IS: Parental burnout - suomalaiset uupuvat vanhemmuuteen muita maita enemmän

No jaa-a. Kukaan elossa olevista isovanhemmista ei lopulta halunnutkaan auttaa missään, kahville kyllä tunkivat passattavaksi, mutta avuksi eivät missään halunneet olla. Mies (lapsen isä) järkyttyi rankasta vauva-arjesta ja lapsiarjesta niin, että pakeni töihin ja työmatkoille ja jätti minut yksin hoitamaan kaiken ja vastaamaan kaikesta. Työelämä ei hyväksynyt, että en pystynyt samaan ja samoihin epäsäännöllisiin työaikoihin ja pitkiin työpäiviin kuin ennen lasta, varsinkaan kun mies oli aina työmatkoilla, niin sain potkut. Joo huhhuu, uupunut olen, en ole mikään ihmenainen, joka voisi selvitä aivan kaikesta täydellisesti yksin. 

Sitten vielä ihmetellään miksi suomalaiset naiset ei enää nykyään halua (tai uskalla?) saada lapsia. Ei se kyllä ihme ole, ettei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko tuo ihme? Vaikka meillä nyt onkin yhteiskunnan puolesta neuvolat, edullinen päivähoito, koulu ja kouluruoka, lastensuojelu niin vanhempia sitten pidetään viralliselta taholta aina syyllisenä kaikkeen. Äitejä syyllistetään liian aikaisesta töihin paluusta, samalla taas liian pitkästä kotihoidosta, työttömyydestä. Molempia vanhempia taas liian pitkistä tai lyhyistä hoitopäivistä, huonoista oppimistuloksista, liioista tai liian vähistä harrastuksista, milloin olet vanhempana liian auktoriteetti, milloin helikopteri, väärin menee aina. 

Samalla taas odotetaan täysipäiväistä ja täyttä työelämään panostusta, työttömäksi ei saa jäädä tai ainakaan saada mitään yhteiskunnan tukia.

Vaatimukset on ihan eri sfääreissä kuin muutama vuosikymmen sitten. 

Ja vaikka virallisesti joo on neuvolat sun muut, niin ri niistä juuri apua saa. Henkil

Minäkin sain pelkkiä masennuskyselyitä täytettäväksi siinä kohtaa kun olin jo lähes romahtamassa pelkästä väsymyksestä. Mutta kun pitää ensin kartoittaa onko kyseessä masennus ja onko tarve keskusteluavulle yksin vai koko perheelle, kartoitus siitä miten voin lisätä jaksamista perhe-elämässä, kartoitus onko tilanne jo niin hälyttävä että lasun täytyy jo puuttua...kyselylomakkeita ja kartoitusta toisensa perään. 

Sanoin kyllä ihan suoraan että tarvitsen vain unta johon neuvolassa vastattiin että vauvaperheessä on ihan ok olla väsynyt mutta täytätkö nyt tuo lomakkeen niin kartoitetaan.... 

Mua ei ole koskaan väsyttänyt vanhemmuus vaan nimenomaan se kaikki muu. Wilma on kuin rikosrekisteri. Poikasi ampui tänään luokkakaveria pyyhekumilla, miten vanhempana haluat että asia käsitellään. Päiväkodissa noin viikko sitten: Oletteko panneet merkille, olisiko R-äänne vähän hakusessa vielä? Pitäisikö kysyä puheterapeutilta, olisiko mahdollista vastaanotolla treenata? Sanoin, että käsittääkseni lapsen kehitykselle on edelleen normaalia, vaikka R-äänne ei ole selkeä 3-vuotiaana. Tämä päiväkodin täti sanoi pahoittelen, että eihän hän mitään pahaa tarkoittanut.

Juuri tuo asenne, että lapsia koko ajan tarkkaillaan ja aina on jotain VÄÄRIN. Miksei lapset saa olla lapsia? Ja miksi vanhempia pommitetaan jatkuvasti. Jos on viikko ettei mitään huolenaihetta missään suunnassa, jotain on pahasti pielessä ja kohta räjähtää.

Sitten kun kaikesta pitää vielä loukkaantua. Jos jätän lapsen synttäreille kutsumatta väkeä, siitä on herneet nenässä. Jos taas pidän mega-isot juhlat, siellä voi tarjota tyyliin maissinaksuja, kun yksi ei voi syödä omenaa ja toisella keliakia, kolmannella maitoallergia, neljännellä vegaaniruokavalio jne. Inhoan isoja lastenjuhlia yli kaiken. Paineet on kovat. Etenkin koululainen vaatii, kun kavereillakin oli 20 vierasta.

Vauvani ei nukkunut ensimmäisenä vuonna kuin puolen tunnin pätkiä. Tottakai todella monta sellaista pätkää, mutta itse kun en yleensä ehtinyt edes nukahtaa ennen kuin vauva uudelleen taas heräsi, niin olin aivan järkyttävän pahassa unen puutteessa koko vuoden. Lapsen isä ei suostunutkaan osallistumaan vaan häipyi kun tajusi että vauva ei nuku kunnolla, hän ei kestänyt valvomisia ja jätti minut yksin niiden kanssa. Lastenlääkäristä ei saatu apua, neuvolasta ei saatu apua, kukaan sukulainen ei halunnut auttaa. Kaikki vain ihmetteli, että mites teillä nyt noin vaikeaa on, jopas nyt kun on ikävää. Olen katkera kaikille tahoille sen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Hei! Suomalaiset uupuvat ihan kaikkeen

Pullamössö är visst ordet som söks?

Täytyy kyllä sanoa, että onneksi sain lapseni kasarilla ja heti ysärin alussa. Ei silloin ollut vanhemmuuteen sellaisia vaatimuksia ja odotuksia kuin mitä nykyisi9n. Neuvolassakin terveydenhoitaja kehotti vaan ostamaan kaupasta eineksiä ja lämmittåämään ne mikrossa. Ja muistan kerran sanoneen, että ei ne villakoirat sieltä sängyn alta minnekään karkaa. Ja oli muuten ihan normaalia, että synnyttäneellä naisella vähän roikkui vatsanahkakin. Ei tarvinnut 3 viikkoa synntyksestä näyttää samalta kuin ei ikinä olisi raskaana ollutkaan. Koululaisella oli reissuvihko, mutta siinäkään ei yleensä lukenut yhtään mitään. Ei opettajilla ollut aikaa kirjoitella jokaisesta yskäisystä tai pyyhekumin heittelystä. 

Vanhempia syyllistetään kaikesta! Kasvatat liian ankarasti, lapsi saa traumoja, tai sitten liian lepsusti, lapsi ei opi mitään rajoja. Lapsi pitää opettaa toimimaan sosiaalisissa tilanteissa mutta mihinkään ei voi lasta viedä kun ihmiset katsovat pahasti jos lapsesta lähtee ääntä. Sit mun lemppari, itepä oot lapsesi tehnyt, nyt pitää vaan pärjätä kun kerran yrität pyytää johonkin apua.

Niin, kyllähän tämä elämä väkisinkin väsyttää. Teet täyttä työaikaa, kahdessa vuorossa, hoidat kahden lapsen kouluasiat, wilmaviestittelyineen ja läksyineen, nuorimman päiväkotiasiat, lasten harrastukset, pyykit, kodin, ruoanlaiton, kaupassakäynnit. Iltavuorojen aamut täytät lääkärikäynneistä tai terkka-asioista, kuskaat hammaslääkäriin, päiväkodin vasukeskustelut, koululaisten keskustelut. Selvität lasten ja niiden kavereiden välisiä kahnauksia. Usein olen kotona aamuvuorosta 17-18 välillä. Iltavuorosta klo. 20. Ja siihen tämä kaikki muu sälä päälle. 

Niin eipä tässä oikein voi muuta sanoa omille lapsille, että miettikää ennen kuin lapsia teette ja skenaariot sen mukaan, että tapahtu mitä tapahtu niin pärjättävä on. Itse. Yksin. Yhteiskunnalta ei saa apua, ja sen varaan ei missään nimessä pidä tuudittautua. Elämä nakkaa kaikenlaista kivaa mihin et itse pysty välttämättä vaikuttamaan. Ja vaikka olet valinnut elämässä koulutukset, vakituisen työn, hyvän puolison niin silti tämä vain on ylläreitä täynnä ja yhtä taapertamista joulusta kesään ja kesästä jouluun. Esimerkiksi et voi vaikuttaa siihen syntyykö lapsesi terveenä vai tukea läpi elämänsä tarvitsevana. Et siihen, että puoliso tai itse sairastut. Tai tulee avioero. 

Ja oikeasti. On hienoa, että nykyaikana vanhempia halutaan osallistaa lasten varhaiskasvatukseen ja koulunkäyntiin. Mutta mistä ihmeestä repiä kaikkeen tähän aikaa? Ja vanhemmuuden vaatimukset tänä päivänä on aivan hirveitä, teet niin tai näin niin aina liikaa tai liian vähän.

Itse lapsiin varmaan harva uupuu, vaan uuvutaan yhteiskunnan vaatimuksiin ja kyttäyskulttuuriin. Lapsensa voi menettää hetkessä, jos esim. möläyttää jotain väärää julkisesti, lapsi sairastuu ym. jos et ole täydellinen vanhempi.

Kuulin eräältä äidiltä, että hän oli antanut lapselleen luunapin ja sen oli nähnyt joku perhetyöntekijä tms. Poliisikuulusteluun joutui. Siis munhan on lapsettomana helppo sanoa, ettei saa antaa luunappeja, mutta silti.. poliisikuulusteluun? 

En sano että se fyysinen kuritus tekee lapsista parempia, mutta jäin miettimään, että kuinkahan yleistä muualla maailmassa on pieni väkivalta? Ja siis se ei ole parempaa kasvatusta, vaan rennompaa. Vanhemmat päästävät vähän höyryjä eikä kukaan vie mihinkään kuulusteluun. Varmasti vanhempi säikähtää itsekin omaa käytöstään. Suomessa on vallalla käsitys ettei mikään vanhemmuus ole tarpeeksi ja kaikesta saa traumoja. 

Joo ja en aio kurittaa lapsiani fyysisesti, jos niitä joskus saan. Pohdin vain, että muualla maailmassa vanhemmilla on enemmän keinovalikoimaa eikä stressiä seurauksista. Toki suomalainen on kova stressaamaan muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! Suomalaiset uupuvat ihan kaikkeen

Pullamössö är visst ordet som söks?

Sinä pullamössönä et ole edes viitsinyt opetella suomea. Teillähän on paljon paremmin palvelut kaikessa, joten helppoa on.

Ensin uuvutaan töissä sitten uuvutaan kotona. Sitten ei saada nukuttua. Ehkä vedetään illalla vähän viinaa että saisi edes vähän unta ja aamulla kahvia viisi litraa että saa silmät auki ja sama paska uusiks! Tadaa, siitä on maailman onnellisi kansa tehty!

Vierailija kirjoitti:

Kuulin eräältä äidiltä, että hän oli antanut lapselleen luunapin ja sen oli nähnyt joku perhetyöntekijä tms. Poliisikuulusteluun joutui. Siis munhan on lapsettomana helppo sanoa, ettei saa antaa luunappeja, mutta silti.. poliisikuulusteluun? 

En sano että se fyysinen kuritus tekee lapsista parempia, mutta jäin miettimään, että kuinkahan yleistä muualla maailmassa on pieni väkivalta? Ja siis se ei ole parempaa kasvatusta, vaan rennompaa. Vanhemmat päästävät vähän höyryjä eikä kukaan vie mihinkään kuulusteluun. Varmasti vanhempi säikähtää itsekin omaa käytöstään. Suomessa on vallalla käsitys ettei mikään vanhemmuus ole tarpeeksi ja kaikesta saa traumoja. 

Joo ja en aio kurittaa lapsiani fyysisesti, jos niitä joskus saan. Pohdin vain, että muualla maailmassa vanhemmilla on enemmän keinovalikoimaa eikä stressiä seurauksista. Toki suomalainen on kova stressaamaan muutenkin. 

Suurimmassa osassa maita ruumiillinen kuritus on laillista. Ja osassa länsimaista se on muuten käytössä kouluissakin.

Vanhemmuus on ihanaa ja lapseni ovat ihania, mutta yhdistettynä kokoaikatyöhön, yhtälö tuntuu mahdottomalta. Työpäivän jälkeen on niin nuutunut olo ettei vaan jaksa... Taloudellisesti mulla ois varaa tehdä osa-aikatyötä, mutta se ei kuulemma ole sallittua. Työ ja raataminen on elämän tarkoitus. Haussa nyt joku osa-aikatyö josta saisi edes jonkinsorttista palkkaa, jollain siivoojan kymppi tunnilta työllä nyt ei kuitenkaan pärjäile.

On se kumma, että nykynaisten ja miesten arvot eroavat yhä enemmän toisistaan. Äidit hoitavat edelleen kotona kaiken. Miehet ihmettelevät, että miksi nuoret naiset jättävät mieluummin väliin sen 20 v työleirin. On se jännä.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, että nykynaisten ja miesten arvot eroavat yhä enemmän toisistaan. Äidit hoitavat edelleen kotona kaiken. Miehet ihmettelevät, että miksi nuoret naiset jättävät mieluummin väliin sen 20 v työleirin. On se jännä.

Nuoret naiset ovat feministejä jotka haluavat voimaantua ilman miestä.

Tämä! Isille mitalit osallistumisesta lapsensa/ lapsiensa hoitoon. 

Ja sitten täälläkin mammat luulee että tulevaisuuden burnoutissa kierivät lapset tulee hoitamaan niitäkin kun ne on vanhoja. Anna mun nauraa! Kovat on ajat edessä kun tajuaa ettei orjaa tulekaan!

Myönnän, että olen välillä ollut todella väsynyt vanhemmuuteen näistä syistä: 

1. Isovanhemmilta ei heru mitään tukea. Eivät ole ikinä oma-aloitteisesti tarjonneet lastenhoitoapua, vaan aina on pitänyt lakki kourassa mennä pyytämään apua. 

2. Vanhempia syyllistetään joka asiasta ja tulee tunne, että koko ajan tekee kaiken väärin. Kun laittaa rajoja, on liian tunnekylmä, kun taas on empaattinen on helikopterivanhempi jne. 

3. Lisäksi vanhemmuutta kuormittaa nykyinen kilpailuyhteiskunta, mikä johtaa siihen, että lapsia täytyy prepata todella paljon. Esim. Espoossa lukioihin on todella kovat sisäänpääsyrajat.

4. En ole koskaan saanut positiivista palautetta äitiydestäni perheen ulkopuolisilta. Sen sijaan lapsen isä on aina ollut "sankari-isi", kun on ylipäätään viettänyt lapsen kanssa aikaa. Pieni asia, mutta todella ärsyttävää. Itselleni merkitsisi valtavasti jos joku, vaikka joku ventovieras, sanoisi joskus spontaanisti että olen ihana äiti.