Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimon eroyllätys
05.02.2024 |
Meillä on kaksi alle kouluikäistä tyttöä ja olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Sanomatta selvää, että lasten jälkeen yhteinen aika on ollut kortilla ja jäätyäni työttömäksi viime kesänä, myös taloutemme ob ollut tuuliajolla. Nyt toki takaisin työelämässä, mutta syksy oli kuluttava monella tapaa.
kuukausi sitten vaimoni tiputti pommin ja kertoi, että hänellä ei enää ole romanttisia tuntemuksia minua kohtaan ja muutenkin vikalista oli pitkä.
Aloitimme pariterapian, mutta vaimoni sanoo että tekee sen vain lasten takia. Itse olen sydän vereslihalla, minkä lisäksi huoli lapsista ja mahdollisesta tulevasta arjesta mietityttää.
Suurin ongelmamme on vaimon puhumattomuus ja tämän hän on itsekin myöntänyt. Tunnen surun lisäksi vihaa siitä, miten rakastamani puoliso ja lasteni äiti on niin itsekäs, että ei ole avautunut näin vakavasta asiasta aiemmin ja nyt kaikki on vaakalaudalla. Kyse on siis todella pienistä asioista, jotka ovat kasaantuneet. Asioita, jotka olisin helposti voinut tehdä toisin jos vain olisin tiennyt.
Miten tällaiseen tilanteeseen pitäisi suhtautua? Koen oloni petetyksi ja loukatuksi.
Kommentit (226)
olen ollut samassa tilanteessa, meillä eron syyksi paljastui (eron jälkeen tosin vasta) ex-miehen viidekympin kriisi, olin liian vanha ja tylsä vaimo, hän halusi vielä tuntea elävänsä yms.
Kyllä se ero sattui ja kesti pitkään päästä siitä yli, mutta aika auttoi ja olen päässyt yli, välit ex-mieheen menivät vähäksi aikaa lähes täysin poikki, mutta nykyään olemme taas ihan ystävällisissä väleissä.
Oli syy eroon mikä tahansa, niin jos toinen tahtoo erota, niin ei sille mitään voi, siihen on vain sopeuduttava. On ihan ok tuntea vihaa ja surua, niillä on merkityksensä eron käsittelyssä, mutta ei niihin pidä jäädä vellomaan ikuisiksi ajoiksi. Lisäksi lasten vuoksi on oletava tekemisissä, mutta niin kauan kun on vihan tunteita, yhteydenpito kannattaa pitää mahdollisimman vähäisenä. Lapsille ei saa purkaa pahaa oloaan ja toisesta vanhemmasta on puhuttava vähintäänkin neutraalisti, jos ei parempaan pysty.
Suosittelen eroseminaaria, vaikka se kuulostaisi sinusta typerältä, tai ainakin kannattaa lukea jotain avioeroa koskevia kirjoja, niistä saa hyviä vinkkejä esim. omien tunteiden käsittelyyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää miten negatiivisia kommentteja täällä viljellään. Haluaisin heittää teille kysymyksen: miltä teistä tuntuisi jos elämänne käännekohdassa kysyisitte neuvoja ja vastaukseksi saisitte ivallisia kommentteja ventovierailta ihmisiltä, ketkä eivät tunne teitä millään tapaa? Tai mikä teitä motivoi kirjoittamaan pahantahtoisia kommentteja?
ap
Dude. Oletko ensimmäistä kertaa internetissä?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siihen on joku syy ettei se vaimo puhu ongelmista. Ehkä hän kokee ettei siitä ole apua?
Niin pitkään kun kumpikaan ei ole käynyt vieraissa on usein molemmilla peiliin katsomista.
Tämä on peruja vaimon lapsuuden kodista. Siellä ei puhuttu mistään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siihen on joku syy ettei se vaimo puhu ongelmista. Ehkä hän kokee ettei siitä ole apua?
Niin pitkään kun kumpikaan ei ole käynyt vieraissa on usein molemmilla peiliin katsomista.
Tämä on peruja vaimon lapsuuden kodista. Siellä ei puhuttu mistään.
ap
Tästä minulla on nyt vain sinun väitteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksesi siis on, että miten tulisi suhtautua. No, suhtaudu siihen, että ero tulee. Mieti lapsi-ja rahakuviot kuntoon. Eipä siinä muuta voi.
Raha-asiat ja käytännön kuviot saa toki järjestettyä. Se kannattaako yrittää vai heittää ydinperhe roskakoriin ensimmäisen kriisin kohdalla on asia minkä kanssa painiskelen. Jo pelkästään lastenkin takia haluaisin uskoa, että asioihin voi aina vaikuttaa. Tai ainakin, että kannattaa taistella. Se mikä käytännössä on paras tapa lähestyä asiaa, kun puolisosta paljastuu tällainen puoli, on asia erikseen.
Ollakko itsekin viileä ja antaa puolison maistaa omaa lääkettä vai yrittää olla entistä lempeämpi.
ap
Niin. Että aattelit, että pelaamalla jotain pelejä homma paranee? Kaiveleppa vähän muistiasi ol
En halua pelata mitään pelejä, vaan yrittää ymmärtää mitä ihmisen päässä liikkuu, kun tällaista tekee. Tiedän lähipiiristäni lukemattomia vastaavia tapauksia, eikä yksikään ole päätynyt onnellisesti. On uutta suhdetta, mutta kun siinäkin tulee se arki ja samat ongelmat. Minkä jälkeen moni haluaa palata yhteen, mutta vahinko on jo sattunut.
itse haluan joko jatkaa yhdessä tai erota sovussa, jotta lapsille koituu mahdollisimman vähän vahinkoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää miten negatiivisia kommentteja täällä viljellään. Haluaisin heittää teille kysymyksen: miltä teistä tuntuisi jos elämänne käännekohdassa kysyisitte neuvoja ja vastaukseksi saisitte ivallisia kommentteja ventovierailta ihmisiltä, ketkä eivät tunne teitä millään tapaa? Tai mikä teitä motivoi kirjoittamaan pahantahtoisia kommentteja?
ap
Haluat kostaa ja antaa epäkohtiin kyllästyneen kumppanisi ns. maistaa omaa lääkettään. Lisäksi se nyt on vain tosiasia, että todella monella yllättyvällä aviomiehellä on kuuntelutaidoissa vajetta. Jospa sinullekin syntyisi jonkinlainen oivallus.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää miten negatiivisia kommentteja täällä viljellään. Haluaisin heittää teille kysymyksen: miltä teistä tuntuisi jos elämänne käännekohdassa kysyisitte neuvoja ja vastaukseksi saisitte ivallisia kommentteja ventovierailta ihmisiltä, ketkä eivät tunne teitä millään tapaa? Tai mikä teitä motivoi kirjoittamaan pahantahtoisia kommentteja?
ap
Palstailevien miesten kanssa on se ongelma, että huonosti käyttäytyvä 99% on pilannut muiden maineen. Miehet ovat täällä oksentaneet naisvihaansa palstailevien naisten niskaan niin kauan, ettei kukaan jaksa luottaa enää asiallisesti käyttäytyvään mieheen. Yleensä sellaiselle kun menee tosissaan ja asiallisesti vastailemaan saakin vastaukseksi jonkun trollioksenuksen kun on mennyt kävelemään ansaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siihen on joku syy ettei se vaimo puhu ongelmista. Ehkä hän kokee ettei siitä ole apua?
Niin pitkään kun kumpikaan ei ole käynyt vieraissa on usein molemmilla peiliin katsomista.
Tämä on peruja vaimon lapsuuden kodista. Siellä ei puhuttu mistään.
ap
Tästä minulla on nyt vain sinun väitteesi.
Tämä on ihan minun sekä vaimon tiedostama asia. Tosin vaimoani sinä tuskin tässä kontekstissa pääset kuulemaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedostan varsin hyvin haasteet mitä meillä on, mutta en minä mikään ajatusten lukija ole. Pidän kohtuuttomana, että näin suurista asioista ei puhuta ääneen.
ap
Silloin, kuin nainen niistä asioista puhuu ääneen, mies kokee sen nalkuttamisena. Ihan klassinen tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää miten negatiivisia kommentteja täällä viljellään. Haluaisin heittää teille kysymyksen: miltä teistä tuntuisi jos elämänne käännekohdassa kysyisitte neuvoja ja vastaukseksi saisitte ivallisia kommentteja ventovierailta ihmisiltä, ketkä eivät tunne teitä millään tapaa? Tai mikä teitä motivoi kirjoittamaan pahantahtoisia kommentteja?
ap
Dude. Oletko ensimmäistä kertaa internetissä?
En suinkaan. Silti laittaa ihmettelemään, mikä saa ventovieraat ihmiset kommentoimaan mitä sattuu ketjuun, joka on henkilökohtainen, eikä pitäisi triggeröidä ketään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää miten negatiivisia kommentteja täällä viljellään. Haluaisin heittää teille kysymyksen: miltä teistä tuntuisi jos elämänne käännekohdassa kysyisitte neuvoja ja vastaukseksi saisitte ivallisia kommentteja ventovierailta ihmisiltä, ketkä eivät tunne teitä millään tapaa? Tai mikä teitä motivoi kirjoittamaan pahantahtoisia kommentteja?
ap
Haluat kostaa ja antaa epäkohtiin kyllästyneen kumppanisi ns. maistaa omaa lääkettään. Lisäksi se nyt on vain tosiasia, että todella monella yllättyvällä aviomiehellä on kuuntelutaidoissa vajetta. Jospa sinullekin syntyisi jonkinlainen oivallus.
Jos minua motivoisi kostaminen, minkä takia avaisin tällaisen ketjun? Ei minua hyödytä millään tapaa puolisoni vahingoittaminen. Haluan vain oppia ymmärtämään miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle 12 vuoden suhde laitettiin pakettiin tekstarilla eikä tultu enää kotiin työmatkalta. Ex oli löytänyt uuden miehen ja laittanut asiat valmiiksi tämän kanssa elämistä varten. Hänellä oli mieli muuttunut suurista asioista eikä kertonut niistä enää minulle.
Ero oli kammottava ja minulla meni vuosia ennenkuin kykenin koettamaan uusia ihmissuhteita.
Kaikenlaisia tunteita oli epätoivosta, vihasta, katkeruudesta jne. mutta ajan myötä ne hiipuivat.
Vasta paljon paljon myöhemmin tajusin kuinka huono meidän suhde oli ollut meille molemmille. Minä en ollut mikään kiva ihminen vaan burnouttia poteva tuittuileva paskapää. Voimme molemmat huonosti. Molempien ensimmäinen vuosien suhde jonka piti kestää aina ja ikuisesti kuten saduissa. Mutta me olimme vääriä tyyppejä toisillemme, sitä oli vaikea myöntää pitkään.
Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa noista ajoista, koen oppineeni ainakin jotain virheistäni ja nyt olen ollut vuosia ihanan naisen kanssa yhdessä. Koetan välillä pysähtyä ja verrata onko nykyhetkessä merkkejä samoista ongelmista kuin tuolloin nuorempana, kaiken varalta.
Tämmöinen tarina ihan vain että joskus se on parempi luopua, vaikka se olisikin tuskallista.
M50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää miten negatiivisia kommentteja täällä viljellään. Haluaisin heittää teille kysymyksen: miltä teistä tuntuisi jos elämänne käännekohdassa kysyisitte neuvoja ja vastaukseksi saisitte ivallisia kommentteja ventovierailta ihmisiltä, ketkä eivät tunne teitä millään tapaa? Tai mikä teitä motivoi kirjoittamaan pahantahtoisia kommentteja?
ap
Palstailevien miesten kanssa on se ongelma, että huonosti käyttäytyvä 99% on pilannut muiden maineen. Miehet ovat täällä oksentaneet naisvihaansa palstailevien naisten niskaan niin kauan, ettei kukaan jaksa luottaa enää asiallisesti käyttäytyvään mieheen. Yleensä sellaiselle kun menee tosissaan ja asiallisesti vastailemaan saakin vastaukseksi jonkun trollioksenuksen kun on mennyt kävelemään ansaan.
Kiitos. Jotain tällaista oletankin olevan taustalla. Olisi mukava jos olisi forumi missä pystyisi anonyymisti kysymään neuvoja ilman tätä ylimääräistä tauhkaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää miten negatiivisia kommentteja täällä viljellään. Haluaisin heittää teille kysymyksen: miltä teistä tuntuisi jos elämänne käännekohdassa kysyisitte neuvoja ja vastaukseksi saisitte ivallisia kommentteja ventovierailta ihmisiltä, ketkä eivät tunne teitä millään tapaa? Tai mikä teitä motivoi kirjoittamaan pahantahtoisia kommentteja?
ap
Dude. Oletko ensimmäistä kertaa internetissä?
Tämä vauva on kyllä niin toksinen paikka. Ennen täällä pystyi käymään keskustelua aiheesta kuin aiheesta. Joskus oli hauskaa rölläilyä, mutta nykyään meininki mennyt ihan lapselliselle tasolle. Kertoo kyllä varmaan ihmisten pahasta olosta tai osa kommentoijista kyllä varmaan on ihan kehitysvammaisia.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää miten negatiivisia kommentteja täällä viljellään. Haluaisin heittää teille kysymyksen: miltä teistä tuntuisi jos elämänne käännekohdassa kysyisitte neuvoja ja vastaukseksi saisitte ivallisia kommentteja ventovierailta ihmisiltä, ketkä eivät tunne teitä millään tapaa? Tai mikä teitä motivoi kirjoittamaan pahantahtoisia kommentteja?
ap
Ne kärkkäät kommentit tulee varmaan sinut tunnistavilta kommentoijilta. Olet se sama tuttu satusetä, joka tehtailee näitä naisviha-aloituksia. Yleensä 2-3 sivun jälkeen alat lisäillä "vaimon" alkoholi- ja mielenterveysongelmia, sitten tulee mukaan lasten pahoinpitelyt, uskottomuus jne. Aikaisemmin kehuit kaunista, hoikkaa, seksikästä siskoasi, kunnes joku huomatti sen olevan aika perverssiä, jonka jälkeen sisko katosi aloituksista. Aivan, olen liikaa palstalla, kun tunnistan sinun aloituksesi.
Olen ihminen, joka kriisitilanteessa käpertyy itseensä eli on puhumaton. Päässä liikkuu epätoivoa, ahdistusta vailla minkäänlaista rationaalista ratkaisukykyä. Haluaisin, että joku tulisi ja lohduttaisi, mutta siinäkin tilanteessa, että niin käy, en osaa ilmaista itseäni ja tuskaani ollenkaan rakentavasti. Lapsuudesta peräisin olevia tunnelukkoja nämä ovat ja terapia on auttanut.
Tässä yksi mahdollisuus, kun ap kysyi, mitä puhumattoman päässä liikkuu. Tietenkin, jos teillä on ollut kyse jostain tiskikoneen tyhjentämisestä yms, niin tilanne ei ole ihan verrattava. Lisäksi vaimon ehdottomuus eron suhteen minustakin haiskahtaa vähän toisen miehen olemassaolon suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei sillä on jo uusi mies, siksi sitä eroa halutaan. Nyt vaan haluaa, että asiat menisi niin ettei käy ilmi, että toinen mies on ollut jo avioliiton aikana. Merkit on selvät.
En usko tähän. Itselläkin päättyi pitkä parisuhde siihen, että en yksinkertaisesti enää jaksanut hakata päätä seinään kun mikään ei pyynnöistä ja toiveista huolimatta suhteessa muuttunut parempaan. Ajattelin että helpompi jatkaa yksin kuin ihmisen kanssa, jolle toiveeni ja ajatukseni ovat täysin yhdentekeviä.
Muistatteko aikaa ennen internettiä kun ihmisten tyhmyyden luultiin johtuvan siitä, että ihmisillä ei ole pääsyä tiedonlähteelle?
Alue: Aihe vapaa
Yllättävää miten negatiivisia kommentteja täällä viljellään. Haluaisin heittää teille kysymyksen: miltä teistä tuntuisi jos elämänne käännekohdassa kysyisitte neuvoja ja vastaukseksi saisitte ivallisia kommentteja ventovierailta ihmisiltä, ketkä eivät tunne teitä millään tapaa? Tai mikä teitä motivoi kirjoittamaan pahantahtoisia kommentteja?
ap