suikkelista kun ei oo oksennusrefleksiä.

Koulumenestys on koulumenestymistä. Elämä itsessään sitten opettaa ja työelämässä ei ole välttämättä oikeita ratkaisuja esim. on vain huonoja tai edes valmiita kysymyksiä. Ne on itse luotava...

Käytösnumerosta taitaa saada plussaa muissa aineissa ainakin joiltain opettajilta. Mitä noita lasten kokeita olen nähnyt, kyllä niissä yleensä aina joku kompa on, että menee viisaskin vipuun. Ryhmätöissä saattaa olla ei kympin ryhmässä tai opettaja sekoilee arvioisiko vihot vai ei tms. Eli kyllä vähän ihmetyttää, miten tässä vaiheessa  vuotta voi olla varma kympin keskiarvosta.

Mun kympin luokkakaveri sanoi 35-vuotiaana, että jos saisi omia lapsia opettaisi heille enemmän hauskan pitoa ja vähemmän tunnollista puurtamista. 

Minä taas vastasin hänelle, että toki tunnollisuuskin on hyvä asia. 

Ei ole. Lapseni ovat tyhmiä kuin saappaat.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen kun sullakin ja olen huolissani. Päässee myös lukiosta lukematta läpi, koska edelleen kaikki on helppoa. Todennäköisesti ei omaa mitään opiskelutaitoja (ellei ole päntännyt hyvin hyvin salaisesti). Tämä taas tietää jatko-opinnoissa ongelmia varsinkin yliopistossa, missä pitäisi lukea todella paljon.

Ei välttämättä tuota ongelmia, sillä yliopistossa aihe jota opiskelee tarjoaa haastetta ihan toisella tavalla kuin mikään koulussa. Ainakin itse sluibailin koko peruskoulun ja lukion, yliopisto oli ensimmäinen paikka, missä opinnot kiinnostivat ja pääsin tekemään kunnolla töitä.

Meillä tytöllä oli Yläkoulussa ka 9,9 ja lukuaineiden ka 10

Rauhallinen, empaattinen, harrastuksen pariin on perustanut oma yrityksen.

Toisaalta paljon fyysisiä terveyshuolia vauvasta asti. 

 

Oppii vaan todella helposti  matemaattiset aineet, kielet, lukuineen ja taideaineet.

Meidän lapset suoritti peruskoulun jo kuusivuotiaana.

Poika about 9,8 keskiarvolla lukioon.

Lukio helposti läpi, samalla SM-tasolla kilpaurheilua joukkuelajissa, pelejä ympäri Suomen.

Suora opiskelupaikka lukion jälkeen kauppatieteistä, ennen opintojen aloittamista armeija alta pois kovassa yksikössä, RUK, sitten opiskelemaan.

Koko ajan töissä lomillaan ja opintojen aikana.

Mutta viidentenä opiskeluvuonna alkoi kierrellä festareita, risteilyjä ja elää sitä nuoruuttaan, joka oli jäänyt väliin, kun oli istunut tuhansia km bussissa ja treenannut.

Nyt kattellaan, miten homma jatkuu.

Itsellä tuttavapiirissä muutamia todella hyvin koulussa/opiskeluissa menestyneitä. Muutama pärjää hyvin ja parilla mielenterveysongelmia. 

 

Ainakin yksi tuttu kokee että jäi paljon yksin ja ilman tukea nuorena kun oli niin älykäs. Siksi koetan omalle välkylle lapselleni olla tukena ja kysellä onko murheita ja neuvoa esim kesätyönhakua ym. Ettei tulisi kokemusta että odotetaan selviävän ilman apua. Ja koetan myös huolehtia että olisi ihan tavallisia tekemisiä myös esim siivousta, kaupassa käyntiä ym. Ja korostan usein että mokata saa ja tehdä virheitä. Eli jos joskus tulee kokeesta huonompi numero niin en todellakaan parista lukemaan enemmän ym vaan totean että asia ok. Itse naureskelen välillä omalle koheltamiselleni kun lihapullat ruskistuu liikaa tai ruuassa liikaa suolaa. Koetan tehdä näkyväksi sen ettei aina tartte olla täydellinen vaan elämä jatkuu vaikka välillä tekisikin pieniä mokia.

Itse koen että keskiverto opiskelija lapseni oli helppo. Käytiin yhdessä läpi matematiikkaa ym. Kymppejä saavan kanssa käydään joskus harvoin läpi jotain koulujuttuja esim lukion kemiaa/laajaa matematiikkaa ja silloin joudun tosissani tekemään töitä että osaisin neuvoa. Ja kympin lapsen kanssa teen paljon enemmän töitä mielenterveyden tukemisessa kuin keskiverto lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mun kympin luokkakaveri sanoi 35-vuotiaana, että jos saisi omia lapsia opettaisi heille enemmän hauskan pitoa ja vähemmän tunnollista puurtamista. 

 

Minä taas vastasin hänelle, että toki tunnollisuuskin on hyvä asia. 

Nämä ei sulje pois toisiaan. Tyttäreni on todella kympin oppilas, jolla myös taito- ja taideaineet kymppejä. Osaa noista harrastanutkin ja myös todella liikunnallinen ja liikunnallisesti lahjakas. On silti tosi paljon kavereiden kanssa ja pitää hauskaa. Itseohjautuva ja rauhallinen luonne ja tarvittaessa myös hyvä itsekuri. 

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi oli kympin oppilas. Hän pääsi haluamalleen alalle ensiyrittämällä ja kuuluu alle kolmekymppisenä eniten tienaavaan kymmenykseen. Hänkin oli nuorena todella kunnollinen, lähes raitis ja luotettava - ja on edelleenkin.

Olen ihmetellyt miten ihmeessä meikeiläisen kaltainen villikko sai noin helpon ja ihanan lapsen. Koskaan ei ole aiheuttanut minkäänlaisia huolia toisin kun itse aiheutin varsinkin teininä.

"Koskaan ei... minkäänlaisia huolia"

Jep jep. Huolestuttavaa. Ei taida olla ihminen ollenkaan. 

Oikein säälittää tuon lapsen puoliso. Kultapoika/-tyttö, täydellinen, virheetön. Ei koskaan tehnyt mitään, mikä olisi vanhempia huolestuttanut millään tavalla. 

Lukiossa samalla luokalla oli tyyppi, joka veti kaikki kirjoittamansa aineet kympillä läpi.

Koska lääkikseen meni, ne oli MAA, FY, KE, BIO, EN ja ÄI.

Yhtään kaveria ei ollut lukiossa ja sanoi, ettei mitään ystäviä ollut tullut hakemaan mitään ystäviä vaan lääkispaikan.

Meillä lapsi vasta ala-asteen loppupuolella, mutta saa aina hyviä arvosanoja. Hyvin nopeasti oppii ja tajuaa asiat. On hyvä monissa asioissa.

 

En oikein tiedä mitä ajattelen asiasta. Tietenkin hienoa hänelle ja hyvä kun on elämässä mahdollisuuksia, toisaalta koulujärjestelmä ei oikein sovi tällaiselle lapselle. Häntä kehutaan ihan suhteettomasti koulussa, ja nykyään hän itsekin pitää tärkeänä että hänellä pitää olla hyvät numerot. Vähintään 9,5. On sanottu että ei tarvitse, mutta itse hän kokee epäonnistuvansa jos ei pidä tasoaan. Eli meilläkin tuodaan aktiivisesti esille että ei tarvitse aina onnistua tai tajuta asioita, ei haittaa jos mokaa, ettei koulu ole niin vakavaa.. 

Eiköhän ne kympin tyypit hae yleensä: lääkis, psyka, oikis, kauppis, dippa ja joku tosi harva ehkä opettajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi oli kympin oppilas. Hän pääsi haluamalleen alalle ensiyrittämällä ja kuuluu alle kolmekymppisenä eniten tienaavaan kymmenykseen. Hänkin oli nuorena todella kunnollinen, lähes raitis ja luotettava - ja on edelleenkin.

Olen ihmetellyt miten ihmeessä meikeiläisen kaltainen villikko sai noin helpon ja ihanan lapsen. Koskaan ei ole aiheuttanut minkäänlaisia huolia toisin kun itse aiheutin varsinkin teininä.

Hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen kun sullakin ja olen huolissani. Päässee myös lukiosta lukematta läpi, koska edelleen kaikki on helppoa. Todennäköisesti ei omaa mitään opiskelutaitoja (ellei ole päntännyt hyvin hyvin salaisesti). Tämä taas tietää jatko-opinnoissa ongelmia varsinkin yliopistossa, missä pitäisi lukea todella paljon.

Ei välttämättä tuota ongelmia, sillä yliopistossa aihe jota opiskelee tarjoaa haastetta ihan toisella tavalla kuin mikään koulussa. Ainakin itse sluibailin koko peruskoulun ja lukion, yliopisto oli ensimmäinen paikka, missä opinnot kiinnostivat ja pääsin tekemään kunnolla töitä.

No totta tuokin. Ja toisaalta itse omaksuin asiat luennoilla ihan hyvin ja tenteistä sain hyviä tuloksia ilman ongelmia. Suurimmat ongelmat tulivat kandin ja etenkin gradun kanssa, koska en yliopistollakaan avannut juuri kirjoja tenttejä varten. En siis osannut ollenkaan alan kirjallisuutta tai edes tiennyt mistä etsisin viitteitä.

Olin siis itsekin kympin oppilas peruskoulusta lukioon (myös taito- ja taideaineiden osalta) ja järkytyin miten se itsenäinen opiskelu sujui muilla yliopistossa  ihan helposti ja itselläni takkuili pahasti.