Tulevan isovanhemman neuvot ja mielipiteet 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi varmaan kuitenkin saa nähdä vauvan heti?

No tietysti. Äiti tulee ehkä noin kuukaudeksi auttelemaan.

ap

Tuo ei ollut oikea ap.

Avaaja sai viisaita neuvoja isovanhemmalta. Tuo reunapehmuste ja se muka estää ilman kiertämisen hersytti mieheltäni iloiset naurut. Hän on sisäilman laadun asiantuntija.

Taitaa tämä avaaja olla aika änkyrävänkyrä ja besserwisser. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi poikaa ja onneksi yksi tyttö. Saan tytön lapsia hoitaa ja nähdä heitä. Miniät on sitä mieltä, että vain heidän oma äiti osaa hoitaa heidän lapsia.

Olen sopeutunut tilanteeseen ja hemmottelee tyttären lapsia

Minulla yksi poika ja yksi tyttö. Tytön lapsi on silmäteräni, olen saanut olla mukana alusta asti. Miniä kielsi odottaessaan puuttumasta mitenkään ja tietysti noudatin neuvoa. Kun lapsi oli viisi kuukautta alkoi miniä laittaa poikani kautta terkkuja, että nyt pitää tulla silloin ja tällöin kun on jumppaa ja ripsihuoltoa jne. Sanoin pojalleni, että miniä hoitaa itse, en sekaannu. Poika on vähän katkera kun sisarensa pääsee aina mukaani matkoille lapsen...

Ei taida se narsistimummelin oma poika haluta mummelin seuraa sen enempää kuin muutkaan perheestään.

Miksi sitten poika on katkera matkoista? Olisi vain iloinen kun narsistimummo ei ole yhteydessä.

Elämä opettaa. Kun olin nuori äiti, anopin pyytämättömät ja täysin vanhentunet neuvot ärsyttivät. (Tyyliin: kyllä vauva hyväksyy tutin jos sen kastaa hunajaan.) Jaksoin pysyä ystävällisenä, en viitsinyt provosoitua. Anoppi sai hoitaa vauvaa ja pikkulasta lähinnä minun ohjeitteni mukaan. Toisen lapsen synnyttyä anoppikin jo uskoi, että selviän ilman hänen neuvojaan. Sitä helpompi minun oli sallia anopille enemmän liikkumavaraa ja myös omasta puolestani uskoa, että ei se lapsi mene rikki vaikka anoppi tekisi jonkin pikku virheenkin. Nyt minulla on kaksi miniää ja neljä lastenlasta. Kunnioitan ja arvostan miniöitäni ja heidän tapaansa hoitaa ja kasvattaa lapsiaan. En ole antanut ensimmäistäkään neuvoa, sekä siksi että tiedän sellaiset epätervetulleiksi että siksi ettei ole ollut tarvettakaan. Olen onnellinen siitä, että saan olla lasten kanssa, hoitaakin heitä miniöiden toiveiden mukaan. Ihan realistina aavistan, että miniöiden äideillä on lupa vähän jopa neuvoa, mutta sehän on inhimillistä. Kaiken kaikkeaan on hyvä keskittyä siihen iloon, jota isovanhempien ja lastenlasten suhteet merkitsevät kaikille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi poikaa ja onneksi yksi tyttö. Saan tytön lapsia hoitaa ja nähdä heitä. Miniät on sitä mieltä, että vain heidän oma äiti osaa hoitaa heidän lapsia.

Olen sopeutunut tilanteeseen ja hemmottelee tyttären lapsia

Minulla yksi poika ja yksi tyttö. Tytön lapsi on silmäteräni, olen saanut olla mukana alusta asti. Miniä kielsi odottaessaan puuttumasta mitenkään ja tietysti noudatin neuvoa. Kun lapsi oli viisi kuukautta alkoi miniä laittaa poikani kautta terkkuja, että nyt pitää tulla silloin ja tällöin kun on jumppaa ja ripsihuoltoa jne. Sanoin pojalleni, että miniä hoitaa itse, en sekaannu. Poika on vähän katkera kun sisarensa pääsee aina mukaani matkoille lapsen...

Ei taida se na

Kuka niistä pojista? Narsistimummohan ei ole väleissä kenenkään poikansa kanssa.

Mitä se anoppi siellä kotonasi heti tekee kyttäämässä kuinka vauvaasi hoidat. Johan on tyhmä. Pidä etäällä vain tai tulee hankaluuksia.

Vierailija kirjoitti:

Juuri luin fysioterapeutin näkemyksiä kapaloinnista. Aiheuttaa hartia- ja niskasärkyjä, vauva ei pääse yhtään liikkumaan. Lisäksi kädet pitäisi olla vapaana, jotta vauva pääsisi koskettelemaan kasvojaan. Kapalointi kuuluu 60 luvulle.

Kapaloinnista luovuttiin aikoinaan, kun huomattiin, että kapaloimatta hoidetut lapset kehittyvät nuorempina. Hoitotavoissakin on muoti-ilmiöitä. 

Perheessämme perhepeti ei ole ollut käytössä, sen jälkeen kun äitini on ollut kuolemaisillaan siihen toisen lapsensa vauva-aikoina. Veljeni on ryöminyt kaulan ja kasvojen päälle, äitini on ollut jo tajuton, kun isäni on herätessään ihmetellyt, että miksi ei kuule toisen hengitystä.

Oma anoppini kertoi, että vauvaa ei saa nostaa pystyasentoon ensimmäisen kuukauden aikana, yöllä voi vauvalle antaa sokerivettä pullosta, tutin voi puhdistaa omassa suussa, perunaa saa antaa jo kuukauden ikäiselle ja se pitää maustaa suolalla tai suolaisella voilla, kun eihän pelkkä peruna maistu miltään. Alle puolivuotiaana lapseni imeskeli mummin antamaa kovaa karkkia ja mummi oli iloinen, kun vauvalle maistui. Syystäkin jouduin katsomaan, että lapselle ei syötetä mitä sattuu.

Sitten, kun lapsi oli isompi ja pystyi syömään kaikkea eikä hänellä ollut ruoka-aineallergioita, niin mummi oli oikein hyvä hoitaja lapselle. Heille tuli hyvät ja lämpimät välit.

Ahdistavaa tommonen tuppautuminen. Neuvoja saa antaa, koska niille voi aina viitata kintaalla. Mutta kuka ostelee toiselle kysymättä tarvikkeita ja kutsuu itsensä hoitamaan lasta? Siinä menee raja. 

Muistan täällä olleen ketjun, missä äiti kyseli, oliko sisarensa oikeassa, kun vaati häntä puhumaan lapselle. Äiti perusteli puhumattomuuttaan sillä, että eihän puolivuotias vielä ymmärrä puhetta. Neuvot voivat olla hyviä tai huonoja, mutta ainakin ne herättävät pohtimaan, mitä tekee ja miksi. 

Minä käytin reunapehmustetta vasta kuopuksella - ilman pehmustetta meitä olisi varmasti epäilty lapsen pahoinpitelystä, hän onnistui jo hyvin nuorena kihnuttamaan itsensä reunaan ja sitten hakkasi päätään sängyn reunaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri luin fysioterapeutin näkemyksiä kapaloinnista. Aiheuttaa hartia- ja niskasärkyjä, vauva ei pääse yhtään liikkumaan. Lisäksi kädet pitäisi olla vapaana, jotta vauva pääsisi koskettelemaan kasvojaan. Kapalointi kuuluu 60 luvulle.

Kapaloinnista luovuttiin aikoinaan, kun huomattiin, että kapaloimatta hoidetut lapset kehittyvät nuorempina. Hoitotavoissakin on muoti-ilmiöitä. 

Perheessämme perhepeti ei ole ollut käytössä, sen jälkeen kun äitini on ollut kuolemaisillaan siihen toisen lapsensa vauva-aikoina. Veljeni on ryöminyt kaulan ja kasvojen päälle, äitini on ollut jo tajuton, kun isäni on herätessään ihmetellyt, että miksi ei kuule toisen hengitystä.

Kapalointia tehdään niin kauan kuin vauvalla on vielä moron heijaste ja tietysti vain uniaikaan. Ei kapaloinnista todellakaan ole luovuttu (opetetaan ihan synnäreilläkin vanhemmille), mutta tietysti varsinaista kapalointia parempia ovat erilaiset unipussit, koska antavat vauvalle kuitenkin tilaa liikkua turvallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri luin fysioterapeutin näkemyksiä kapaloinnista. Aiheuttaa hartia- ja niskasärkyjä, vauva ei pääse yhtään liikkumaan. Lisäksi kädet pitäisi olla vapaana, jotta vauva pääsisi koskettelemaan kasvojaan. Kapalointi kuuluu 60 luvulle.

Kapaloinnista luovuttiin aikoinaan, kun huomattiin, että kapaloimatta hoidetut lapset kehittyvät nuorempina. Hoitotavoissakin on muoti-ilmiöitä. 

Perheessämme perhepeti ei ole ollut käytössä, sen jälkeen kun äitini on ollut kuolemaisillaan siihen toisen lapsensa vauva-aikoina. Veljeni on ryöminyt kaulan ja kasvojen päälle, äitini on ollut jo tajuton, kun isäni on herätessään ihmetellyt, että miksi ei kuule toisen hengitystä.

 

Kapalointia tehdään niin kauan kuin vauvalla on vielä moron heijaste ja tietysti vain uniaikaan. Ei kapaloinnist

Selitäpä minulle, mitä heijaste haittaa - se on vaaraton, sitä voi ehkäistä esim selälleen laittaessa viemällä lapsi kylkiasennon kautta selälleen. Lapsi tunnustelee tilaa käsillään refleksinomaisesti. Kumpi sinusta on pelottavampaa kaatua eteenpäin kädet sidottuina kuin kädet vapaana? Sama heijaste tulee esiin lapsen pelästyessä ja innostuessa. Ymmärrän, että jos lapsi on levoton nukkuja ja säpsähtely haittaa nukkumista, lapsi kapaloidaan, mutta läheskään kaikille se ei ole tarpeen.