Lue keskustelun säännöt.
Oletteko säilyttäneet nuoruudestanne mitään?
Vanhoja puhelimia tai jotain krääsää? Päiväkirjoja? Jotain ? Vaatteita? Jotain hupparia minkä otitte ensimmäiseltä kumppaniltanne lainaa? Valokuvia?
Mä tajusin et mul ei oo mitää :D
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Reilu 600 LP-levyä.
B&W kaiuttimet.
CD-soitin, joka toimii ja on käytössä.
Kaksi taskulaskinta, jotka toimii.
Rippilahjaksi saatu rannekello, joka toimii.
Puolenkymmentä valokuva-albumia.
Pappa-Tunturi.
Vesisukset.
5hv Terhi perämoottori.
Lasikuituinen tasaperäinen avovene.
Ekat kengät, joilla kävelin.
Neljä pahvilaatikollista tietokonekrääsää. Varmaan niistä saisi yhden toimivan 486:sen rakennettua...
Kitara.
Tämä.
Hieno.
Jos joku välttämättä haluaa luopua tuollaisista aarteista, viekää kirpputorille.
Ostaja haltioiutuu, ainakin minä ja moni muukin.
Mikä jää muistoksi nykyajan nuorisolle?
Monta älypuhelinta.
Niissä kuvat yms.
Poliittiset iskulauseet älypuhelimeen.
LGTB-vouhotus kuvineen
Incel, cancel yms.
Miten tyhjää.
Ei ihme, miksi nuoriso on nykyään masentunutta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En ole kovin sentimentaalinen tavaroiden suhteen.
Jotkut esineet voi olla ""arvokkaita" , ainakin sukulaisille. Voi kai kertoa mitä hävittää. Esim. Armeijaesineillä on aina joku pienikin hinta.
Paperinuket mutta nekin varastettiin kotoani. Möin 60 luvulla kudotun norjalaistyyppisen villapaidan.Oli kuin uusi , todella upea.
Vierailija kirjoitti:
Huivin arviolta vuodelta -82. Käytän sitä vieläkin joskus. Oli silloin aikanaan tosi kova juttu Mic macista.
2000-luvun alussa ko. merkki oli myös monien puheissa, ja pitkään ihmettelin miksi joku hampurilainen on niin hieno juttu, kuulin siis pitkään Big Mac 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka mitä. Löytyy muun muassa "vintage" basso+ vahvistin, jotka sain 14 vuotislahjaksi. Vuosi taisi olla 94. Teini-iästä on myös muistona arpia ja käsipelillä hakattu tatska. Jossain on kaksi muuta aikuista, jolla on nilkassa samanlainen räpellys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole syystä tai toisesta säilyttänyt mitään tavaroita, nyt voi kirjoittaa mukavia ja miksei niitä opettavaisiakin muistoja talteen.
Tai kirjoittaa kokonaan uudet muistot jos ei pidä vanhoista.
Ei ole mitään. Ei edes valokuvia. Heitin pois etten vahingossa törmää niihin missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mähän en suostu luopumaan nuoruudestani, eli en myöskään sen aikaisista tavaroista/vaatteista. Tässä taannoin aloin käyttämään paria toppia yöasuna, joita käytin joskus 15-vuotiaana 🤔 Oon nyt 32.
Poikuus on edelleen tallella.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joitain LP levyjä taitaa olla vielä tallessa. Minun nuoruudessa oli niin jännää ettei koskaan tiennyt kuka soittaa, lanka puhelin, joten rohkeasti vastattiin puhelimeen.
Itse en vastannut rohkeasti. Muistan kuinka vanhemmat pakotti sanomaan koko nimensä ja kenen puhelimesta vastaan. En ymmärtänyt sitä silloin, enkä ymmärrä vieläkään. Olisin mielelläni heittänyt koko pas...an seinään. Äitini vielä pakotti hankkimaan lankapuhelimen omaan kotiinikin, josta antoi luopua vasta n.5v sitten, koska alkoi maksaa aivan järjettömiä. Hänen mielestään ihmistä ei ollut olemassa, jos hänellä.ei ollut lankapuhelinta. Sitten suuttui, kun en vastannut kun soitti. Aivan kuin minun olisi pitänyt päivystää puhelimen vieressä. Kauhein episodi tapahtui kun minulla oli yksi tuttava miesfrendi käymässä, ja olimme jostain syystä päätyneet punkan puolelle. Menin vastaamaan puhelimeen ja äitini sanoi, että ovat isän kanssa ihan kohta luonani (soitti kännykästä). Ei ehditty kun pukea, niin kopistelivat oven takana. Tekivät tietenkin päätelmän, että hän oli minun miesystäväni. Tilanne oli kaikinpuolin nolo ja vielä kun tämä oletettu miesystävä ei saapunut koskaan "anoppilaan". Siihen kyllä loppui onneksi myös nämä yllätysvierailut.
Käytössä on edelleen mummun kutoma neule 80-luvulta ja kastelahjaksi saamani kultainen sydänriipus. Valokuvia ja paljon kirjoja on vielä tallessa. Legot siirtyi lapsen omistukseen siinä kohtaa, kun hän siirtyi Dubloiästä pikkulegoikään, mutta meidän varastossa ne odottavat vielä seuraavaa käyttäjää.
Tiedän, että varaston ylähyllyllä, ihan takimmaisessa nurkassa on yksi laatikko. Sen sisältö pitäisi käydä läpi ja osan jutusta haluan hävittää. Haluaisin tehdä sen yksin ja mieluiten näin lämmityskaudella, kun takka lämpiää muutenkin. Ongelma on siinä, että en saa laatikkoa alas piilostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha Nintendo ja super Mario peli jota pelaan edelleen silloin tällöin. Ostin silloin kun se tuli markkinoille. Olisko ollut jopa 80-lukua, tai 90-luvun alkua?
Asu joka oli ylläni ylioppilasjuhlissani 1975, on tallella.
Myös college, johon sunnittelin kuvan löytyy jostain laatikosta. Meidän luokalla oli siis kaikilla tuo pusero. Vuosi oli 1972. Päiväkirjat ja kirjeet meni jo silppuriin. Tuohon aikaan oli lähes kaikilla kirjeenvaihtokavereita muista maista.
Vierailija kirjoitti:
Kotitalouden kirja Ruoanvalmistus, joka on edelleen käytössä.
Mulla myös tämä, mitään muuta ei ole
Vierailija kirjoitti:
James-nenäliina
Mulla James-huivi.
Minulla on mieletön päiväkirja armeija-ajalta. Se sisältää myös kuvia ja pieniä esineitä, muistoja siltä ajalta. Kuten kun minut komennettiin yhdysupseeriksi ruotsalaiselle laivastovieraillulle, jne. (tarvittiin joku joka osasi ruotsia). Olen 60, eli siitä on ainakin 40 vuotta. Lisäksi minulla on tallessa vanhoja käsityölehtiä, joissa olen lapsimallina.
Sitten on vielä HP RPN laskin, jota käytin lukiossa. Hyvin toimii yhä, tosin nykyään käytän HP 12C tai 15C softalaskinta kännykässä.
Nukke, palapelejä, c-kasetteja (toimii, yks päivä kokeilin), valokuvia, päiväkirjoja, virsikirja, jonka kannessa kultakirjaimin nimeni vuodelta 1975...