Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimon eroyllätys
05.02.2024 |
Meillä on kaksi alle kouluikäistä tyttöä ja olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Sanomatta selvää, että lasten jälkeen yhteinen aika on ollut kortilla ja jäätyäni työttömäksi viime kesänä, myös taloutemme ob ollut tuuliajolla. Nyt toki takaisin työelämässä, mutta syksy oli kuluttava monella tapaa.
kuukausi sitten vaimoni tiputti pommin ja kertoi, että hänellä ei enää ole romanttisia tuntemuksia minua kohtaan ja muutenkin vikalista oli pitkä.
Aloitimme pariterapian, mutta vaimoni sanoo että tekee sen vain lasten takia. Itse olen sydän vereslihalla, minkä lisäksi huoli lapsista ja mahdollisesta tulevasta arjesta mietityttää.
Suurin ongelmamme on vaimon puhumattomuus ja tämän hän on itsekin myöntänyt. Tunnen surun lisäksi vihaa siitä, miten rakastamani puoliso ja lasteni äiti on niin itsekäs, että ei ole avautunut näin vakavasta asiasta aiemmin ja nyt kaikki on vaakalaudalla. Kyse on siis todella pienistä asioista, jotka ovat kasaantuneet. Asioita, jotka olisin helposti voinut tehdä toisin jos vain olisin tiennyt.
Miten tällaiseen tilanteeseen pitäisi suhtautua? Koen oloni petetyksi ja loukatuksi.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä provot ovat mammojenherättäjiä.
Provo kuitenkin!
Ennen kaikkea on äitipuolien herättäjiä, alkavat heti riehumaan narsisteista kun joku sanoo suoraan sen, mitä suurin osa ajattele: ei ole kivaa, että vieraat ihmiset sotkeentuvat omien lasten elämään.
Kukaan ei varmasti ole päästämässä VIERAITA ihmisiä sekaantumaan lastensa elämään.
Juuri on oikeudessa murhajuttu, jossa isäpuolta syytetään 4-vuotiaan murhasta ja äitiä taposta. Eerikan murhasivat äitipuoli ja isä yhdessä. Ei näitä olisi tapahtunut, jos VIERAAT ihmiset eivät olisi olleet lapsen elämässä.
Nämä eivät ole vieraita vaan vanhemman puolisoita. Ja jos se itse
Okei, mitään ongelmaa ei siis ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jälleen yksi mies, jolle kaikki tuli yllätyksenä. Suomeksi: on varmasti kertonut mihin ei ole tyyyväinen ja mihin toivoisi muutosta, muttet ole ottanut vakavasti. Miehelle kun pitäisi rautalangasta vääntää ja lekalla takoa - eikä sekään yleensä auta. Sitten ihmetellään "yllätyseroa".
Tässä tapauksessa kuitenkin nainen itsekin myöntänyt että hänen puhumattomuutensa on ollut ongelma eli ei ole kertonut. Luitko vain otsikon vai onko lukutaidossasi vika?
Ei kai erossa kannata pistää paukkuja syyllisyyden etsintään, vaan tilanteen ratkaisemiseen: joko eron peruminen, jos sille on perusteet tai mahdollisimman sujuva ero.
Henkisen väkivallan kokeneena voin todeta, että olisin hyvin voinut myöntyä miehen väitteeseen siitä, etten ole puhunut lap
Voihan tuon selitellä halutessaan tottakai niin että varmasti tässäkin tapauksessa oli syy miehen kuuntelemattomuudessa eikä naisen puhumattomuudessa vaikka aloitusviestissä muuta sanottiinkin, mutta eipä tuolla ole keskustelun kannalta muuta arvoa ole. Tekee siinä toki kaikille selväksi että omassa mielessä kaikki on aina miehen syytä, jos se oli tarkoitus.
Pointti oli kyllä siinä, että syyllisten etsintä ei ole hedelmällistä toimintaa, koska se ei ratkaise mitään ja etenkään täällä palstalla emme voi tuomaroida ap:n perhetilanteen syyllistä. Pidän jotenkin luonnevikaisena muutenkin sitä, että keskitytään syyllisten nimeämiseen sen sijaan että ratkaistaisiin ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä provot ovat mammojenherättäjiä.
Provo kuitenkin!
Ennen kaikkea on äitipuolien herättäjiä, alkavat heti riehumaan narsisteista kun joku sanoo suoraan sen, mitä suurin osa ajattele: ei ole kivaa, että vieraat ihmiset sotkeentuvat omien lasten elämään.
Kukaan ei varmasti ole päästämässä VIERAITA ihmisiä sekaantumaan lastensa elämään.
Juuri on oikeudessa murhajuttu, jossa isäpuolta syytetään 4-vuotiaan murhasta ja äitiä taposta. Eerikan murhasivat äitipuoli ja isä yhdessä. Ei näitä olisi tapahtunut, jos VIERAAT ihmiset eivät olisi olleet lapsen elämässä.
Nämä eivät ol
Okei, mitään ongelmaa ei siis ollutkaan.
Ongelma on, mutta se on se, että nämä lapset murh*si tuttu, perheenjäsen, ei kukaan vieras henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, miksi et sitten huomioinut naistasi? Miksi et vienyt lapsia hoitoon ja sen jälkeen vienyt vaimosi sinne mistä hän tykkää? Esim. ravintola, kylpylä yms. Miksi et joka päivä halannut ja kehunut häntä? Miksi sinun piti ottaa vaimosi itsestäänselvyytenä? Miksi?
Miksi oletat etten tehnyt näin? Olen aina hoitanut valtaosan kotitöistä ja huomioinut vaimoani. Ei kaksi ihmistä ole näin kauaa yhdessä jos suhteessa on jotain perustavanlaatuisia ongelmia. Meidän ongelma on tuo puhumattomuus ja pienet asiat, jotka ovat jääneet pienlapsiarjen alle. Olemme olleet enemmän vanhempia, kuin aviopuolisoita. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä olin jopa naiivi, kun oletin tämän kuuluvan tähän elämäntilanteeseen. Että palaisimme kiihkeään parisuhdearkeen lasten kasvettua. Silti en voi välttyä ajatuselta, että vaimo reagoi tilanteeseen vähän turhan rajusti.
Minun ajatusmaailmassa jos asiat oAP, olet nyt turhan naiivi. "Että palaisimme kiihkeään parisuhdearkeen"....vanhemmuus muuttaa ihmistä eikä sitä alkuaikojen kiihkeää aikaa saa takaisin lasten kasvettuakaan. Mutta usein puolisot saavat tilalle jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jälleen yksi mies, jolle kaikki tuli yllätyksenä. Suomeksi: on varmasti kertonut mihin ei ole tyyyväinen ja mihin toivoisi muutosta, muttet ole ottanut vakavasti. Miehelle kun pitäisi rautalangasta vääntää ja lekalla takoa - eikä sekään yleensä auta. Sitten ihmetellään "yllätyseroa".
Tässä tapauksessa kuitenkin nainen itsekin myöntänyt että hänen puhumattomuutensa on ollut ongelma eli ei ole kertonut. Luitko vain otsikon vai onko lukutaidossasi vika?
Ei kai erossa kannata pistää paukkuja syyllisyyden etsintään, vaan tilanteen ratkaisemiseen: joko eron peruminen, jos sille on perusteet tai mahdollisimman sujuva ero.
Henkisen väkivallan kokeneena voin todeta, että olisin hyvin voinut myönty
Ap:n vaimo on jo ratkaisunsa tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pointti oli kyllä siinä, että syyllisten etsintä ei ole hedelmällistä toimintaa, koska se ei ratkaise mitään ja etenkään täällä palstalla emme voi tuomaroida ap:n perhetilanteen syyllistä. Pidän jotenkin luonnevikaisena muutenkin sitä, että keskitytään syyllisten nimeämiseen sen sijaan että ratkaistaisiin ongelmaa. "
Pointti oli siinä että syyllisten etsintä ei ole hedelmällistä toimintaa, mutta kuitenkin koit tärkeäksi tuoda esille että nainen oli vain taipunut myöntämään miehen väitteen puhumattomuuden oikeaksi - eli syy oli miehen. Hohhoijaa :-)
Vierailija kirjoitti:
"Pointti oli kyllä siinä, että syyllisten etsintä ei ole hedelmällistä toimintaa, koska se ei ratkaise mitään ja etenkään täällä palstalla emme voi tuomaroida ap:n perhetilanteen syyllistä. Pidän jotenkin luonnevikaisena muutenkin sitä, että keskitytään syyllisten nimeämiseen sen sijaan että ratkaistaisiin ongelmaa. "
Pointti oli siinä että syyllisten etsintä ei ole hedelmällistä toimintaa, mutta kuitenkin koit tärkeäksi tuoda esille että nainen oli vain taipunut myöntämään miehen väitteen puhumattomuuden oikeaksi - eli syy oli miehen. Hohhoijaa :-)
Eipä tuota naisen mielipidettä ole täällä kuultu. Hohhoijaa ;)
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin oman ex-mieheni kirjoittamaa. Kuulemma ero tuli täysin puskista, vaikka olin useamman vuoden ajan nostanut tasaisin väliajoin esille, että en voi suhteessa hyvin rajujen riitojen vuoksi. Yritin ehdottaa terapiaa, mutta kuulemma ehjää ei kannata korjata. Ja riidat olivat sitä aitoa ja elämänmakuista rakkautta, minä olin vain yliherkkä ja en halunnut sitoutua. Riidat yltyivät välillä fyysisiksi, mies pilkkasi minua lasten nähden ja väitti minua hulluksi ja milloin miksikin. Riitojen välissä oli ylitsevuotavia rakkaudenosoituksia ja anteeksipyytelyitä. Yli kymmenen vuotta sinnittelin ja uskoin, että kyse on vain stressaavasta elämänvaiheesta tai milloin mistäkin. Lopulta mitta tuli täyteen ja lähdin. Mies ei ollut kuulemma mitään merkkejä nähnyt ja kaikki oli yhtä suurta järkytystä. Sen lisäksi, mitä olin avioliitossamme kokenut, koin lopuksi vielä sen, kun kaikki miehen puolelta saamani ystävät, sukulaiset ja tutut käänsivät minulle selkänsä, kun olin ihanan kultamussukan kehdannut jättää. Totuus oli, että yhtenä kauniina päivänä tajusin, että tässä suhteessa en voi olla enää sekuntiakaan ilman, että lapset alkavat pitää tätä normaalina perhemallina. Se oli täysin oikea päätös, vaikka ei missään nimessä helppo.
Vierailija kirjoitti:
"Pointti oli kyllä siinä, että syyllisten etsintä ei ole hedelmällistä toimintaa, koska se ei ratkaise mitään ja etenkään täällä palstalla emme voi tuomaroida ap:n perhetilanteen syyllistä. Pidän jotenkin luonnevikaisena muutenkin sitä, että keskitytään syyllisten nimeämiseen sen sijaan että ratkaistaisiin ongelmaa. "
Pointti oli siinä että syyllisten etsintä ei ole hedelmällistä toimintaa, mutta kuitenkin koit tärkeäksi tuoda esille että nainen oli vain taipunut myöntämään miehen väitteen puhumattomuuden oikeaksi - eli syy oli miehen. Hohhoijaa :-)
Pointti oli se, niitä on vain yksi, ei kolmea, että emme voi tietää, kenen "syy" tuo kommunikaatio-ongelma on. On paljon mahdollista, että vaimo ei ole puhunut. On paljon mahdollista, että vaimo on puhunut, muttei häntä ole kuunneltu. Onko sillä jotain todellista merkitystä? Todellista merkitystä sillä on vain siinä mielessä, että jos pari haluaisi jatkaa yhdessä ja ratkaista ongelmansa, kommunikaatio tulisi saada toimivammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuin oman ex-mieheni kirjoittamaa. Kuulemma ero tuli täysin puskista, vaikka olin useamman vuoden ajan nostanut tasaisin väliajoin esille, että en voi suhteessa hyvin rajujen riitojen vuoksi. Yritin ehdottaa terapiaa, mutta kuulemma ehjää ei kannata korjata. Ja riidat olivat sitä aitoa ja elämänmakuista rakkautta, minä olin vain yliherkkä ja en halunnut sitoutua. Riidat yltyivät välillä fyysisiksi, mies pilkkasi minua lasten nähden ja väitti minua hulluksi ja milloin miksikin. Riitojen välissä oli ylitsevuotavia rakkaudenosoituksia ja anteeksipyytelyitä. Yli kymmenen vuotta sinnittelin ja uskoin, että kyse on vain stressaavasta elämänvaiheesta tai milloin mistäkin. Lopulta mitta tuli täyteen ja lähdin. Mies ei ollut kuulemma mitään merkkejä nähnyt ja kaikki oli yhtä suurta järkytystä. Sen lisäksi, mitä olin avioliitossamme kokenut, koin lopuksi vielä sen, kun kaikki miehen puolelta saamani ystävät, sukulaiset ja tutut käänsivät minulle selkäns
Toivottavasti olet hoitanut itsesi kuntoon self helpillä tai terapialla.
Terveisin Toinen kynnysmatoksi kasvatettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi aloittaja on hyvä ja taitava keskustelija, joka on osannut aina ottaa esille ja keskustella kaikista perhe-elämän ongelmista vaimonsa kanssa. Tällöin ongelmakenttä ei tosiaan pääse kovin laajaksi ja kumpaakaan puolisoa yllättäväksi. Tässäkin tapauksessa syy on siis selvästi puolisossa.
Riidoissa on aina kaksi osapuolta, enkä minä ole virheetön. En melkeinkään. Puhumattomuus on silti minusta epäkunnioittavaa ja haitallista.
ap
AP, mitkä ovat suhteessanne sinun virheitäsi? Tiedostatko niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttais paskalta muijalta.
Parempi erota. Sattuu ja maksaa, mutta paska kumppani pilaa varmasti loppuelämäsi.
Kävin läpi kuntoutuspsykoterapian, mutta elämän mittainen matkahan tämä on. Ennen psykoterapiaa olin ahdistunut kaiken valveillaoloajan, nyt sentään toimintakykyinen ja työssäkäyvä ihminen. Erosta on jo viisi vuotta, ja nyt alkaa vähän helpottaa. Yhteisvanhemmuus tällaisen parisuhteen ja eron jälkeen on ollut vaikeampaa kuin avioliitto ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miehenä lisääntyä länsimaissa ainoastaan, jos lapsen saaminen on elämän tärkein asia, jonka tekisit silti jos pystyisit katsomaan "kristallipallosta" etukäteen, että tämä tulee johtamaan parisuhteen tuhoutumiseen ja tulevaan eroisyyteen lapsen synnyttyä joidenkin vuosien päästä.
Yksiaivoinen loppuelämän kestävä parisuhde ei ole millään tavalla varma asia meidän kulttuurissa.
"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 7080 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.
Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."
Vierailija kirjoitti:
Kävin läpi kuntoutuspsykoterapian, mutta elämän mittainen matkahan tämä on. Ennen psykoterapiaa olin ahdistunut kaiken valveillaoloajan, nyt sentään toimintakykyinen ja työssäkäyvä ihminen. Erosta on jo viisi vuotta, ja nyt alkaa vähän helpottaa. Yhteisvanhemmuus tällaisen parisuhteen ja eron jälkeen on ollut vaikeampaa kuin avioliitto ikinä.
Minua on auttanut todella paljon Youtuben narsisti-kanavat ja etenkin niissä kommenttiosioissa toisten kohteena olleiden kertomukset ja kommentit. Itse olen onnellinen, etten ehtinyt saada lapsia tuollaisen kanssa ja oma vastaava vanhempi on ulkona elämästäni. Toivottavasti hän ei sotke lapsesi elämää ja etenkään tunne-elämää yhtään välttämätöntä enempää.
Tuosta ap:n tavasta puhua tulee vaan todella epämääräinen tunne, jotain samankaltaista, mitä on kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehenä lisääntyä länsimaissa ainoastaan, jos lapsen saaminen on elämän tärkein asia, jonka tekisit silti jos pystyisit katsomaan "kristallipallosta" etukäteen, että tämä tulee johtamaan parisuhteen tuhoutumiseen ja tulevaan eroisyyteen lapsen synnyttyä joidenkin vuosien päästä.
Yksiaivoinen loppuelämän kestävä parisuhde ei ole millään tavalla varma asia meidän kulttuurissa.
"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 7080 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.Naiset ovat aktiivisempia.
Naiset sairastuvat fyysisesti ja psyykkisesti onnettomissa = henkisesti ja usein fyysisestikin kuormittavissa oloissa. Toki miehetkin, mutta miehet eivät välitä siitä vaan etäännyttävät itsensä ongelmista alkoholilla tai sairaalloisella treenaamisella ja sitten kuolevat ennenaikaisesti.
Onko siinä jotain vikaa, että nainen haluaa välttyä tuollaiselta? Eloonjäämisvietti toimii.
Pitäisikö ne ongelmat tuoda esille niin, että sanoo suoraan haluavansa erota jos asia ei muutu?
Minusta se olisi ikävää uhkailua. Toisaalta olen parisuhteessa, jossa on ongelmia ja vaikka olen sanonut niistä monta kertaa ihan suoraan, asiat eivät edisty. Edistystä on tapahtunut joissain toisissa asioissa, mutta ei siinä,mikä häiritsee minua ainakin viikoittain.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö ne ongelmat tuoda esille niin, että sanoo suoraan haluavansa erota jos asia ei muutu?
Minusta se olisi ikävää uhkailua. Toisaalta olen parisuhteessa, jossa on ongelmia ja vaikka olen sanonut niistä monta kertaa ihan suoraan, asiat eivät edisty. Edistystä on tapahtunut joissain toisissa asioissa, mutta ei siinä,mikä häiritsee minua ainakin viikoittain.
Haa. Eroa pukkaa!
Tän saitin nimeksi pitäis ihan oikeasti vaihtaa eroamassa.fi
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö ne ongelmat tuoda esille niin, että sanoo suoraan haluavansa erota jos asia ei muutu?
Minusta se olisi ikävää uhkailua. Toisaalta olen parisuhteessa, jossa on ongelmia ja vaikka olen sanonut niistä monta kertaa ihan suoraan, asiat eivät edisty. Edistystä on tapahtunut joissain toisissa asioissa, mutta ei siinä,mikä häiritsee minua ainakin viikoittain.
Itse sanoin jotenkin niin, että tämä asia X häiritsee minua niin paljon, että olen jopa alkanut ajatella eroa sen takia. Näin sanoin sen jälkeen, kun olin jo pitkään pyytänyt siihen muutosta, ja muutosta ei ollut tapahtunut. Eli tuossa vaiheessa en enää pyytänyt mitään, vaan olin hyväksynyt sen, että mikään ei muutu, ja tein tiettäväksi, että suhteemme saattaa päättyä sen takia. Olisi mielestäni ollut epäreilua, ellen olisi häntä eromietteistäni varoittanut.
Tuosta seurasi miehen hieman aiempaa pontevampia yrityksiä muuttaa käytöstään, kunnes hän ilmeisesti ei enää viitsinyt yrittää. Erosimme sitten.
Alue: Aihe vapaa
Voihan tuon selitellä halutessaan tottakai niin että varmasti tässäkin tapauksessa oli syy miehen kuuntelemattomuudessa eikä naisen puhumattomuudessa vaikka aloitusviestissä muuta sanottiinkin, mutta eipä tuolla ole keskustelun kannalta muuta arvoa ole. Tekee siinä toki kaikille selväksi että omassa mielessä kaikki on aina miehen syytä, jos se oli tarkoitus.