Oletteko säilyttäneet nuoruudestanne mitään?

Aloin ihan miettimään, ja ainoa mitä keksin on lapsuudesta ja nuoruuden vuosilta päivä- ja muistikirjoja. Onneksi aika monta. MUista kyllä joskus parissakymmenissä repineeni aika paljon silloisia päiväkirjojani pois, ne tuntuivat jossain tunnemyrskyssä ihan kamalalta potaskalta jota en halunnut säilöä.

Olisi kyllä kiva löytää jokin vanha vaate, jota on joskus vuosikymmeniä sitten pitänyt. Muistan kyllä aika hyvin vaatteita ja kenkiä joita käytin, mutta johonkin ne on tullut lopulta pois kannettua. Aika kummallista oikeastaan.

ex ex ex osti mulle ekan dildon ja oon säylyttäny sen

Valokuvat tietysti , rokotuskortti (50-60 luvulta) eka rannekello -67 luvulta.

Säästin poninhäntäni, siis irtileikatun. 

Valokuvia, kirjeitä, kortteja,kalentereita,päiväkirjat,pari puhelinta,matkamuistoja,leluja,jotain lahjoja.....

Paljon samoja kuin edellä mainitut eli valokuvat, päiväkirjat, kelloja, koruja, leluja ja myös leikattu ponihäntä. Sen jälkeen ei olekkaan tukka pitkäksi enää kasvanut. 

Itse ommeltuja vaatteita on tallessa. Aloin ommella ja kutoa & virkata jo teininä. 

Itse tehdyn vanhojenpäivämekon heitin pois, vähän harmittaa. Innostuin liikaa konmarituksesta ja kuolinsiivouksen ajatuksesta. 

Hupparin, joka oli suosikkini yläasteikäisenä. En käytä sitä koska se ei sovi habitukseeni enää, mutta aina tulee mieleen bileet ja ihastukset yms kun se putkahtaa esiin jostain kaapin perältä. 

Joitain farkkuja on vielä jäljellä. Eihän niitä enää kehtaa käyttää kuin kotona, mut farkut ku farkut.

Jotain kirjeitä, kortteja.

Ostin v 66 Jopon ja ajan sillä edelleen. Harmittaa, kun vanhaan rengaskokoon ei ole saanut nastarenkaita, jolloin talvella en uskalla ajaa ellei pyörätiet ole hyvin hiekoitettu😥

Vierailija kirjoitti:

Ostin v 66 Jopon ja ajan sillä edelleen. Harmittaa, kun vanhaan rengaskokoon ei ole saanut nastarenkaita, jolloin talvella en uskalla ajaa ellei pyörätiet ole hyvin hiekoitettu😥

Piti vielä sanoa, että on myös laadukkaita Kaunotar-totteen vaatteita jokunen.

Ensimmäisellä palkallani vuonna 1987 ostamani Sveitsin armeijan linkkari on edelleen tallessa. Lisäksi ylä-asteella 13-14 vuotiaana tekemäni seinäkello on tallessa ja toimii jos siihen laittaa patterin. Ja äidin ansiosta taitaa olla kaikki luokkakuvat ja vähintään yksi koulukuva joka vuodelta.

Valokuvia, joitain leluja, ylioppilasasu, koruja, lahjaksi saatuja astioita, hääpuku, LP-levyjä, joitain huonekaluja ja astioita lapsuudenkodista. Muutama vaate 80-luvulta mm. nahkatakki. Ja paljon muutakin. Joo, olen jemmaaja :) mutta mistäpä jälkipolvet saisivat haluttuja vintage-ja jopa antiikkitavaroita jos ei meikänkaltaisia olisi ja kaikki konmaritettu kaatikselle.

mitä niitä turhia tavaroita, muistott vain. ne ei pölyty, lohduttavat pahoina päivinä ja ne on vain  minun .

Olen säilyttänyt jopa lapsuudestani sellaista jolla on muistoarvoa ja joka on itselle arvokasta. Koruja, kummilusikoita, valokuvia ym. 

Kyllä olen säilyttänyt kaikki päiväkirjat, kirjeitä ja valokuvia. Nyt löysin ne ja on ollut tosi ihanaa lukea erityisesti äitini lähettämiä kirjeitä. Ovat arvokkaita muistoja.

Valokuvia tottakai. Äänilevyjä. Jokunen harrastusväline.

Tyttöystävä vaimon muodossa on tallessa edelleen.

Mies 52v.

Vietin nuoruuttani 80-luvulla, olen säästänyt muutaman laadukkaan (juhla)vaatteen ja mokkanahkasaapikkaat niiltä ajoilta. Kaverit on joskus niitä lainailleet kasariteemaisiin juhliin/tapahtumiin.

Komean ulkomuodon ja teräksen kovan stondiksen M62. 

Minä olen säästänyt mm. 

Teini kalenterit yläasteelta. Kaikki koulutodistukset myös. Ja yhden Pupu Tupuna palapelin, hevos -ja tyttö piirustus levyt. Ja ainoan nukkeni ja nallen (70-luvulta)  Olen säilyttänyt myös nuoruuden päivä-kirjoja ja rakkauskirjeet :)