Mikä on lukunopeutesi? Itse olen 2 kuukaudessa lukenut 45 kirjaa. 300 sivua menee 4 tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Nopeat lukijat eivät lue kirjoja sanasta sanaan, vaan yhdellä silmäyksellä rivejä, lauseita kerrallaan. Hahmottavat asian, eivät joka ikistä sanaa joilla se asia on kerrottu. Siinä 100 s tunnissa vs 20 s tunnissa ero.

Ymmärrän tuollaisen toiminnan joltain äidinkielen opettajalta, kun on loputon jono aineita sun muita, mutta miksi kukaan muuten noin tekisi? Siis ottaisi niin huonoa kirjallisuutta vaivoikseen, että ei edes lukea malta? 

Vai onko tuo oikeasti joku keulimisen aihe, että on suurinpiirtein lukenut tuhottoman määrän kirjoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nopeat lukijat eivät lue kirjoja sanasta sanaan, vaan yhdellä silmäyksellä rivejä, lauseita kerrallaan. Hahmottavat asian, eivät joka ikistä sanaa joilla se asia on kerrottu. Siinä 100 s tunnissa vs 20 s tunnissa ero.

Ymmärrän tuollaisen toiminnan joltain äidinkielen opettajalta, kun on loputon jono aineita sun muita, mutta miksi kukaan muuten noin tekisi? Siis ottaisi niin huonoa kirjallisuutta vaivoikseen, että ei edes lukea malta? 

 

Vai onko tuo oikeasti joku keulimisen aihe, että on suurinpiirtein lukenut tuhottoman määrän kirjoja? 

Kyseessä on ihan sama asia, kun jotkut mieluummin juoksevat vaikka kävelemällä pääsee saman matkan.

Mä en ymmärrä tuota nopeaa lukua, jossa ei lueta jokaista sanaa tarkasti. Mielestäni jokainen sana on tärkeä. Joo, kyllähän se tarina kulkee eteenpäin vaikka sanoja tippuisi välistä, mutta keskittyen jokaiseen sanaan saa tarinasta vielä enemmän irti.

Kuuntelen äänikirjoja. Yhteen kirjaan menee muutamia iltoja.

Hei ap, a) lopeta iljettävien valheiden kirjoittelu tänne b) et ole ihmisenä parempi vaikka lukisitkin tuon määrän tai kymmen- tai satakertaisestikin tuon c) sinulle ei ole mitalia luvassa d) lopeta iljettävät valheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nopeat lukijat eivät lue kirjoja sanasta sanaan, vaan yhdellä silmäyksellä rivejä, lauseita kerrallaan. Hahmottavat asian, eivät joka ikistä sanaa joilla se asia on kerrottu. Siinä 100 s tunnissa vs 20 s tunnissa ero.

Ymmärrän tuollaisen toiminnan joltain äidinkielen opettajalta, kun on loputon jono aineita sun muita, mutta miksi kukaan muuten noin tekisi? Siis ottaisi niin huonoa kirjallisuutta vaivoikseen, että ei edes lukea malta? 

 

Vai onko tuo oikeasti joku keulimisen aihe, että on suurinpiirtein lukenut tuhottoman määrän kirjoja? 

Kyseessä on ihan sama asia, kun jotkut mieluummin juoksevat vaikka kävelemällä pääsee saman matkan.

Kaikki kai tavallaan. Henkilökohtaisesti tykkään pääsääntöisesti vain epämiellyttävät asiat tehdä mahdollisimman nopeasti. 

Itse luen kirjasta isbn-tunnuksen, sivunumerot ja kaikki. On ne nykyään sen verran kalliita...

Kun on hyvä kirja, en millään malta odottaa mitä tapahtuu seuraavaksi, joten se tulee luettua nopeasti. Jos kirjassa ei ole imua, lukeminen on hidasta eikä tunnu etenevän.

Sata sivua tunnissa on ihan normaali lukunopeus minullekin. Riippuu hiukan fontista ja tekstistä. Vaativaa tekstiä luen tietysti hitaammin. 

Luulen, että moni nopeasti lukeva on lukenut lapsena ja nuorena paljon. Niin itsekin, olin aina nenä kiinni kirjassa. 

Nykyään luen hädin tuskin 10 kirjaa vuodessa, ei tahdo aika riittää. 

Noi 300 sivua per ehtoo. Luen 21.00-23.00.

Olen tankkaavan hidas lukija. Jos yritän kiihdyttää tahtia, homma menee reisille eikä mitään jää mieleen. . .

Lapsena ja nuorena saattoi mennä jokin kevyt kirja päivässä, lukeminen tuntui kivalta ja vaivattomalta. AMK:ssa kokeisiin luettavia kirjoja ei aina saanut ja kerran oli pakko lukea kokeeseen taukoamatta ja samalla yrittää muistaa lukemansa. Oli aivan pakkopullaa ja yölläkin näin unta siitä lukemisesta. Sen jälkeen jotenkin meni lukemisen ilo ja keskittymiskyky enkä ole pystynyt sellaiseen lukemiseen kuin lapsena ja nuorena. Vaikea aloittaa ja luen saman lauseen yhä uudestaan, lukeminen on hidasta kun yritän kunnolla ymmärtää ja muistaa lukemani. Joskus parin sivun lukeminen voi kestää tunninkin. Miten saisin lukemisen rentouden ja ilon taas takaisin?

Luen aika hitaasti, koska eläydyn tarinaan ja kuvittelen kaiken yksityiskohtaisesti. Osaan lukea nopeastikin mutta se ei ole lukemisessa tärkeintä

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tuota nopeaa lukua, jossa ei lueta jokaista sanaa tarkasti. Mielestäni jokainen sana on tärkeä. Joo, kyllähän se tarina kulkee eteenpäin vaikka sanoja tippuisi välistä, mutta keskittyen jokaiseen sanaan saa tarinasta vielä enemmän irti.

Kokeneilla muusikoilla ei ole tarvetta varsinaisesti lukea jokaista nuottia erikseen, vaikka he osaavatkin soittaa teoksen virheettömästi ja eläytyen, kun taas harjoittelija joutuu miettimään jokaista nuottimerkintää. Osittain kyse on tottumuksesta, mutta synnynnäisillä ominaisuuksillakin on merkitystä.

 

Ihmiset hahmottavat asioita ylipäätään hyvin eri tavoin, ja aivot prosessoivat informaatiota riippuen hyvin monesta asiasta, esimerkiksi harjaantuneisuudesta.

Osa ihmisistä lukee jokaisen sanan erikseen, mikä taas minulle on käsittämätöntä, koska itse en prosessoi lukemaani sillä tavoin. Kun katson esim. kirjan aukeamaa, näen tavallaan heti, missä esim. kuvaillaan ympäristöä ja missä kohtaa juoni liikahtaa eteenpäin. Puolisoni on joskus kysynyt, kääntelenkö vain sivuja lukematta ollenkaan, mutta kun olen pyytänyt häntä kysymään jotakin juuri lukemaltani aukeamalta, olen tiennyt vastauksen jokaiseen hänen kysymykseensä.

En ole ketjun aloittaja, mutta ainakin minulla on omastakin mielestäni poikkeuksellinen lukunopeus. Huomasin tämän jo koulussa, kun kaikille annettiin luettavaksi sama novelli, ja olin ehtinyt lukea sen kolmesti ja koristella kaikki marginaalit piirroksilla siinä vaiheessa kun seuraavat olivat valmiita.

Muistan myös pitkien aikojen päästäkin henkilöiden nimet, juonenkulun ja teoksen teemat. 

 

Sen sijaan en välttämättä muista ihmisten nimiä tai sitä, milloin ne serkun lapsen rippijuhlat nyt olivatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tuota nopeaa lukua, jossa ei lueta jokaista sanaa tarkasti. Mielestäni jokainen sana on tärkeä. Joo, kyllähän se tarina kulkee eteenpäin vaikka sanoja tippuisi välistä, mutta keskittyen jokaiseen sanaan saa tarinasta vielä enemmän irti.

Kokeneilla muusikoilla ei ole tarvetta varsinaisesti lukea jokaista nuottia erikseen, vaikka he osaavatkin soittaa teoksen virheettömästi ja eläytyen, kun taas harjoittelija joutuu miettimään jokaista nuottimerkintää. Osittain kyse on tottumuksesta, mutta synnynnäisillä ominaisuuksillakin on merkitystä.

 

Ihmiset hahmottavat asioita ylipäätään hyvin eri tavoin, ja aivot prosessoivat informaatiota riippuen hyvin monesta asiasta, esimerkiksi harjaantuneisuudesta.

Osa ihmisistä lukee jokaisen sanan erikseen, mikä taas minulle on käsittämätöntä, koska itse en prosessoi lukemaani sillä tavoin. Kun ka

Niin ja unohdan näköjään myös vastata aloittajan kysymykseen: viimeksi luin kolmen tunnin lennon aikana noin 360-sivuisen romaanin, mutta siinä meni kyllä aikaa myös ruokailuun, joten sanoisin että vähintään 150 sivua tunnissa kevyesti etenevää tekstiä menee luontevasti, vaikka välillä kävisi vessassa ja vaihtaisi jonkun sanan matkakumppanin kanssakin. 

Miksi et ap nauti lukemisesta? Eihän tuollainen ole hyvä lukukokemus lainkaan, jos tärkeintä on nopeus, eikä sisältö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nopeat lukijat eivät lue kirjoja sanasta sanaan, vaan yhdellä silmäyksellä rivejä, lauseita kerrallaan. Hahmottavat asian, eivät joka ikistä sanaa joilla se asia on kerrottu. Siinä 100 s tunnissa vs 20 s tunnissa ero.

Ymmärrän tuollaisen toiminnan joltain äidinkielen opettajalta, kun on loputon jono aineita sun muita, mutta miksi kukaan muuten noin tekisi? Siis ottaisi niin huonoa kirjallisuutta vaivoikseen, että ei edes lukea malta? 

 

Vai onko tuo oikeasti joku keulimisen aihe, että on suurinpiirtein lukenut tuhottoman määrän kirjoja? 

Tai ehkä maailmassa on niin paljon ihanaa luettavaa, että suorastaan ahmii teoksia innolla? 

Omasta puolestani voin vain sanoa, että jos yritän jäädä jumittamaan joidenkin yksittäisten sanojen tai lauseiden ääreen, en enää elä mukana tarinassa, mikäli tässä romaaneista puhuttiin. Mikäli koetan opetella jotakin käyttöohjetta tai monimutkaista kuvausta jostakin proteiinisynteesistä, luen aivan eri nopeudella kuin jotakin Kazuo Ishiguron romaania.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et ap nauti lukemisesta? Eihän tuollainen ole hyvä lukukokemus lainkaan, jos tärkeintä on nopeus, eikä sisältö.

Nopeus ei ehkä ole tärkeintä, se saattaa tulla luonnostaan. Ja monet hyvin nopeat (lue: taitavat) lukijat usein juuri nauttivat lukemisesta. Vähän niin kuin polkujuoksua pitkään treenanneet kipaisevat polulle keveästi ja nautiskellen siinä missä tottumaton kompastelee raskaasti joka juurakkoon.

Lukemiseni on kausiluonteista. En ole lukenut kesän jälkeen paria tietokirjaa lukuunottamatta. Kesllä meni töiden ohella yli 50 kirjaa, lähinnä dekkareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tuota nopeaa lukua, jossa ei lueta jokaista sanaa tarkasti. Mielestäni jokainen sana on tärkeä. Joo, kyllähän se tarina kulkee eteenpäin vaikka sanoja tippuisi välistä, mutta keskittyen jokaiseen sanaan saa tarinasta vielä enemmän irti.

Kokeneilla muusikoilla ei ole tarvetta varsinaisesti lukea jokaista nuottia erikseen, vaikka he osaavatkin soittaa teoksen virheettömästi ja eläytyen, kun taas harjoittelija joutuu miettimään jokaista nuottimerkintää. Osittain kyse on tottumuksesta, mutta synnynnäisillä ominaisuuksillakin on merkitystä.

 

Ihmiset hahmottavat asioita ylipäätään hyvin eri tavoin, ja aivot prosessoivat informaatiota riippuen hyvin monesta asiasta, esimerkiksi harjaantuneisuudesta.

Osa ihmisistä lukee jokaisen sanan erikseen, mikä taas minulle on käsittämätöntä, koska itse en prosessoi lukemaani sillä tavoin. Kun ka

Et siis lue kaikkia sanoja. Vähän sama kuin katsoisi elokuvaa ja tekisi samalla jotain muuta. Juonessa ja tapahtumissa pysyy kyllä kiinni, mutta keskusteluista jää osia kuulematta. Helppo silloinkin on kertoa mitä leffassa tapahtui.

Mun on kyllä vaikea ymmärtää tällaista pikalukemista. Eikö tarkoitus ole että jokainen sana luetaan? Dialogit käydään henkilöiden puhenopeudella? Ja lukemista ja tapahtumia rytmitetään sopivasti.