Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatteko usein sitä aikaa kun olitte nuoria?
06.02.2024 |
Minä kaipaan usein. Kuuntelen nuoruuden musiikkia ja vedän kalsarikännit silloin. Ja leikin että olen edelleen discon kaunein nainen.
Kommentit (41)
Juu, mäkin meen sinne takas välillä musiikin avulla. Ensirakkaus ja kaikki se vapaus vielä mitä oli, kaikki tuntu paremmalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kaipailen sitä kun silloin oli kavereita. Näin aikuisena yhtäkään heistä ei ole jäljellä.
Kyllä joskus kaipaan. Mutta en ihan kaikkia asioita siitä nuoruudesta.
Usein ajattelen ensirakkautta. Nykyisestä on tunteet viilenneet. Kumpa kohtaisimme kadulla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Maailma oli silloin muutenkin parempi.
Vedän kalsarikännejä vieläkin. Ei kai siihen nuoruutta tarvita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Tekisin akka monta asiaa toisin. Olisin ainakin rohkeampi. Ujous ja epävarmuus pilasi elämäni vuosikymmeniksi. Uskoin myös, että olin ruma, koska tällaista vanhempani viljelivät rivien välistä ja joskus ihan suoraankin (en tajua miksi) Olisi vaan pitänyt uskoa ala-aste ikäisenä erästä koulukaveriani joka kehui minua todella kauniiksi. En vaan uskonut silloin hänen sanojaan.
No välillä, silloin oli tiivis kaveriporukka ja elämä edessä. Se oli 90-luku kaikkinensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alaikäisenä toivoin vain, että olen aikuinen ja saan itse päättää omista asioistani. Sen koommin en ole nuoruuden perään haikaillut!
80-lukua kaipaan. No, musiikkia voi kuunnella vieläkin. Viesti nuoremmalle itselle olisi, että paljon enemmän rohkeutta ja itseen luottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Pilasin elämäni nuoruusden typeryyksissä
Jos johonkin elämänvaiheeseen voisi aikakoneella palata, niin fuksivuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan helpompaa kroppaa. Vaihdevuodet on jotenkin muumiokamaa ja muu sellainen. :D Nuorena tosin oli jo vaivoja, mutta parempina hetkinä oli parempi.
En todellakaan. Elämäni on nyt 30+ v tähän astisen parasta.
Pikkupaikkakunnalla ei ollut mukava asua ja minua kiusattiin.
Opiskeluaikoina olin tosi epävarma, ahdistunut ja suorittaja. En nauttinut elämästä.
Hyvä kysymys, ja tajusin, että mä en koskaan kaipaa sinne tai sitä aikaa. Joskus toki mietin ja muistelen, ilollakin. Mutta ikinä en ole toivonut, että olisinpa siinä ajassa uudelleen. Ja nyt kun mietin, en kaipaa mitään muutakaan aikaa takaisin
Hmmm..
Ymmärsinkö kysymyksen väärin vai onko niin, että muut tosiaan kaipaavat sinne, eli haluaisivat vaihtaa elämänsä entiseen aikaan?
No, itselläni oli ahdistava lapsuus,sitä myöten nuoruus ja lopulta aikuisena käsittelin asiani ja "tulin minuksi", joten ehkä tämä vaikuttaa?!
No jaa, en suuremmin kaipaa nuoruutta. Se oli melko ahdistavaa aikaa. Yksin asumista joskus kaipaan niiltä ajoilta, nyt olen perheellinen.
En. Ahdistavaa aikaa. Vasta nyt aikuisena olen välillä kokenut onnellisuutta. Minulla oli väkivaltainen ja kontrolloiva koti enkä saanut seurata mielenkiinnon kohteitani. Olin arka ja vetäytynyt nuorena. Mukava lukea että osa muistelee mielellään nuoruuttaan.
En kaipaa. En oikein saanut elää omannäköistä elämää. Minua kiusattiin. Jouduin vetämään roolia. Hukkasin itseni. Olin itsetuhoinen. Nyt päälle kolmekymppisenä pystyn vihdoin nauttimaan elämästä. Ei tarvitse miellyttää ketään. On hyvä olla.
Joka vklp.