Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulevan isovanhemman neuvot ja mielipiteet 😅
10.02.2024 |
Odotan esikoistani ja lapsen tuleva mummo antoi omia mielipiteitänsä, miten lapsen kannattaa nukkua. Hän sanoi, että on hommannut reunapehmusteen, johon sanoin, että en halua laittaa pinnasänkyyn reunapehmustetta, että ilman kiertää paremmin ja vauvan on silloin parempi nukkua, sanoin myös että vauva ei välttämättä halua nukkua sängyssä vaan haluaa viereen nukkumaan, jokainen vauva on yksilö ja ei voi tietää etukäteen mikä toimii ja mikä ei. Hän sanoi myös, että ei kannata ottaa viereen nukkumaan, kun vauva voi jäädä alle... en itse pyöri unissani ja olen perehtynyt miten on turvallista nukkua perhepedissä. Ärsyttää mielipiteet ja neuvot, kun niitä en ole kysynyt. Jossain vaiheessa varmaan pakko sanoa napakasti hänelle, että kiitos neuvoista, mutta meillä on oma tapa toimia ja elää ja kysyn neuvoja sitten jos tarvitsee. Myös tuo tavaroiden hankinta ilman kysymättä on mielestäni ärsyttävää, oma äitini kysyy aina ja oikeastaan minä kysyn ennemmin, jos tarvitsen jotakin ja sitten hän sen voi ostaa, jos haluaa. Myös se, kuinka hän on sanonut, että vauvan synnyttyä tulee heti hoitamaan vauvaa ja auttamaan saa verenpaineeni nousemaan. Kaipaan vauva-arjen alkuun rauhaa ja lepoa, haluan tutustua vauvaan rauhassa oman perheen kesken ensimmäiset pari viikkoa. En kaipaa vieraita tai isovanhempia hössöttämään alkuun. Synnytyksestä palautuminen, imetyksen opettelu ja uusi arki vievät paljon energiaa ja introverttina ihmisenä se, että saa olla vain kolmestaan miehen ja vauvan kanssa on tärkeintä. Mietin miten voisin sanoa hienovaraisesti anopille, että halutaan olla alkuviikot vain oman perheen kesken. Toisaalta, jos hän pahoittaa mielensä niin sitten pahoittaa.
Kommentit (132)
Neuvominen vauva-aikana on vaikea laji. Itsellä meni täysin hermot sekä oman äidin että anopin päsmäämiseen. Tarkoitus on toki aina hyvä mutta se tuntuu oman epävarmuuden vuoksi tosi hirveälle. Tähän väliin: tulevan äidin epävarmuus on täysin normaalia ja sitä tuntevat kaikki esikoisen saavat.
Kamelin selkä katkesi meillä siinä kun anoppi ja minun äitini alkoivat keskenään päättää missä eka joulu vietetään. Minä ja mieheni ilmoitimme molemmille että me emme ole mitään mummohulluuden pelinappuloita ja vietimme ekan joulun ihanassa rauhassa omassa kodissa kolmestaan. Tuolla päätöksellä oli valtava positiivinen vaikutus. Molemmat heistä ja myös minä laskettiin kierroksia ja välit paranivat. Ja mikä tärkeintä: minkäänlaisiin vuorojouluihin ei sitouduttu ikinä.
Onnea tuleville vahemmille ja kaikkea hyvää teidän arkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi poikaa ja onneksi yksi tyttö. Saan tytön lapsia hoitaa ja nähdä heitä. Miniät on sitä mieltä, että vain heidän oma äiti osaa hoitaa heidän lapsia.
Olen sopeutunut tilanteeseen ja hemmottelee tyttären lapsia
Vierailija kirjoitti:
Neuvominen vauva-aikana on vaikea laji. Itsellä meni täysin hermot sekä oman äidin että anopin päsmäämiseen. Tarkoitus on toki aina hyvä mutta se tuntuu oman epävarmuuden vuoksi tosi hirveälle. Tähän väliin: tulevan äidin epävarmuus on täysin normaalia ja sitä tuntevat kaikki esikoisen saavat.
Kamelin selkä katkesi meillä siinä kun anoppi ja minun äitini alkoivat keskenään päättää missä eka joulu vietetään. Minä ja mieheni ilmoitimme molemmille että me emme ole mitään mummohulluuden pelinappuloita ja vietimme ekan joulun ihanassa rauhassa omassa kodissa kolmestaan. Tuolla päätöksellä oli valtava positiivinen vaikutus. Molemmat heistä ja myös minä laskettiin kierroksia ja välit paranivat. Ja mikä tärkeintä: minkäänlaisiin vuorojouluihin ei sitouduttu ikinä.
Onnea tuleville vahemmille ja kaikkea hyvää teidän arkeen!
Mihin perustuu käsitys, että tarkoitus olisi hyvä? Ei se ole hyvä ainakaan sitä äitiä kohtaan. neuvojaa kohtaan toki kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi poikaa ja onneksi yksi tyttö. Saan tytön lapsia hoitaa ja nähdä heitä. Miniät on sitä mieltä, että vain heidän oma äiti osaa hoitaa heidän lapsia.
Olen sopeutunut tilanteeseen ja hemmottelee tyttären lapsia
Tai mitä jos lopettaisit tuon uhriutumisen ja alkaisit käyttäytyä niin kuin aikuinen?
Vierailija kirjoitti:
Äitisi varmaan kuitenkin saa nähdä vauvan heti?
Onhan se ap:n oma äiti kultaakin kalliimpi, tottakai oma äiti saa nähdä vauvan heti, anopista viis. Toivottavasti sitten, kun ap on anoppi, muistaa tämän, ja jää jostain kumman syystä hierarkiassa miniän/vävyn äidin jalkoihin.. sitä saa, mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi on oikeassa. Sä oot typerä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi poikaa ja onneksi yksi tyttö. Saan tytön lapsia hoitaa ja nähdä heitä. Miniät on sitä mieltä, että vain heidän oma äiti osaa hoitaa heidän lapsia.
Olen sopeutunut tilanteeseen ja hemmottelee tyttären lapsia
Tai mitä jos lopettaisit tuon uhriutumisen ja alkaisit käyttäytyä niin kuin aikuinen?
Minähän käyttäydyn kuin aikuinen. En tunge sellaisten elämään, jotka ei minua halua ja hemmottelen niitä lapsia, joita saan.
Kuten kirjoitin, onneksi on yksi tyttö, jonka lapsia saan hoitaa. Sellainen anoppi on vain riesa, joka väkisin tunkee perheen elämään, jos häntä ei sinne haluta.
Nyt kaikki voittavat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi poikaa ja onneksi yksi tyttö. Saan tytön lapsia hoitaa ja nähdä heitä. Miniät on sitä mieltä, että vain heidän oma äiti osaa hoitaa heidän lapsia.
Olen sopeutunut tilanteeseen ja hemmottelee tyttären lapsia
Tai mitä jos lopettaisit tuon uhriutumisen ja alkaisit käyttäytyä niin kuin aikuinen?Minähän käyttäydyn kuin aikuinen. En tunge sellaisten elämään, jotka ei minua halua ja hemmottelen niitä lapsia, joita saan.
Kuten kirjoitin, onneksi on yksi tyttö, jonka lapsia saan hoitaa. Sellainen anoppi on vain riesa, joka väkisin tunkee perheen elämään, jos häntä ei sinne haluta.
Nyt kaikki voittavat
No et sinä kovin aikuinen ole ollut, kun oma poikasi on sinusta vieraantunut eikä luota sinuun.
Hienoja ajatuksia, mutta karu totuus on se että parin kuukauden jälkeen notkut joko äitisi tai anoppisi nurkissa edellyttämässä heiltä apua sinulle tärkeästä omasta vapaa-ajastasi . Ponnari heiluen katoat tapaamaan kavereitasi tai viettämään kivan perjantai-illan suosikkiravintolassasi puolisosi kanssa. Luotettavat äitisi ja anoppisi kaikista typeristä neuvoistaan huolimatta osaavat hoitaa vauvaasi ja rakastavatkin häntä, jolloin uskallat lähteä johonkin. Ne idioottimaiset rojut, joita he sinulle vastusteluistasi huolimatta tunkevat, saattavat osa olla sittenkin käyttökelpoisia tai lapsesi saattaa ihastua niihin. Et kai halua muuttua läsnäolevasta, ihanasta ja rauhallisesta äitityypistä, kontroloivaksi despoottiäidiksi ja hävittää lapsesta kivoja tavaroita?
Joudut vielä moneen kertaan naureskelemaan vaaleanpunaisille ajatuksillesi raskautesi aikana. Synnytät yksilön, et itsesi jatkoa, ja jolla on oma tahto ja elämänvoima ihan eri tavoin kuin sinä nyt luulet. Siinä voi läheisten apu ja tuki osoittautua yllättävän hyödylliseksi. Edessäsi on loppu ikäsi ihmissuhde, jonka lähtökohdat sitä nyt rakennat ja tuskin haluat lapsesi kasvavan vain sinun vaikutusvallassasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta mikä ihmeen TURVALLISUUSRISKI on REUNAPEHMUSTE??
Kommenteista bongasin.
Samaa mietin. Ilma ainakin meidän pinnasängyssä kiersi oikein hyvin reunapehmusteenkin kanssa. Eihän se koko sängyn reunoja peittänyt vaan alaosasta. Oli oikein hyvä olemassa meidän lapsilla.
Tukehtumisriski? Eikö se ole sitten jo ihan peitonkin kanssa ja vielä enemmän? Onneksi lapset ovat parikymppisiä, vaarallinenhan minä heille tänä päivänä olisin.
Vierailija kirjoitti:
Hienoja ajatuksia, mutta karu totuus on se että parin kuukauden jälkeen notkut joko äitisi tai anoppisi nurkissa edellyttämässä heiltä apua sinulle tärkeästä omasta vapaa-ajastasi . Ponnari heiluen katoat tapaamaan kavereitasi tai viettämään kivan perjantai-illan suosikkiravintolassasi puolisosi kanssa. Luotettavat äitisi ja anoppisi kaikista typeristä neuvoistaan huolimatta osaavat hoitaa vauvaasi ja rakastavatkin häntä, jolloin uskallat lähteä johonkin. Ne idioottimaiset rojut, joita he sinulle vastusteluistasi huolimatta tunkevat, saattavat osa olla sittenkin käyttökelpoisia tai lapsesi saattaa ihastua niihin. Et kai halua muuttua läsnäolevasta, ihanasta ja rauhallisesta äitityypistä, kontroloivaksi despoottiäidiksi ja hävittää lapsesta kivoja tavaroita?
Joudut vielä moneen kertaan naureskelemaan vaaleanpunaisille ajatuksillesi raskautesi aikana. Synnytät yksilön, et itsesi jatkoa, ja jolla on oma tahto ja elämänvoima i
Niin, se mummohan tässä ei tajua, että ne ns suvun lapset eivät ole hänen jatkeitaan.
Minun esikoiseni on nyt 22, enkä vielä ole tungettelijamummoa avukseni tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi on niin vaikeaa asettua toisen asemaan? Luultavasti hänen äitinsä tai isoäitinsä neuvoi häntä aikanaan ja kokee nyt hyväntahtoisesti velvollisuudekseen nyt neuvoa tulevaa äitiä. Ei hän voi tietää, että juuri sinä et kieri öisin. Tuore äitiys on uuvuttavaa, joten tarjoutuu vielä auttamaankin!
Kai sitten nykyään kaikki on vaan omissa oloissaan, kun normaali huolenpito ja välittäminen on jollain tavalla väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta mikä ihmeen TURVALLISUUSRISKI on REUNAPEHMUSTE??
Kommenteista bongasin.
Samaa mietin. Ilma ainakin meidän pinnasängyssä kiersi oikein hyvin reunapehmusteenkin kanssa. Eihän se koko sängyn reunoja peittänyt vaan alaosasta. Oli oikein hyvä olemassa meidän lapsilla.
Tukehtumisriski? Eikö se ole sitten jo ihan peitonkin kanssa ja vielä enemmän? Onneksi lapset ovat parikymppisiä, vaarallinenhan minä heille tänä päivänä olisin.
Niin olisitkin. Peittokin on pienelle vauvalle tukehtumisriski, eikä niitä enää ihan pienillä juuri käytetäkään. Turvallisia vaihtoehtoja ovat kapalo tai unipussi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikeaa asettua toisen asemaan? Luultavasti hänen äitinsä tai isoäitinsä neuvoi häntä aikanaan ja kokee nyt hyväntahtoisesti velvollisuudekseen nyt neuvoa tulevaa äitiä. Ei hän voi tietää, että juuri sinä et kieri öisin. Tuore äitiys on uuvuttavaa, joten tarjoutuu vielä auttamaankin!
Kai sitten nykyään kaikki on vaan omissa oloissaan, kun normaali huolenpito ja välittäminen on jollain tavalla väärin.
Neuvoja annetaan vain silloin, kun niitä pyydetään. Muussa tapauksessa se ei ole neuvomista vaan vttuilua.
Niin, se mummohan tässä ei tajua, että ne ns suvun lapset eivät ole hänen jatkeitaan.
Minun esikoiseni on nyt 22, enkä vielä ole tungettelijamummoa avukseni tarvinnut.
Millaiset välit tungettelijamummolla on esikoiseesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi poikaa ja onneksi yksi tyttö. Saan tytön lapsia hoitaa ja nähdä heitä. Miniät on sitä mieltä, että vain heidän oma äiti osaa hoitaa heidän lapsia.
Olen sopeutunut tilanteeseen ja hemmottelee tyttären lapsia
Tai mitä jos lopettaisit tuon uhriutumisen ja alkaisit käyttäytyä niin kuin aikuinen?Minähän käyttäydyn kuin aikuinen. En tunge sellaisten elämään, jotka ei minua halua ja hemmottelen niitä lapsia, joita saan.
Kuten kirjoitin, onneksi on yksi tyttö, jonka lapsia saan hoitaa. Sellainen anoppi on vain riesa, joka väkisin tunkee perheen elämään, jos häntä ei sinne haluta.
Nyt kaikki voittavat
Kuulostaa kyllä teini-ikäisen kiukuttelulta eikä aikuisen toiminnalta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikeaa asettua toisen asemaan? Luultavasti hänen äitinsä tai isoäitinsä neuvoi häntä aikanaan ja kokee nyt hyväntahtoisesti velvollisuudekseen nyt neuvoa tulevaa äitiä. Ei hän voi tietää, että juuri sinä et kieri öisin. Tuore äitiys on uuvuttavaa, joten tarjoutuu vielä auttamaankin!
Kai sitten nykyään kaikki on vaan omissa oloissaan, kun normaali huolenpito ja välittäminen on jollain tavalla väärin.
Tai sitten ei vaan osaa ajatella ketään muuta kuin itseään ja siksi sosiaaliset taidot on noin olemattomat.
Ymmärrän: meille anoppi osti järkyttävät, neljällä lapsella olleet, ikäloput, umpirumat SINISET vaunut; tiedettiin että tyttö tulossa. Saatiin myös rintareppu (mulla äitinä selkävaivoja, en voinut käyttää), saatiin vaatteita (poikaserkun vanhoja, yli 10 vuotta vanhoja), kaikkea mitä EI haluttu, tarvittu. Ollaan ihan työssäkäyviä, NETTOtulot 7000 euroa / kk (noin). Ärsytti anopin kyllä nuorille pitää kelvata- asenne. No liki 40 vuotiaina ei pidetä itseämme enää ihan nuorina
Itsellä on yksi lapsenlapsi, pojan ja miniän poikavauva. Tai taapero nykyään. Kun vauva syntyi, meillä oli vähän samanlaista, miniän äiti kelpasi heti kotiin katsomaan ja hoitamaan, me saimme kutsun, kun vauva oli kolme kuukautta vanha, edes ensimmäistä kertaa katsomaan. En ole tuppautuvaa sorttia ihmisenä, annoin miniän toiveen mukaisesti heidän "pesiä" rauhassa. Seuraava kerta vauvan katsomiseen tuli joskus reilun puolen vuoden iässä, nyt olemme nähneet noi kolme kertaa, välimatkaa on noin 20 km, joten ei ole siitä kyse. Nyt miniän äiti on sairastunut vakavasti, eikä enää pysty hoitamaan vilkasta taaperoa, ja kappas, nyt kelpaisimme miniän mielestä me toiset isovanhemmat. Miehen kanssa olemme aivan 'vieraita' ihmisiä tälle lapselle. Meillä on vaativa työ molemmilla, johon kuuluu vielä työmatkustamista, olemme valitettavasti joutuneet kieltäytymään ihan senkin takia, kun palatumiseen menee aikaa. Surullista on, tiedämme sen. Mutta niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan..
Alue: Aihe vapaa
Jos itsetunnosta puhutaan, niin taitaa anopillakin olla heikko itsetunto, kun on pakko päästä pätemään vauvanhoito-ohjeilla.
Älykäs, hyvät sosiaaliset taidot omaava mummo kyllä osaa olla puuttumatta asioihin liikaa.