Onko lapsi jollain parantanut parisuhdetta?

Miten univaje, stressi ja lisätyö parantaisi suhteen. Suhteen täytyy olla hyvä jotta kestää lapsen.

Miksi huonoon suhteeseen kukaan tekisi lasta? Joten lähtökohtakin sille että suhde paranisi lasten myötä on jo jotenkin kummallisen kuuloinen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonoon suhteeseen kukaan tekisi lasta? Joten lähtökohtakin sille että suhde paranisi lasten myötä on jo jotenkin kummallisen kuuloinen.

Ei mutta voihan hyvääkin suhdetta parantaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonoon suhteeseen kukaan tekisi lasta? Joten lähtökohtakin sille että suhde paranisi lasten myötä on jo jotenkin kummallisen kuuloinen.

Ei mutta voihan hyvääkin suhdetta parantaa?

Ei sellaista suhdetta olekaan jossa tapahtuisi vain paranemista. Ja toisaalta en oikein ymmärrä miksi parantaa suhdeetta. Yleensä kaikki lähtee siitä miten hyvin tulee toimeen itsensä kanssa. Ensisijaisesti kannattaa kehittää aina itseään.

Itse etukäteen jaksan naiivisti ajatella että se rakkaus jota molemmat kokee lasta kohtaan ja ne yhteiset kokemukset lapsen kanssa voivat lujittaa ja vahvistaa, parantaakin parisuhdetta. No, pian sen näen. Ei sillä että suhteemme olisi huono ollenkaan, mutta on meillä kuten varmasti monella muullakin omat haasteemme. Mutta mielenkiintoista on kuulla muiden kokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Itse etukäteen jaksan naiivisti ajatella että se rakkaus jota molemmat kokee lasta kohtaan ja ne yhteiset kokemukset lapsen kanssa voivat lujittaa ja vahvistaa, parantaakin parisuhdetta. No, pian sen näen. Ei sillä että suhteemme olisi huono ollenkaan, mutta on meillä kuten varmasti monella muullakin omat haasteemme. Mutta mielenkiintoista on kuulla muiden kokemuksia. 

No meillä ainakin meni suhde pilalle ja erosimme koska ex-vaimo koki että se oli vain minä ja tytöt ja sitten hän oli ulkopuolinen. Ehkä jos olisi edes vähän yrittänyt olla vanhempi niin olisi pitänyt yhteyden lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Itse etukäteen jaksan naiivisti ajatella että se rakkaus jota molemmat kokee lasta kohtaan ja ne yhteiset kokemukset lapsen kanssa voivat lujittaa ja vahvistaa, parantaakin parisuhdetta. No, pian sen näen. Ei sillä että suhteemme olisi huono ollenkaan, mutta on meillä kuten varmasti monella muullakin omat haasteemme. Mutta mielenkiintoista on kuulla muiden kokemuksia. 

Lujittanut parisuhdetta lapset varmasti omalla tavallaan on, se onko parisuhde sen parempi kuin ennen lapsia niin tuskin. Lasten myötä on oppinut myös itsestään valtavasti ja myös sen että mitään ei kannata suunnitella etukäteen liian tarkasti, ainakaan jos suunnitelmien meneminen pieleen tarkoittaa itselle suurta pettymystä.

Mitä se parisuhteen parantuminen sitten kenellekin tarkoittaa? Miten mitataan onko hyvä suhde parantunut entisestään?

Vierailija kirjoitti:

Mitä se parisuhteen parantuminen sitten kenellekin tarkoittaa? Miten mitataan onko hyvä suhde parantunut entisestään?

Seksi määrä on hyvä mittari. Jos se pysyy sama tai kasvaa niin suunta on hyvä.

Yleensä lasten myötä se ensin vähenee ja joskus harvoin palaa entiselleen. Jos (kun) se ei palaa niin suhde päättyy eroon.

Riippuu paljon siitäkin miten vanhemmat sitoutuvat lapsiinsa, jakavat hoitovastuun ja haluavat lapsilleen vakaan ja hyvän elämän. Parhaiten se onnistuu puhaltamalla yhteen hiileen.

Jos jompikumpi vanhemmista on itsekäs, niin homma alkaa kusemaan. Tämä yhteishenki parantaa myös vanhempien keskinäistä suhdetta. Eikä kummallekaan tule ulkopuolisuuden tunnetta.

Hyviä näkökulmia! 

Onhan tämä nykymaailma aivan kreisi kun kaikkien naisten tarttis tehdä ura tai jotain roskatyötä kodin ulkopuolella eli tekee kahta työtä: koti+mies+lapset ja firmassa ura. Kaikki eivät pysty sekä opiskelemaan ja käymään töissä. Tämmöinen kaksoistyön tekeminen yhteiskunnassa on aivan sairasta.

Yhteiskunnan töiden pitäisi sitten mahdollistaa että myös mies tekisi tämän saman... Sitten olisi muka joku tasa-arvo. 

Minusta tämä on kummallista. Ennen oli äitien apuna lastenhoitajat, kotiapulaiset, joillakin jopa kotiopettajattaret. 

Tämä nykytila tuntuu täysin kreisiltä mutta mikä olisi vaihtoehto ja minkälainen järjestely? Se on jo selvää että tämä mihin nyt ollaan menossa on jotenkin täysin outoa. Vaikea edes nähdä koko lisääntymiseen liittyvän aihealueen kertovan minkäänlaisesta parempaan suuntaan menemisestä. Ennemmin menemme kohti h-ä...  

Itselläni oli nuoret vanhemmat eikä äitini ole ollut koskaan kotiäiti. Omassa yrityksessä häärääminen on kuitenkin eri juttu kuin vaikka jossain tehtaassa liukuhihnatöissä. Hän on vasta vanhana todennut että hänen elämänsä suurin virhe on ollut että hän ei itse hoitanut omia lapsiaa... 

Hyvä suhde ei todellakaan ole pelkkää seksiä tai se ei ole mikään mittari. 

No ei tullut ylitsepääsemätöntä univajetta eikä ressiä. Lisätyökin oli sellaista mitä me molemmat halusimmekin eli sitä lapsiperhe-elämää. Suhde tiivistyi ja kasvoimme lasten myötä yhdessä aikuisiksi joille perhe oli ja on ykkönen.  

Eroaminen on paljon vaikeampaa.