Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatteko usein sitä aikaa kun olitte nuoria?
06.02.2024 |
Minä kaipaan usein. Kuuntelen nuoruuden musiikkia ja vedän kalsarikännit silloin. Ja leikin että olen edelleen discon kaunein nainen.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Juu, mäkin meen sinne takas välillä musiikin avulla. Ensirakkaus ja kaikki se vapaus vielä mitä oli, kaikki tuntu paremmalta
Näin yks päivä ensirakkauteni. Seurusteltiin 3 vuotta. 15v ikävuodesta 18v. Tuli heti mieleen kaikki mitä sen kanssa tehtiin silloin. Sen verran jäi mieleen, että otin yhteyttä somessa ja kystin haluaisko tavata ja halus se. Ei se mies ollut muuttunut muuten kuin vanhentunut niinku kaikki vanhenee. Samanlainen se oli noin muuten ja tuli heti hyvä fiiilis sen seurassa ja lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys, ja tajusin, että mä en koskaan kaipaa sinne tai sitä aikaa. Joskus toki mietin ja muistelen, ilollakin. Mutta ikinä en ole toivonut, että olisinpa siinä ajassa uudelleen. Ja nyt kun mietin, en kaipaa mitään muutakaan aikaa takaisin
Hmmm..
Ymmärsinkö kysymyksen väärin vai onko niin, että muut tosiaan kaipaavat sinne, eli haluaisivat vaihtaa elämänsä entiseen aikaan?
No, itselläni oli ahdistava lapsuus, sitä myöten nuoruus ja lopulta aikuisena käsittelin asiani ja "tulin minuksi", joten ehkä tämä vaikuttaa?!
En haluaisi missään tapauksessa vaihtaa takaisin teini-ikään tai noin 20+ johonkin ikään. Aivan liian onneton olin niinä aikoina enkä voinut "tulla minuksi" ennen kuin vasta paljon myöhemmin. Kuka kaipaisi onnettomiin aikoihin takaisin?
Sinänsä voi olla nostalgista ja kivaa kuulla ikivanhoja kappaleita niiltäkin ajoilta tai joitakin hassuja muistoja "tätä videota näytettiin aina Sky Channelilla", mutta preferoin nähdä aina kaikkea tässä myöhemmässä iässä ja ajassa, en halua takaisin! 😊
Sillä tavalla kaipaan, että haluaisin palata tuohon aikaan ja tehdä asiat ihan eri tavalla.
En kaipaa. Nuoruuteni oli ankeaa mt-ongelmien ja epävarmuuksien täyttämää paskaa. Ei ollut kavereita eikä harrastuksiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Joskus kaipailen sitä kun silloin oli kavereita. Näin aikuisena yhtäkään heistä ei ole jäljellä.
Sama tilanne. Eipä olisi nuorempana uskonut, että keski-iässä noista kavereista ei ole jäljellä enää yhtäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kaipailen sitä kun silloin oli kavereita. Näin aikuisena yhtäkään heistä ei ole jäljellä.
Sama tilanne. Eipä olisi nuorempana uskonut, että keski-iässä noista kavereista ei ole jäljellä enää yhtäkään.
Sama.
Opiskeluaikojen porukasta jäljellä 0 kaveria. Vaikka silloin oltiin NIIIIIIN tiivis porukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kaipailen sitä kun silloin oli kavereita. Näin aikuisena yhtäkään heistä ei ole jäljellä.
Sama tilanne. Eipä olisi nuorempana uskonut, että keski-iässä noista kavereista ei ole jäljellä enää yhtäkään.
Sama.
Opiskeluaikojen porukasta jäljellä 0 kaveria. Vaikka silloin oltiin NIIIIIIN tiivis porukka.
Perustetaan uus porukka.
Ei ole sama mutta jotain sentään
En kaipaa. Alle 21v oli ahdistavaa aikaa. Olen nyt 44v ja elämä vain paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin vuonna 1994 elämäni parasta aikaa. Olin juuri muuttanut omaan asuntoon ja kävin joka viikonloppu paikallisessa ravintolassa viihteellä. Muistelen lämpimästi tuota aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kaipailen sitä kun silloin oli kavereita. Näin aikuisena yhtäkään heistä ei ole jäljellä.
Sama tilanne. Eipä olisi nuorempana uskonut, että keski-iässä noista kavereista ei ole jäljellä enää yhtäkään.
Sama.
Opiskeluaikojen porukasta jäljellä 0 kaveria. Vaikka silloin oltiin NIIIIIIN tiivis porukka.
Perustetaan uus porukka.
Ei ole sama mutta jotain sentään
Käsi ylös jotka on Savosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistelen kyllä joskus, on paljon hyviä muistoja, mutta en kaipaa sitä aikaa. Olen tyytyväinen että olen saanut kokea sen kaiken. Nykyäänkin elän hyvää elämää, ja tätä nykyistäkin aikaa varmaan vielä myöhemmin muistelen hyvillä mielin.
En koskaan. Ainoa mitä uskon vähitellen alkavani kaivata on että silloin olin ruumiiltani perusterve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kaipailen sitä kun silloin oli kavereita. Näin aikuisena yhtäkään heistä ei ole jäljellä.
Sama tilanne. Eipä olisi nuorempana uskonut, että keski-iässä noista kavereista ei ole jäljellä enää yhtäkään.
Sama.
Opiskeluaikojen porukasta jäljellä 0 kaveria. Vaikka silloin oltiin NIIIIIIN tiivis porukka.
Perustetaan uus porukka.
Ei ole sama mutta jotain sentään
Käsi ylös jotka on Savosta!
Lasketaanko Viitasaari Savoon?
Kaipaan sitä aikaa, kun elämä oli vielä jännittävää. Esim. reissu junalla Helsinkiin oli aivan mahtava kokemus. Golden rax -pizzabuffettiin syömään, body shopista hyväntuoksuista kosmetiikkaa, micmacin myymälästä vaatteita, joita ei pikkukyliltä saanut. Ja miten isolta jo pelkkä keskusta tuntui!
Nykyään, kun on joku pakollinen asia pääkaupunkiin, niin ei tule käytyä yhtään missään ylimääräisessä, haluaa äkkiä vaan pois. Kaikki on niin nähty.
En erityisesti, mutta jos pitäisi valita se "eilinen" tai tämä nykyinen hetki, niin valitsisin eilisen.
Minä olen vanha. Kaipaan joitakin jaksoja elämässäni, kuten kun olin 30-40 ikäinen. Oli mennyt ohi räpiköinti työelämässä ja parisuhdemmarkkinoilla, oli niin itsenäinen ja määrätietoinen olo. Sitten kaipaan aikaa kun olin kuusikymppinen (ah niin nuori!): saatoin hellittää ja olla välittämättä työelämän paineista enää.
En. Aika oli painajaismainen. Ainoa hyvä muisto on musiikki.
En kaipaa. Vaikka maailma on monella tapaa mennyt huonompaan suuntaan, en haluaisi takaisin 80-luvun loppuun. Aika aikansa kutakin. Yhtä hoikka ja rypytön olisin kyllä mielelläni 😁
Oon kiitollinen että sain viettää lapsuuden ilman kaikenmaailman filttereitä ja sosiaalista mediaa. Sain olla lapsi.
-93 sain vakuuteltua äidin tilaamaan Suosikin, olin sillon 13-vee