Vaimon eroyllätys

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni siis todella hyvin ennen lapsia. Olimme hyvä tiimi. Teimme paljon asioita yhdessä ja viihdyimme toistemme seurassa. Nukuimme iho ihoa vasten ja tuntui kuin olisimme luotuja toisillemme. Lasten ja tukiverkoston puutteen myötä tuo dynamiikka särkyi emmekä ole löytäneet yhteistä aikaa, minkä vuoksi yhteys ei ole entisenlainen.

Koen epäonnistuneeni tässä asiassa, mutta silti tuntuu rajulta vaimon voimakas reaktio asiaan.

Arvostan teitä jotka jaatte omia kokemuksianne, mutta samaan hengenvetoon haluaisin todeta, että nämä tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä, eikä suoraan peilattavissa muiden suhteisiin.

ap

Kuulostaa joltain Disney-huuhaalta tuo luotuja toisillenne. Mitkä yhteiset arvot jaoitte? Miten luonteet sopivat yhteen? Millaiset tulevaisuudentoiveet?

Miksi ette ole tehneet asioita yhdessä perheenä? Mitä sinä olet tehnyt? Mitä vaimo on tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Enkä myöskään haluaisi tehdä tästä mitään sukupuolten välistä kamppailua, mutta kieltämättä jos olisin tehnyt saman vaimon ollessa aivan loppu kotona pienten tyttöjemme kanssa ilman tietoa tulevista työkuvioista, olisi reaktiot ollut täälläkin hyvin erilaisia. 

Minussa on varmasti vikoja. En ole täydellinen ihminen, mutta koen kohtuuttomana, että minun pitäisi pienten lasten isänä samaan aikaan kyetä lukemaan vaimoni ajatuksia.

ap

Mitä tämä tarkoittaa? Yritätkö sanoa että olit työttömänä niin loppu ettet jaksanut tehdä yhtään mitään kotona?

Jos vaimo olisi ollut työttömänä kotona, kaikki hommat olisi silti pitänyt hoitaa, eikä vain odottaa että toinen tulee töistä kotiin raatamaan ja palvelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienistä? Kuten työttömänä odotit sohvalla, että vaimo tulee töistä ja laittaa ruoan ja siivoaa. Tämä on niin nähty.

Minä olen aina ansainnut vaimoani enemmän. Viimeinen vuosi on tässä asiassa tilastopoikkeama.

ap

Tässä tuli todellinen syy. Turha jatkaa ketjua enää. Lue ja usko mitä tässä on kirjoitettu, ellet ymmärrä: ajattele tilanne toisin päin ja mieti miltä itsestäsi tuntuisi olla vaimosi asemassa.

Kas, huomaat, miksi haluaa erota.

Ota opiksi ja toimi paremmin uudessa suhteessasi.

Vierailija kirjoitti:

Tiedostan varsin hyvin haasteet mitä meillä on, mutta en minä mikään ajatusten lukija ole. Pidän kohtuuttomana, että näin suurista asioista ei puhuta ääneen.

ap

Kysy jos epäilet jotain. Katso ympärillesi, miltä vaimosi näyttää? Iloinen, surullinen jne.? Molempien on kommunikoitava ja huomioitava toisensa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni siis todella hyvin ennen lapsia. Olimme hyvä tiimi. Teimme paljon asioita yhdessä ja viihdyimme toistemme seurassa. Nukuimme iho ihoa vasten ja tuntui kuin olisimme luotuja toisillemme. Lasten ja tukiverkoston puutteen myötä tuo dynamiikka särkyi emmekä ole löytäneet yhteistä aikaa, minkä vuoksi yhteys ei ole entisenlainen.

Koen epäonnistuneeni tässä asiassa, mutta silti tuntuu rajulta vaimon voimakas reaktio asiaan.

Arvostan teitä jotka jaatte omia kokemuksianne, mutta samaan hengenvetoon haluaisin todeta, että nämä tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä, eikä suoraan peilattavissa muiden suhteisiin.

ap

Ehkäpä tuosta kannattaa juurikin puhua siellä terapiassa. Voihan olla, että vaimosikin kokee epäonnistumista ja ehkä pettymystäkin. Eihän dynamiikka nyt yksin sinun vastuulla voi olla. Kyllä siihen kaksi tarvitaan. 

Unohda se vikalista ja itsesi syyttely. Kaikissa ihmisissä on vikoja. Täydellistä ei ole olemassakaan. Ja tuskin ne viat nyt ihan viime aikoina on sinulle tulleet. On ne ennenkin varmaan olleet olemassa, ja silloin vaimosi kuitenkin tykkäsi sinusta, vioista huolimatta. 

Voit myös suoraan kysyä vaimoltasi, mitä mieltä hän itse on, että onko hänen eron syy tuo vikalista vai dynamiikan puute. 

Itse olen ollut samassa tilanteessa kuin ap, mutta olen nainen.

Mies ilmoitti vikalistani eikä suostunut terapioihin eikä myöskään keskustelemaan. Syitä eroon oli miehen mielestä se että en pukeudu kotona riittävän viettelevästi, en olisi saanut käyttää villasukkia (eivät kiihota miestä), olen tyhmä kuin saapas (minulla akateeminen koulutus), en ihaillut miestä riittävän paljon, en suostunut harrastamaan seksiä keskellä päivää makuuhuoneessa kun lapset oli kotona ja en tehnyt ruokaa miehen lautaselle valmiiksi (miehen piti ottaa itse ruokansa kattilasta). 

 

Lopulta paljastui että miehellä omi jo pitkään ollut salasuhde. Veikkaan että ap:n vaimolla on toinen mies valmiina vaikka ei myöntäisi.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut samassa tilanteessa kuin ap, mutta olen nainen.

Mies ilmoitti vikalistani eikä suostunut terapioihin eikä myöskään keskustelemaan. Syitä eroon oli miehen mielestä se että en pukeudu kotona riittävän viettelevästi, en olisi saanut käyttää villasukkia (eivät kiihota miestä), olen tyhmä kuin saapas (minulla akateeminen koulutus), en ihaillut miestä riittävän paljon, en suostunut harrastamaan seksiä keskellä päivää makuuhuoneessa kun lapset oli kotona ja en tehnyt ruokaa miehen lautaselle valmiiksi (miehen piti ottaa itse ruokansa kattilasta). 

 

Lopulta paljastui että miehellä omi jo pitkään ollut salasuhde. Veikkaan että ap:n vaimolla on toinen mies valmiina vaikka ei myöntäisi.

Sulla on ollut henkisesti väkivaltainen misogynisti miehenä, jolle sinun arvosi on ollut yhtä iso kuin sohvalla. Molemmista on hyötyä, ja kuten sohva, sinunkaan ei pidä vaatia mieheltä mitään tai asettaa hänelle mitään rajoituksia. Kaikki menee hyvin, niin kauan kuin teet ja olet kuten mies haluaa; se hyödyllinen, nätti sohva, jonka eteen ei tartte tehdä mitään. Se on aina valmiina, nättinä ja elää pyhällä hengellä.

Onneksi pääsit eroon tyypistä, ihan kylmät väreet menee jo kun lukee moisen Jumalasta seuravaan "miehen" vaatimuslistaa!

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni siis todella hyvin ennen lapsia. Olimme hyvä tiimi. Teimme paljon asioita yhdessä ja viihdyimme toistemme seurassa. Nukuimme iho ihoa vasten ja tuntui kuin olisimme luotuja toisillemme. Lasten ja tukiverkoston puutteen myötä tuo dynamiikka särkyi emmekä ole löytäneet yhteistä aikaa, minkä vuoksi yhteys ei ole entisenlainen.

Koen epäonnistuneeni tässä asiassa, mutta silti tuntuu rajulta vaimon voimakas reaktio asiaan.

Arvostan teitä jotka jaatte omia kokemuksianne, mutta samaan hengenvetoon haluaisin todeta, että nämä tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä, eikä suoraan peilattavissa muiden suhteisiin.

ap

Olisitko halunnut tehdä lapsia jos olisit tiennyt etukäteen että se tuhoaa parisuhteenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä myöskään haluaisi tehdä tästä mitään sukupuolten välistä kamppailua, mutta kieltämättä jos olisin tehnyt saman vaimon ollessa aivan loppu kotona pienten tyttöjemme kanssa ilman tietoa tulevista työkuvioista, olisi reaktiot ollut täälläkin hyvin erilaisia. 

Minussa on varmasti vikoja. En ole täydellinen ihminen, mutta koen kohtuuttomana, että minun pitäisi pienten lasten isänä samaan aikaan kyetä lukemaan vaimoni ajatuksia.

ap

Mitä tämä tarkoittaa? Yritätkö sanoa että olit työttömänä niin loppu ettet jaksanut tehdä yhtään mitään kotona?

Jos vaimo olisi ollut työttömänä kotona, kaikki hommat olisi silti pitänyt hoitaa, eikä vain odottaa että toinen tulee töistä kotiin raatamaan ja palvelemaan.

no karkea yleistys, naisen työttömyys= pyöritä kotia. Miehen työttömyys= pelaa videopelejä ja kysyy vaimolta mitä meillä on ruuaksi kun se kotiutuu töistä haettuaan ensin lapset tarhasta, koska oli matkan varrella ja kävi toki kaupassakin samalla. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut samassa tilanteessa kuin ap, mutta olen nainen.

Mies ilmoitti vikalistani eikä suostunut terapioihin eikä myöskään keskustelemaan. Syitä eroon oli miehen mielestä se että en pukeudu kotona riittävän viettelevästi, en olisi saanut käyttää villasukkia (eivät kiihota miestä), olen tyhmä kuin saapas (minulla akateeminen koulutus), en ihaillut miestä riittävän paljon, en suostunut harrastamaan seksiä keskellä päivää makuuhuoneessa kun lapset oli kotona ja en tehnyt ruokaa miehen lautaselle valmiiksi (miehen piti ottaa itse ruokansa kattilasta). 

 

Lopulta paljastui että miehellä omi jo pitkään ollut salasuhde. Veikkaan että ap:n vaimolla on toinen mies valmiina vaikka ei myöntäisi.

Minusta tähän kulttuuriin pitäisi tulla muutos ja alkaa puhua suoraan siitä, että olen ollut parisuhteessa narsistin/ psykopaatin/ luonnehäiriöisen kanssa eikä listata eksän tekemisiä ja tekemättäjättämisiä ikään kuin hän olisi ollut jotenkin terve ihminen ja vain jostain käsittämättömästä syystä käyttäytynyt noin. 

Rautalankavertaus:

Eksäni puhui aina käsillään huitoen enkä saanut aina sanoistaan selvää. Piti aina mennä nenän eteen selventämään asiat, ei voinut kommunikoida toisesta huoneesta huutaen. Sitten kas vaan, eksäni oli kuuro. 

Olen pahoillani kokemuksestasi persoonallisuushäiriöisen kanssa. Toki ei ole mitenkään poissuljettua, etteikö ap:n perheessä voisi myös olla häiriötä ap:lla, vaimolla tai molemmilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on naisen laatima provo.

 

         Niin on. Miten muka töissä oleva mies, pystyis kirjoittelemaan palstalle keskellä päivää?

        Olet ääliö ap !

    

Kuinka vanhanaikainen käsitys tämä sitten on?

Kaikilla samat työajat? 😱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on naisen laatima provo.

 

         Niin on. Miten muka töissä oleva mies, pystyis kirjoittelemaan palstalle keskellä päivää?

        Olet ääliö ap !

    

Kuinka vanhanaikainen käsitys tämä sitten on?

Kaikilla samat työajat? 😱

Jotkut voivat kirjoittaa kesken työpäivänkin. Just saying. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni siis todella hyvin ennen lapsia. Olimme hyvä tiimi. Teimme paljon asioita yhdessä ja viihdyimme toistemme seurassa. Nukuimme iho ihoa vasten ja tuntui kuin olisimme luotuja toisillemme. Lasten ja tukiverkoston puutteen myötä tuo dynamiikka särkyi emmekä ole löytäneet yhteistä aikaa, minkä vuoksi yhteys ei ole entisenlainen.

Koen epäonnistuneeni tässä asiassa, mutta silti tuntuu rajulta vaimon voimakas reaktio asiaan.

Arvostan teitä jotka jaatte omia kokemuksianne, mutta samaan hengenvetoon haluaisin todeta, että nämä tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä, eikä suoraan peilattavissa muiden suhteisiin.

ap

Ehkäpä tuosta kannattaa juurikin puhua siellä terapiassa. Voihan olla, että vaimosikin kokee epäonnistumista ja ehkä pettymystäkin. Eihän dynamiikka nyt yksin sinun vastuulla voi olla. Kyllä siihen kaksi tarvitaan. 

Unohda se

Kiitos tästä. Minä olen samaan aikaan ankara ja armolinen itseäni kohtaan. Tiedän antaani kaikkeni, mutta näen myös mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Samalla tulevaan katsoen, mitä teen vast edes toisin.

 Ap

Ap sekoilee. Miten voi olla "antanut kaikkensa", mutta kuitenkin vaimo valitti jostain pikkuasioista, jotka olisi ollut helppo oikaista tuosta vaan. Ei toteudu samassa lauseessa. 

Haiskahtaa näätäeläimen trollaukselta koko avaus. Hakee tarinan tynkiä josta sitten sepittelee juttujaan eetteriin.

Onko vaimo saanut yhteisessä seksissä aina orgasmin vai onko hän ollut antavana osapuolena? Tuo on yksi mikä jossakin vaiheessa kyllä ajaa eroon. Miehet eivät aina panosta seksiin sillä tavalla mitä avioliitossa kuuluisi.

Vierailija kirjoitti:

Onko vaimo saanut yhteisessä seksissä aina orgasmin vai onko hän ollut antavana osapuolena? Tuo on yksi mikä jossakin vaiheessa kyllä ajaa eroon. Miehet eivät aina panosta seksiin sillä tavalla mitä avioliitossa kuuluisi.

Ihan yhtä paha on se, että luulee seksiin panostamisen ratkaisevan kaiken. Itselläni on ainakin mies. joka olettaa, että kun on riittävästi seksiä, kaikki on hyvin, vaikka ei puhuttaisi tai tehtäisi mitään muuta yhdessä. 

Jos ap ei ole trolli, niin hyvin tyhmä ihminen. Valittaa, ettei ole ajatustenlukija, mutta kuinka tyhmä on ihminen, jos ei ymmärrä, että..

a. Toisen osapuolen ollessa työttömänä kotona, kotityöt eivät jakaudu 50/50

b. Parisuhteesta pitää pitää huolta. Paremmin tienaava ap olisi hyvin voinut palkata ulkopuolisen hoitajan lapsille, jos ei ole muita tukiverkkoja.

c. Seksiasioista ap ei vastannut mitään. Joten oletus on, että seksiä ei ole. Ap ei ole sitä kaivannut ja olettanut, että vaimokaan ei halua. 

Tuo on se shokki johon jokaisen, varsinkin miehen pitäisi varautua. Miksi erityisesti miehen niin se selviää kun tutustuu tilastoihin ja naisten erotapoihin noin yleisesti. Kova paikka, se on selvä juttu. Jos nainen ei halua enää olla kanssasi eikä tunne sinua kohtaan romanttisia tunteita tai tunne mitään seksuaalista vetoa niin on varmasti parempi erota. Omalle kohdalle ainakin ajattelisin asian noin vaikka onhan se selvää että ei se kipua tietenkään poista. M41v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä provot ovat mammojenherättäjiä. 

Provo kuitenkin!

Ennen kaikkea on äitipuolien herättäjiä, alkavat heti riehumaan narsisteista kun joku sanoo suoraan sen, mitä suurin osa ajattele: ei ole kivaa, että vieraat ihmiset sotkeentuvat omien lasten elämään.

Kukaan ei varmasti ole päästämässä VIERAITA ihmisiä sekaantumaan lastensa elämään. 

Juuri on oikeudessa murhajuttu, jossa isäpuolta syytetään 4-vuotiaan murhasta ja äitiä taposta. Eerikan murhasivat äitipuoli ja isä yhdessä. Ei näitä olisi tapahtunut, jos VIERAAT ihmiset eivät olisi olleet lapsen elämässä.

Nämä eivät ol

Eikä näin ollen tietysti mitään olisi ollut tehtävissäkään, eli lapset olisivat kuolleet joka tapauksessa. Nice logic.