Lue keskustelun säännöt.
Oletteko säilyttäneet nuoruudestanne mitään?
Vanhoja puhelimia tai jotain krääsää? Päiväkirjoja? Jotain ? Vaatteita? Jotain hupparia minkä otitte ensimmäiseltä kumppaniltanne lainaa? Valokuvia?
Mä tajusin et mul ei oo mitää :D
Kommentit (310)
On tietenkin valokuvia, Nokian banaanipuhelin, köksänkirja Ole hyvä, joitain koriste-esineitä ja koruja nyt ainakin. Niin ja mieheni olen säilyttänyt lukiosta asti. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni. Sama jo vuodesta 1984, siis aika vanha tuote.
Noin 60 vuotta sitten myin kauppa-autoon 11 itse kerättyä mustikka-ämpärillistä. Niillä rahoilla sain irti Abumatic virvelin (kela + vapa). Se taitaa lapsuudenkodin valokuvien ohella olevan aionoa tallella oleva asia.
Vierailija kirjoitti:
Noin 60 vuotta sitten myin kauppa-autoon 11 itse kerättyä mustikka-ämpärillistä. Niillä rahoilla sain irti Abumatic virvelin (kela + vapa). Se taitaa lapsuudenkodin valokuvien ohella olevan aionoa tallella oleva asia.
Ihana juttu. Tuli oikein hyvä mieli. Itse kaipaan kauppa-autoja vieläkin vaikka en niitä nyt tarvitsekaan kun asun kaupungissa.
Valokuvia, kirjahylly sisältöineen, vanhoja piirustuksia, muutama lelu, viherkasvi ja taulu, joka oli huoneeni seinällä kun olin lapsim
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään. Ei edes valokuvia. Heitin pois etten vahingossa törmää niihin missään.
olen jo kauna miettinyt, että teen siivouksen, jossa hävitän vanhat päiväkirjat ja kuvat. Osan hävitinkin, kun muutimme takaisin Helsinkiin. Suurin osa noissa kuvissa olevista ihmistä ovat kuolleet tai muuten jääneet historian hämärään. Minulla ei ole lapsia ja vanhemmat sisaruksetkin ovat jääneet etäisiksi. Kukaan tuskin on kiinnostunut noista kuvista. Itse en varsinkaan, kun jotenkin ahdistun kun katson niitä, vaikka silloin hyviä aikoja olivatkin. Vanhojen päiväkirjojen lukeminen aiheuttaa vain myötähäpeää.
Vanhoja suvun astioita minulla on paljon ja niistä en luovu.
N63
Eipä sieltä ole tainnut mitään säilyä, edes valokuvia en tykkää pahemmin katsella. En halua tietää miten nopeasti se aika kuluu ja se ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkirjoja löytyy ja kirjeenvaihtoa kasarilta ja ysäriltä. New Kids On The Block-krääsää löytyy. Muutama lelu
N49
Kenkälaatikollinen valokuvia. Olen pikkuhiljaa heittänyt omia tavaroitani molokin kitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain neitsyyteni.
On se mullakin jossain ullakon kätköissä, mut en oo nähnyt vuosiin.
Lapset myykööt tai vaikka polttakoot jäämistöni jaon yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään. Ei edes valokuvia. Heitin pois etten vahingossa törmää niihin missään.
olen jo kauna miettinyt, että teen siivouksen, jossa hävitän vanhat päiväkirjat ja kuvat. Osan hävitinkin, kun muutimme takaisin Helsinkiin. Suurin osa noissa kuvissa olevista ihmistä ovat kuolleet tai muuten jääneet historian hämärään. Minulla ei ole lapsia ja vanhemmat sisaruksetkin ovat jääneet etäisiksi. Kukaan tuskin on kiinnostunut noista kuvista. Itse en varsinkaan, kun jotenkin ahdistun kun katson niitä, vaikka silloin hyviä aikoja olivatkin. Vanhojen päiväkirjojen lukeminen aiheuttaa vain myötähäpeää.
Vanhoja suvun astioita minulla on paljon ja niistä en luovu.
N63
Minä olen myös hävittänyt lähes kaikki valokuvat. En ymmärrä mistä ahdistus kumpusi, koska mitään erityisen traumaattista ei lapsuudessani ollut. Silti kuvamuistot lähes kuvottivat. Kaikki meni takkasytyksi, ja samalla unholaan. Ei ole kaduttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki valokuvat joita otin itse paljon. Ihania muistoja, tosin osa katkeriakin kun ei saanut sitä kenet olisi halunnut.
Kaikki lahjaksi saadut korut rippirististä ja 12v saadusta horoskooppikorusta alkaen, puhumattakaan tuon nuoruudenrakkauteni antamista lukuisista koruista. Joskus katselen niitä edelleen.
Äidilläni on yhä paljon minun ja siskoni leluja tallessa, siis jopa viidenkymmenen vuoden takaa.
Elämäntyylini on lähestulkoon muuttumattomana säilynyt nuoruudestani saakka. Elän edelleen lähes samoin kuin nuoruudessani 80- ja 90-luvulla. En omista älypuhelinta, en autoa, käytän muutamaa peruskodinkonetta, joita on siihen aikaankin käytetty, kirjoitan käsin vihkoihin ja muistilapuille, kuljen polkupyörällä yms.
Ainut 2000-lukulainen asia elämässäni on kannettava tietokone ja netin kautta tapahtuva tiedonhaku ja asiointi. 😃 Nytkin kun tuli tuo suomi-digilaatikko, niin valitsin edelleen paperisen viranomaispostin. Ja laskutkin tulevat paperisena. Varalla on vain maksukuoria, jos ei nettipankki toimi. Juuri siitä syystä myös olen pysynyt paperiversioissa, että sähköiset menetelmät ovat epäluotettavia. Tapahtui tietokonetilttiä, usb-tikun hajoamisia yms., joiden jälkeen palasin vanhoihin menetelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulta löytyy vanhoja esineitä, ei mitään varastollista sentään. Päiväkirjat peruskoulusta lähtien on tallessa, joskin kirjoja on vain kolme kun niihin on hyvin harvakseltaan tullut kirjoiteltua mitään. Lukiosta on tallessa kansio, jossa on muistiinpanoja ja ja koulukirjoitelmia, muutama hyödyllinen oppikirja löytyy. Yliopistoajoilta on yksi pieni laatikko, johon olen kerännyt esim yliopiston tervetuliaiskirjeen ja joitain pikkukrääsää kuten vanhat yliopistonkulkuavaimet, haalarimerkit joita ei tullutkaan ommelleeksi haalareihin jne. Vanhempani asuvat edelleen samassa kodissa, jossa itsekin lapsena asuin ja siellä on suurin osa näistä vanhassa huoneessa tallessa.
En pidä tavaroiden säilyttämisestä. Minulla ei ole lapsia joille pitäisi pitää tallessa muistoja kaukaisuudesta, ainoastaan valokuvia lapsuudesta ja nuoruudesta jäljellä. Samoin kirjoja joista en luovu sekä eräs perinnöksi saamani huonekalu. Muistot säilyvät mielessäni, hyvät, huonot ja haikeat.
Ensimmäisen itse ostamani CD-soittimen vuodelta 1991. Sillä Sonyllä kuunneltiin varmaan tuhansia tunteja musiikkia varsinkin kun sain lahjaksi myös myöhemmin stereot (vahvistin + viritin), jotka ovat edelleenkin tuossa vieressä soittamassa nettiradiota. CD-soitin valitettavasti vikaantui käyttökelvottomaksi vuosien käyttämättömyyden jälkeen, levykelkan vaseliinit kovettuivat jne. Taitaa edelleen olla vanhin käytössä oleva tavarani, kohta tulee 35 vuotta täyteen. CD-levyt, joita on muutama sata, ovat kaapissa esillä mutta aktiivisoittoa ei ole ollut enää pitkään aikaan, Spotify vei käytön..
Mm . vesivärimaalauksia ja värikynäpiirustuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Useamman muuton jälkeen on pikkuhiljaa lähtenyt roskiin tavaraa sieltä vanhimmasta päästä ja nyt olen siinä pisteessä, että mitään nuoruusmuistoja ei enäö ole tallella. Valokuvatkin hävitetty. N61
Älkää nyt hyvät ihmiset kaikkia valokuvia hävittäkö!
Valokuvat eivät haalistu, katoa ja vääristy silleen kuin muistot.
Muistoja on valtavasti, mutta pieniä yksityiskohtia on hävinnyt ja asioita muistaa enemmän tai vähemmän väärin.
Valokuvat kyllä. Jokunen astia ja joulukuusenkoriste lapsuudenkodista. Yksi ikivanha mekko omasta lapsuudesta. Kiiltokuvia.
Ei oo säilynyt mitään. Rypyt vaan lisääntyy.