Voisitko sinä luovuttaa munasoluja?
Hei sinä terve 2035 -vuotias nainen!
Oletko koskaan harkinnut munasolujen luovuttamista. Lahjamunasolut ovat monelle ainoa keino perheen perustamisessa ja apua tarvitaan jatkuvasti. HUSissa jono lahjamunasoluhoitoihin on esimerkiksi nyt vuoden pituinen luovuttajien vähäisyydestä johtuen.
Voisitko sinä harkita elämänkokoisen lahjan antamista? Lapsettomuus on sydäntä repivä kokemus, jota ei soisi kenellekään.
Kommentit (39)
Noin vanhoja varmaan aika vähän tällä palstalla mutta joidenkin jutuista voi päätellä että on se mahdollista
En. Vastustan maailman liikakansoitusta enkä lisäänny siksi ollenkaan.
Lahjoitin kerran. Toista kertaa en toistaiseksi lahjoita, kun hoidot ei sovi yhteen tavoitteellisen treenaamisen kanssa. Tulee liikaa taukoa/kevennystä. Saa nähdä, lopetanko urheilun ennen 35-vuotispäivääni. Sitten voisin luovuttaa uudelleen. N25
En todellakaan ole kiinnostunut siitä, että 18 vuoden päästä lahjoituksesta tuntematon tyyppi ilmestyy oven taakse kyselemään suvussa esiintyvistä saurauksista tms...
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole kiinnostunut siitä, että 18 vuoden päästä lahjoituksesta tuntematon tyyppi ilmestyy oven taakse kyselemään suvussa esiintyvistä saurauksista tms...
Voit sovittaa syntisi opastamalla tulijan äänestämään perussuomalaisia.
En todellakaan. Kivulias toimenpide. Kärsin itsekin tahattomasti lapsettomuudesta enkä ollut valmis tuohon edes saadakseni omaa biologista lasta, joten todellakaan en ryhtyisi siihen random-tyyppien Adoptio parempi.
Ja eihän se lapsi sille äidille oo biologinen, jos on vieras munasolu.
En missään tapauksessa! Nuoret naiset eivät oikein hahmota, että ne ovat omat geenit, jotka lahjoittaa pois, siis melkein kuin antaisi oman lapsen pois. Olen luonnollisesti pahoillani niiden puolesta, jotka tarvitsevat lahjasoluja.
Minä olen saanut kolme omaa lasta, ja jotenkin näen heissä niin paljon omia geneettisiä herkkyyksiäni, että en haluaisi samoilla geeneillä varustettujen lasten joutuvan elämän tielle ilman minua tukenaan.
En siis epäile yhtään, etteivätkö luovutettujen solujen vastaanottajat olisi hyviä vanhempia. Mutta ovatko he samasta puusta veistettyjä kuin minä - tuskin.
En valitettavasti voisi. Itsensä piikittäminen ei pelota, mutta en suostu vapaaehtoisesti mihinkään kivuliaaseen toimenpiteeseen. Ehkä yksityisklinikalla saa paremmat mömmöt, mutta julkisessa sairaalassa ainakin on välillä niin brutaalia teurastusta Buranan voimin, että ei kiitos.
Luovutan mieluummin verta ja elimeni.
En voisi, on adhd-diagnoosi. Enkä kyllä muutenkaan varmaan luovuttaisi, vaikka olisihan se omalla tavallaan jännää nähdä millaisia jälkeläisiä minusta tulisi, jos niitä tulisi oikein monta. En kuitenkaan luottaisi niiden toisten kasvatukseen ja elämään.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut kolme omaa lasta, ja jotenkin näen heissä niin paljon omia geneettisiä herkkyyksiäni, että en haluaisi samoilla geeneillä varustettujen lasten joutuvan elämän tielle ilman minua tukenaan.
En siis epäile yhtään, etteivätkö luovutettujen solujen vastaanottajat olisi hyviä vanhempia. Mutta ovatko he samasta puusta veistettyjä kuin minä - tuskin.
Olisivat parempia kuin sinä. Tekstisi vaikuttaa itsekrskeiseltä.
Luovuttaisin, jos olisin nuorempi...
Olen luovuttanut. Mulla on hyvät geenit. En ole sisäsiittoinen vaan perimäni on eri puolilta Suomea. Olen tervettä, pitkäikäistä sukua, jossa ei ole perinnöllisiä sairauksia. Halusin auttaa.
Ainoa, mikä myöhemmin on askarruttanut että jos lapsi haluaisi tietää minusta, hänellä olisi siihen oikeus. Itse kieltäytyisin tapaamasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen luovuttanut. Mulla on hyvät geenit. En ole sisäsiittoinen vaan perimäni on eri puolilta Suomea. Olen tervettä, pitkäikäistä sukua, jossa ei ole perinnöllisiä sairauksia. Halusin auttaa.
Ainoa, mikä myöhemmin on askarruttanut että jos lapsi haluaisi tietää minusta, hänellä olisi siihen oikeus. Itse kieltäytyisin tapaamasta.
Miksi kieltäytyisit?
Vierailija kirjoitti:
Olen luovuttanut. Mulla on hyvät geenit. En ole sisäsiittoinen vaan perimäni on eri puolilta Suomea. Olen tervettä, pitkäikäistä sukua, jossa ei ole perinnöllisiä sairauksia. Halusin auttaa.
Ainoa, mikä myöhemmin on askarruttanut että jos lapsi haluaisi tietää minusta, hänellä olisi siihen oikeus. Itse kieltäytyisin tapaamasta.
Tämä olisi hyvä laittaa julkisiin luovuttajan tietoihin, ettei luovuttaja halua tavata lasta, vaikka lapsi saa halutessaan tietää kuka lahjoittaja on. Tällöin voisi tällaisesta luovuttajasta kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luovuttanut. Mulla on hyvät geenit. En ole sisäsiittoinen vaan perimäni on eri puolilta Suomea. Olen tervettä, pitkäikäistä sukua, jossa ei ole perinnöllisiä sairauksia. Halusin auttaa.
Ainoa, mikä myöhemmin on askarruttanut että jos lapsi haluaisi tietää minusta, hänellä olisi siihen oikeus. Itse kieltäytyisin tapaamasta.
Miksi kieltäytyisit?
Koska mahdollinen munasolusta syntynyt lapsi ei olisi minun, vaan vanhempiensa.
Minulla ei ole tunnesidettä munasoluihini. Vuodatan edelleen säännöllisesti hedelmöittymättömiä munasoluja, enkä itke niiden perään.
Luovuttamisesta on jo paljon aikaa, ja mahdollisesti syntynyt lapsi on jo aikuinen.
Olen myöhemmin saanut kaksi omaa lasta. He ovat minun lapsiani. Ei joku solu.
Minua ei kiinnosta nähdä, mitä munasolustani ja toisen miehen siittiöstä syntyneestä, erilaisessa ympäristössä kasvaneesta lapsesta olisi tullut. Entä jos emme edes pitäisi toisistamme?
Olisin kiinnostunut lahjoittamaan munasoluja. Erityisesti Dextran lahjoitusprosessi kiinnostaa, koska tuttuni on siellä hoidossa ja kertonut hyviä asioita heistä.
Onko lahjoittamistanne munasoluista syntynyt lapsia? Kuinka monta munasolua lahjoitit?