Oletteko säilyttäneet nuoruudestanne mitään?

Aika vähän tavaraa tulee erikseen hävitettyä.

Muutossa meni kaikki. Meni lasteni kaikki lelut ja kirjeenvaihto nuoruudessani. Epäilen, että sen aikuinen mieheni hävitti ne kaikki.

Jossain mulla on tallessa teinikalenterit, joita 70-luvulla käytin. Teinarit on täytetty päiväkirjamaisilla merkinnöillä.

Käytettyjä kortonkeja niin paljon että olen ajatellut sulattaa niistä traktoriini uudet takarenkaat.

M69

Eka nalle on tuolla kirjahyllyllä, Nallukka, päivä kirja, olin laiska kirjoittaja. Teini kalenterit. 

Vierailija kirjoitti:

Jossain mulla on tallessa teinikalenterit, joita 70-luvulla käytin. Teinarit on täytetty päiväkirjamaisilla merkinnöillä kenelle olen pilluani jakanut.

 

Vittumaisen luonteeni

N56

Minulla on minusta tehty muotokuva Lontoossa kun olin 16 vuotias, lapsuuden ehkä 8 vuotiaana keräämät kiiltokuvat.

Minulla vauvan vaatteita joita olen käyttänyt vauvana.

Sveitsin armeijan linkkuveitsi. Sisareni väittää säilyttäneensä neitsyytensä. 

Vuodelta 1967 kiiltokuvakirja, jossa on mm. mumman ja paapan kirjoittamat värssyt.

Kaiken. Vauvanvaatteita, joihin hörhelöihin puimme vuoden vanhan tyttäremme kuvausta varten. Nuket ja nukenvaunut, teiniajan vaatteita 1960 ja -70 luvulta. Myös aikuisiässä töiden vuoksi pukeutuminen edellytti  aika laadukasta tasoa ja olen säilyttänyt osan vaatteista. (Arvatkaapa, mahtuvatko päälle! No ei.) Olen 73 v.

Valokuvat, tarrakokoelma, kännykät, muutama koriste-esine

Vierailija kirjoitti:

Jallut ja kalle lehdet ja myös tyttö kalenterit. Tosin lehtien sivut on jostain syystä liimautuneet ja onhan vielä yhteinen kortonkikin säilynyt tosin vähällä käytöllä nykyään kun kylän tyttöset tykkää ajella paljaalla....

t. Laihian maamies seura

 

Näin se ompi täällä Lapin jänkhälläkin ja  lisänä on viellä kiimaiset etelän v-osut. 

Aslak

Lapsuuteni rakkain pehmopupu asuu nykyisin sukkalaatikossani.

Kissani, jonka sain 17v syntymäpäivälahjaksi. Kissa on kohta 18v, joten en ole enää teini. 

Kaiken paitsi käytetyt vessapaperit.

Onhan mulla vaikka mitä. C-kasetteja useampi pahvilaatikollinen, LP-levyjä usea maitolaatikko, CD levyjä sadoittain.. Kaikki vanhat päiväkirjat, joita lapsuudessani kirjoittelin. On muutama vaate ja kenkiä - tytär tosin on osaa käyttänyt ja jotkut kuluttanut rikki. Valokuvia tietenkin. Vanhat kiiltokuva-albumit, mun paperinuket, tarrakokoelmat... osan noista annoin omille lapsille, mutta tosiaan murto-osan.

Mieheltä on Aku Ankka vuosikertoja, Mustanaamiot... järjetön määrä erilaisia sarjakuvia. Harvinaisempiakin. 

Osa lehdistä on luettavissa ollut aina, ja osa kamoista on visusti arkistoitu kellarin uumeniin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni rakkain pehmopupu asuu nykyisin sukkalaatikossani.

Hyvä että sukkalaatikossa eikä pöytälaatikossa...

1/8 osa isoisän tontista jäi perinnöksi itselle. Tässä elelllään pikku tontilla mutta 3 kertaa avarammin kuin hän .

Olen säilyttänyt itseni. Tunnen olevani yhä se minä joka olin 20 -30 vuotiaana vaikka olenkin 70 v. En ole muuttunut noista ajoista niin paljon etteivätkö vanhat sen aikuiset tutut tunnistaisi minua, painoa tullut niistä ajoista lisää vain  n. 5 kg eikä naamakaan ole vielä pahasti rypistynyt.