Oletteko säilyttäneet nuoruudestanne mitään?

Paljonkin. Mulla on mm ensimmäinen uninukkeni tallessa, jonka sain vauvana.

Puolison!

Paljon kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Teiniaikoina ja nuoren aikuisen vuosinani kirjoittamat päiväkirjani. Välillä mietin, mitä niille oikein pitäisi tehdä, sillä teksti ei sovi muiden silmille En esim. halua, että omat lapseni niitä lukevat koskaan. Mutta vaikea olisi hävittääkään, koska tykkään itse lueskella niitä ja muistella villejä aikoja. Pohdin vaan, että jos tulee ennakoimaton äkkilähtö, niin joku ne löytää........ Ehdotuksia, mitä voisin tehdä? 

 

Olen itse säilyttänyt kaikki päiväkirjani. Niitä on tullut kirjoitettua ahkerasti, mutta suurin osa on matkakertomuksia erittäin pikkutarkasti. Monet sanovat, että ei päiväkirjoja tarvitse, että muistot jäävät. Ei muuten jää! Kun ihminen tulee vanhemmaksi, ei todellakaan muista enää kaikkia vanhoja asioita. Siksi haluan säilyttää mukavat asiat. On kiva lukea myöhemmin, paljonko hotelliyö on maksanut New Yorkissa jne.

 

Edelleen matkustelen jonkun verran. Vanhoista päiväkirjoista ajattelen näin, että mitä jos lentokone tippuisi yhtäkkiä ja kuolisin, mitä kirjoituksia jättäisin lapsien, puolison tai muitten sukulaisten nähtäväksi? Ei minua haittaa se, että he lukevat ensimmäisestä poikaystävästäni, ensimmäisestä alkoholikokeilusta tai vastaavasta. Mutta avioeroni jälkeen vietin pari vuotta villiä sinkkuelämää. En todellakaan halua niitä jakaa muitten kanssa. Siksi olen päätynyt repimään ne sivut pois päiväkirjoistani ja tuhoamaan ne. En kuitenkaan heitä koko päiväkirjaa pois, sillä 80% kirjoituksesta on ollut ihan asiallista, vain 20% tätä baarielämää.

 

Minulle oli myös pettymys lukioaikana, kun äitini luki päiväkirjaani, eikä yrittänyt edes peitellä sitä vaan naureskeli kokemuksilleni. Sen jälkeen päädyin kirjoittamaan englanniksi. Olen sitä mieltä, ettei tuo ole tarpeeksi hyvä syy lopettaa päiväkirjan pitoa, jollei äiti sitten ole kaksikielinen. Sen sijaan ystävättären päiväkirja varastettiin hänen viimeisenä iltana, kun hän oli Jenkeissä vaihto-oppilaana. Hän oli kirjoittanut joka päivä. Tuo oli mielestäni pätevä syy lopettaa päiväkirjan pito. 

Samat kivekset on yhä tallella, tosin ne roikkuu alempana.

M55

"Itseltä on kyllä kaikki nuoruudessa ostetut cd-soittimet hajonneet. Silloin 1990-luvulla myytiin JVC:n mini ja midi stereoita 3500 markalla. "

Jahas. Selvitit sitten mieltäni painanneen asian. 80-luvulla jouduimme pariin otteeseen uusimaan sterolaitteet. Ihmettelin, etteivät ne kestäneet. Olimme siihen mennessä ostaneet kaikki samaa merkkiä, koska luulimme, että niin piti tehdä.

90-luvulla sitten panostimme kunnollisiin steroihin eli kaikki olivat eri merkkiä: Levysoitin, kasettidekki, cd-soitin ja radio/vahvistin.

Ja ne toimivat vieläkin erionmaisesti. LP-levyistä ja kaseteista säilytin ne, joita ei enää löydy esim.Spotifysta. CD-levyjä edelleen ostan netistä. Harvinaisuuksia, joita ei löydy Spotifysta tai muualta.

VHS ja DVD:t tuottavat harmia. Meillä on kotona Elisa viihde ja DVD-laitteen kytkeminen päälle on aina iso ohjelmanumero! Lähinnä siksi, että kaukosäädin toimii huonosti. On hankittu uusi kaukosäädin; sellainen jonka pitäisi toimia kaikkien mallien kanssa. Ei apua! Siksi katson hyvin harvoin DVD-elokuvia televisiosta. Onneksi tietokoneessa on vielä dvd-levyille paikka.

Pianon ja urut

Kaiuttimet

Mulla on 1970-luvulta säilynyt muutoissa mukana muutama c-kasetti (soitin on tuoreempi 1990-luvulta) sekä kirjeitä ja postikortteja. Aikamoisia aarteita nykyään... Nyt mummona mukava muistella nuoruutta. 

Kun lähdin lapsuuskodistani niin jätin kaiken taakseni. Mitä olisin ottanut, missä pitänyt, mitään en tarvinnut enkä halunnut.

En ole koskaan ollut tavaran jemmaaja vaan pyrkinyt tarpeettomaksi käyneestä bopeasti eroon.

On tosi paljon kaikenlaista. Lapsuuden lelujakin löytyy paljon.

Kaikki kaunat

Koulukirjoja, keittokirja Väänänen Sorri, valokuvia, tietysti yo lakki. Siinäpä niitä:).

Vierailija kirjoitti:

"Itseltä on kyllä kaikki nuoruudessa ostetut cd-soittimet hajonneet. Silloin 1990-luvulla myytiin JVC:n mini ja midi stereoita 3500 markalla. "

 

Jahas. Selvitit sitten mieltäni painanneen asian. 80-luvulla jouduimme pariin otteeseen uusimaan sterolaitteet. Ihmettelin, etteivät ne kestäneet. Olimme siihen mennessä ostaneet kaikki samaa merkkiä, koska luulimme, että niin piti tehdä.

90-luvulla sitten panostimme kunnollisiin steroihin eli kaikki olivat eri merkkiä: Levysoitin, kasettidekki, cd-soitin ja radio/vahvistin.

Ja ne toimivat vieläkin erionmaisesti. LP-levyistä ja kaseteista säilytin ne, joita ei enää löydy esim.Spotifysta. CD-levyjä edelleen ostan netistä. Harvinaisuuksia, joita ei löydy Spotifysta tai muualta.

VHS ja DVD:t tuottavat harmia. Meillä on kotona Elisa viihde ja DVD-laitteen kytkeminen päälle on aina iso ohjelmanumero! Lähinnä siksi, että kaukosäädin toimii huonosti. On hankittu uusi kaukosäädin; sel

Kaukosäädin todennäköisesti kunnostautuu purkamalla ja puhdistamalla näppäinten alla olevat kontaktit, piirilevyltä ja ihan siitä näppäinten alapuolelta.

Lähinnä koulun käsitöitä. Puuveistoksia seinälle, kaappeja, puinen penaali jossa säilytän nyt pieniä poranteriä, kuparista naputeltu avaimenperä... sotilaspassi ja tuntolevyt. Niin ja itse ammattikoulussa rakenneltu säädettävä virtalähde elektroniikan korjauksiin. Sitä käytin viimeksi tänään.

Amiksen sähkötekniikan kirjan: "Yleisjakson sähkötekniikka",  300-sivuinen, kovakantinen.

Weller-juotin, jonka ostin nostettuani opintolainaa.

Ensimmäinen pidempiaikainen seurustelukumppani(olimme 16/18) on tallessa edelleen 🙂 nyt olemme 52/54.

t: nimim. Assburger

Säästin yhden laatikollisen verran tavaraa, päiväkirjoja, pari kouluvihkoa, koulukuvat, jotain tuollaista. Pari pehmoleluakin. Nyt vähän harmittaa etten ole säästänyt vanhaa teknologiaa, esim. vanhoja puhelimia.

Vierailija kirjoitti:

Amiksen sähkötekniikan kirjan: "Yleisjakson sähkötekniikka",  300-sivuinen, kovakantinen.

Weller-juotin, jonka ostin nostettuani opintolainaa.

 

Ensimmäinen pidempiaikainen seurustelukumppani(olimme 16/18) on tallessa edelleen 🙂 nyt olemme 52/54.

 

t: nimim. Assburger

jatkan:

LP- ja CD-levyt. jotka nuoruudessani hankin, ovat tallessa edelleen osana kokoelmaani.

Vierailija kirjoitti:

Sharp kannettavan kasetti - cd - radion cd soitin vuodelta 1992 kesti n. 15 - 20 vuotta ennenkuin alkoi takkuilla ja skippailla niin paljon ettei levyn kuuntelusta tullut enää mitään, kerran ampui jopa laserlukupään ihan liikeratansa uloimpaan ääripäähän jumiin. 

Kasettipuoli ja radio toimii edelleen joten laite on tietysti vielä tallessa. CD soittimia nyt on muitakin, pleikkareita, Sonyn uudempi kasetti - cd - radio, jne.

CD levyt oli tosiaan aika kalliita joten ei niitä nyt kovin suurta määrää tullut ikinä osteltua, mutta ei kai se määrä vaan laatu.

Sama dvd elokuvissa ja tv-sarjojen bokseissa erityisesti. Esim. vuonna 2004 tai 05 Ritari Ässän 1. kauden boksi maksoi jotain 85 euroa, pakkohan se oli saada mutta eipä niitä muita sarjoja kovin hirveästi tullut keräiltyä. Myöhemmin hinnat laski ja sittemmin käytettynä kirppiksiltä löytänyt lisäyksiä halvalla.

Blu-Ray elokuvia ei ole kuin ihan muutama ja vain yksi 4K UHD

Sharpitkin olleet parempia kuin JVC:t. Mutta mikäpä nyt ei JVC:tä hakkaisi? Ainut mikä on JVC:tä paskempi merkki, niin Philips. Philipsit menee sentään takuuseen, kun ne levii samantien kun on kotiin kannettu ja koekäytetty. Mutta JVC hajoo vasta takuun jo päätyttyä. Kumma juttu kun muut merkit kestää käytössä vuosikymmeniä, mutta Philipsit ja JVC:t, niin käyttöikä on sen vartista max. kolme vuotta. 

Itellä on kourallinen bluray-leffoja ja DVD-leffoja pienen takakontillisen verran. CD-levyjä kymmenittäin. 

Anttilan olemassaolon viimeisinä päivinä ostin sieltä Ritari Ässän boxin, jossa kaikki neljä kautta. Maksoi vähän alle 30€ ja siinä on sellainen nostalgia-arvo, ettei missään. 24:ää on tullut kerättyä kaudet 1-8 ja viimekesänä löysin jatkoksi sen Lontoon.

^

Vähän ihmettelen näitä juttuja JVC:n hajoamisista kun vanhemmillani oli 1988 tai 1989 ostettu JVC stereoyhdistelmä, jossa oli myös cd-soitin, tuplapesäinen kasettisoitin ja lp levysoitin ja ne toimi moitteetta ainakin 2018 saakka kun muutossa pienempään asuntoon sitten hävittivät sen stereoyhdistelmän.

Itsellä on myös varmaan jostain 90-luvun alusta peräisin oleva autosoitin, tosin vaan kasettisoitin ja radio, oli yhdessä vm. 1990 autossa josta sen irrotin paaliin mennessä vuonna 2008, ja muutama vuosi sitten kun sitä irtaallaan kokeilin, niin vieläkin se toimi, kasettisoitinkin, eli laadukkaat hihnat siinä kun eivät olleet muuttuneet mönjäksi ajan saatossa kuten joissain kasettisoittimissa. 

Sama siinä vm. 1992 Sharpissa, edelleen alkuperäiset kasettisoittimen hihnat ja eikun vaan toimii, ainut se takerteleva cd soitin siinä.

Unelmien kropan. Se on pehmeän ulkokuoren alla jemmassa.