Voisitko sinä luovuttaa munasoluja?
Hei sinä terve 2035 -vuotias nainen!
Oletko koskaan harkinnut munasolujen luovuttamista. Lahjamunasolut ovat monelle ainoa keino perheen perustamisessa ja apua tarvitaan jatkuvasti. HUSissa jono lahjamunasoluhoitoihin on esimerkiksi nyt vuoden pituinen luovuttajien vähäisyydestä johtuen.
Voisitko sinä harkita elämänkokoisen lahjan antamista? Lapsettomuus on sydäntä repivä kokemus, jota ei soisi kenellekään.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luovuttanut. Mulla on hyvät geenit. En ole sisäsiittoinen vaan perimäni on eri puolilta Suomea. Olen tervettä, pitkäikäistä sukua, jossa ei ole perinnöllisiä sairauksia. Halusin auttaa.
Ainoa, mikä myöhemmin on askarruttanut että jos lapsi haluaisi tietää minusta, hänellä olisi siihen oikeus. Itse kieltäytyisin tapaamasta.
Tämä olisi hyvä laittaa julkisiin luovuttajan tietoihin, ettei luovuttaja halua tavata lasta, vaikka lapsi saa halutessaan tietää kuka lahjoittaja on. Tällöin voisi tällaisesta luovuttajasta kieltäytyä.
Miksi joku haluaisi lapsensa tapaavan siittiön tai munasolun luovuttajan? Eikö tarkoitus ole saada oma lapsi, eikä mitään kumppanuusvanhemmuutta?
Ohis, mutta jotkut voivat ajatella asiaa muultakin kuin omalta kantiltaan. Ainakin itse olen siinä käsityksessä, että lapselle voi olla hyvinkin tärkeää tavata biologinen vanhempansa jossain vaiheessa elämäänsä.
En, koska en haluaisi, että joku tuntematon kasvattaa lastani. Enkä olisi valmis ottamaan riskiä, että se heikentäisi hedelmällisyyttäni. Äidilläni on myös sairauksia, jotka varmaan estäisivät luovuttamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luovuttanut. Mulla on hyvät geenit. En ole sisäsiittoinen vaan perimäni on eri puolilta Suomea. Olen tervettä, pitkäikäistä sukua, jossa ei ole perinnöllisiä sairauksia. Halusin auttaa.
Ainoa, mikä myöhemmin on askarruttanut että jos lapsi haluaisi tietää minusta, hänellä olisi siihen oikeus. Itse kieltäytyisin tapaamasta.
Tämä olisi hyvä laittaa julkisiin luovuttajan tietoihin, ettei luovuttaja halua tavata lasta, vaikka lapsi saa halutessaan tietää kuka lahjoittaja on. Tällöin voisi tällaisesta luovuttajasta kieltäytyä.
Miksi joku haluaisi lapsensa tapaavan siittiön tai munasolun luovuttajan? Eikö tarkoitus ole saada oma lapsi, eikä mitään kumppanuusvanhemmuutta?
Kyse on lapsesta, ei hänen äidistä tai isästä.
En saa luovuttaa sairauden takia. Munasolujani olen kyllä pakastanut itselleni myöhempää käyttöä varten.
Vierailija kirjoitti:
En, koska en haluaisi, että joku tuntematon kasvattaa lastani. Enkä olisi valmis ottamaan riskiä, että se heikentäisi hedelmällisyyttäni. Äidilläni on myös sairauksia, jotka varmaan estäisivät luovuttamisen.
Ei heikennä hedelmällisyyttä. Tutustu vähän aiheeseen ennen pätemistä.
En, näitä paskageenejä ei tarvii laittaa eteenpäin ja maailmassa on muutenkin jo liikaa väkeä.
"Ohis, mutta jotkut voivat ajatella asiaa muultakin kuin omalta kantiltaan. Ainakin itse olen siinä käsityksessä, että lapselle voi olla hyvinkin tärkeää tavata biologinen vanhempansa jossain vaiheessa elämäänsä."
Tiedän. Meidän suvusta on tehty paljon sukututkimusta, minkä vuoksi tiedän paljon perimästäni. Olen itse kiinnostunut omista sukujuuristani ja niiden vaikutuksesta minuun.
Tiedän myös, että moni joka luulee tietävänsä biologisen perimänsä, ei tiedä sitä oikeasti.
Mutta minä ajattelen sen äidin kannalta, joka ei kyennyt hedelmöittymään luonnollisesti. Ajattelin jo luovuttaessani, että se on hänen nyt. Ei minun.
Vierailija kirjoitti:
"Ohis, mutta jotkut voivat ajatella asiaa muultakin kuin omalta kantiltaan. Ainakin itse olen siinä käsityksessä, että lapselle voi olla hyvinkin tärkeää tavata biologinen vanhempansa jossain vaiheessa elämäänsä."
Tiedän. Meidän suvusta on tehty paljon sukututkimusta, minkä vuoksi tiedän paljon perimästäni. Olen itse kiinnostunut omista sukujuuristani ja niiden vaikutuksesta minuun.
Tiedän myös, että moni joka luulee tietävänsä biologisen perimänsä, ei tiedä sitä oikeasti.
Mutta minä ajattelen sen äidin kannalta, joka ei kyennyt hedelmöittymään luonnollisesti. Ajattelin jo luovuttaessani, että se on hänen nyt. Ei minun.
Kuten onkin. Lapsi ehkä myöhemmin ajattelee toisin, ja se mahdollisuus hänelle suotakoon.
Vierailija kirjoitti:
"Ohis, mutta jotkut voivat ajatella asiaa muultakin kuin omalta kantiltaan. Ainakin itse olen siinä käsityksessä, että lapselle voi olla hyvinkin tärkeää tavata biologinen vanhempansa jossain vaiheessa elämäänsä."
Tiedän. Meidän suvusta on tehty paljon sukututkimusta, minkä vuoksi tiedän paljon perimästäni. Olen itse kiinnostunut omista sukujuuristani ja niiden vaikutuksesta minuun.
Tiedän myös, että moni joka luulee tietävänsä biologisen perimänsä, ei tiedä sitä oikeasti.
Mutta minä ajattelen sen äidin kannalta, joka ei kyennyt hedelmöittymään luonnollisesti. Ajattelin jo luovuttaessani, että se on hänen nyt. Ei minun.
Trollaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ohis, mutta jotkut voivat ajatella asiaa muultakin kuin omalta kantiltaan. Ainakin itse olen siinä käsityksessä, että lapselle voi olla hyvinkin tärkeää tavata biologinen vanhempansa jossain vaiheessa elämäänsä."
Tiedän. Meidän suvusta on tehty paljon sukututkimusta, minkä vuoksi tiedän paljon perimästäni. Olen itse kiinnostunut omista sukujuuristani ja niiden vaikutuksesta minuun.
Tiedän myös, että moni joka luulee tietävänsä biologisen perimänsä, ei tiedä sitä oikeasti.
Mutta minä ajattelen sen äidin kannalta, joka ei kyennyt hedelmöittymään luonnollisesti. Ajattelin jo luovuttaessani, että se on hänen nyt. Ei minun.
Trollaat.
En. Tämä on totta. Olin nuori yliopisto-opiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ohis, mutta jotkut voivat ajatella asiaa muultakin kuin omalta kantiltaan. Ainakin itse olen siinä käsityksessä, että lapselle voi olla hyvinkin tärkeää tavata biologinen vanhempansa jossain vaiheessa elämäänsä."
Tiedän. Meidän suvusta on tehty paljon sukututkimusta, minkä vuoksi tiedän paljon perimästäni. Olen itse kiinnostunut omista sukujuuristani ja niiden vaikutuksesta minuun.
Tiedän myös, että moni joka luulee tietävänsä biologisen perimänsä, ei tiedä sitä oikeasti.
Mutta minä ajattelen sen äidin kannalta, joka ei kyennyt hedelmöittymään luonnollisesti. Ajattelin jo luovuttaessani, että se on hänen nyt. Ei minun.
Trollaat.
En. Tämä on totta. Olin nuori yliopisto-opiskelija.
Laitoin piikkejä, kävin luovuttamassa j toisessa huoneessa oli pariskunta jolle luovutin. Emme nähneet toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut kolme omaa lasta, ja jotenkin näen heissä niin paljon omia geneettisiä herkkyyksiäni, että en haluaisi samoilla geeneillä varustettujen lasten joutuvan elämän tielle ilman minua tukenaan.
En siis epäile yhtään, etteivätkö luovutettujen solujen vastaanottajat olisi hyviä vanhempia. Mutta ovatko he samasta puusta veistettyjä kuin minä - tuskin.
:DDD päivän typerät fleksaukset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ohis, mutta jotkut voivat ajatella asiaa muultakin kuin omalta kantiltaan. Ainakin itse olen siinä käsityksessä, että lapselle voi olla hyvinkin tärkeää tavata biologinen vanhempansa jossain vaiheessa elämäänsä."
Tiedän. Meidän suvusta on tehty paljon sukututkimusta, minkä vuoksi tiedän paljon perimästäni. Olen itse kiinnostunut omista sukujuuristani ja niiden vaikutuksesta minuun.
Tiedän myös, että moni joka luulee tietävänsä biologisen perimänsä, ei tiedä sitä oikeasti.
Mutta minä ajattelen sen äidin kannalta, joka ei kyennyt hedelmöittymään luonnollisesti. Ajattelin jo luovuttaessani, että se on hänen nyt. Ei minun.
Trollaat.
En. Tämä on totta. Olin nuori yliopisto-opiskelija. <
Trollaat saadaksesi lahjasoluja tarvitsevat epäröimään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ohis, mutta jotkut voivat ajatella asiaa muultakin kuin omalta kantiltaan. Ainakin itse olen siinä käsityksessä, että lapselle voi olla hyvinkin tärkeää tavata biologinen vanhempansa jossain vaiheessa elämäänsä."
Tiedän. Meidän suvusta on tehty paljon sukututkimusta, minkä vuoksi tiedän paljon perimästäni. Olen itse kiinnostunut omista sukujuuristani ja niiden vaikutuksesta minuun.
Tiedän myös, että moni joka luulee tietävänsä biologisen perimänsä, ei tiedä sitä oikeasti.
Mutta minä ajattelen sen äidin kannalta, joka ei kyennyt hedelmöittymään luonnollisesti. Ajattelin jo luovuttaessani, että se on hänen nyt. Ei minun.
Trollaat.
En. Täm
Miksi? Olen yhä terve ja hyvästä suvusta. Lahjoitin oikeasti.
Voisin varmaan jollekin tutulle pariskunnalle, vaikka homoparille, tai lapsettomuudesta kärsivälle.. Mieluummin jotenkin tutuille ja tarvitseville, kuin täysin vieraaseen ympäristöön. Tietäisin, että olen myös "pannut alulle" tyypin, niin haluaisin vähän tietää, mihin ympyröihin syntyy. Varmaan haluaisin myös, että lapselle kerrotaan mun olevan lahjoittaja, ja olla jonkunlainen "kummimainen"/aikuiskaverimainen henkilö. Tekisin hyväntahtoisesti selväksi, että en ole superaktiivisesti mukana kuviossa kuitenkaan, koska kyllä kasvattajat ja ympäristö on se todellinen perhe.
Mutta silti täytyisi pohtia asiaa kunnolla. Tehtäisiin myös juristin avustamana kunnon sopimuspaperit kaikesta huomioonotettavasta. Ihmiset aina saattaa ruveta jotain sekoilemaan, asiassa kuin asiassa.
No enää en voi, koska täytän jo 45 tänä vuonna. Nuorempana ajattelin, että voisin vaikka luovuttaakin, mutta ei sitten koskaan tullut tehtyä asialle mitään. Sittemmin olen kuullut luovuttamiseen liittyvistä terveysriskeistä ja olen ihan tyytyväinen siihen, etten tullut luovuttaneeksi.
Miksi joku haluaisi lapsensa tapaavan siittiön tai munasolun luovuttajan? Eikö tarkoitus ole saada oma lapsi, eikä mitään kumppanuusvanhemmuutta?