Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kellään sellainen olo, että arvelee kuolevansa piakkoin?
04.02.2024 |
Minulla ei ole mitään syöpää tms, mutta jotkin perussairaudet ovat pahentuneet ja epäilen, että immuniteettini on heikentynyt pysyvästi useiden infektioiden seurauksena.
Nykyään ajattelen koko ajan, että kuolen muutaman lähivuoden aikana. Se ei ole pelkoa, vaan sellainen sisäinen tunne, etuä niin tulee käymään. Tuntuu että pitää alkaa laittaa asioita valmiiksi kuntoon, jotta perikunnalla ei olisi mahdottoman vaikeaa selvitystyötä.
Onko tämä ihan hullu tunne, oire jostain diagnosoimattomasta masennuksesta tms, vai onko se ihan yleinen kokemus ihmisillä? Onko muilla vastaavaa kokemusta?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
On joo. 49v ikää ja tiedän, että en eläkepäiviä tule koskaan näkemään. On diapetes, verenpainetauti yms. Monesti tuntuu, että se kuolema olis helpotus. Onneksi ei ole lapsia.
Olen sinua vanhempi ja minullakin on siis useita perussairauksia ja vuoden sisään tullut tosiaan pari uuttakin.
En pelkää kuolemista yhtään, vaan olen sen hyväksynyt. Kyse on lähinnä alati mielessä olevasta tunteesta, että pitäisi saada asiat järjestykseen jäljelle jääviä varten.
Jos menisin lääkörille puhumasn tästä, varmasti luulisivat masennukseksi tms. Paperilla ei tilanne näytä ollenkaan niin pahalta, että pitäisi kuolemaa ajatella. Se on vain omituinen päähänpinttymä mielessä nykyään. Aikajänteeksi kuvittelen jotain 1-5 vuotta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on. Jatkuvia rytmihäiriöitä ja muljahteluja sydämessä jotka laukoo paniikkikohtauksia, mutta sydänkäyrä oli kunnossa kun tutkittiin ja sitten sanoivat että psykosomaattista vikaa.
Hulluksi leimasivat mutta olen nyt 6kk tämän kanssa paininut ja pahentunut vaan. Puolison käskin jo tehdä hoitovirheestä ilmoituksen heti kun potkasen tyhjää.
Mulla oli rytmihäiriöitä teini-iästä saakka. Pari kertaa vuosien varrella suostuttiin ottamaan sydänkäyrää ehkä juuri ja juuri minuutti, ja kun ei tuon minuutin aikana ollut sattunut tulemaan yhtään sellaista värinäkohtausta sydämeen, niin hoitaja suhtautui nurjasti eikä mua uskottu.
No, sitten vähän ennen 40-vuotispäivääni minua yllättäen uskottiin. Lääkäri oli minua nuorempi ja varmaan ajatteli, että kyllähän tuollaisella keski-ikäisellä naisella voi jo ollakin jotain häikkää pumpussa. Sain lätkät rintaani vuorokaudeksi ja sellaisen taskuun mahtuvan laitteen. Piti harrastaa liikuntaa ja rasittaa itseään tuon vuorokauden aikana, jotta saataisiin todennäköisemmin rytmihäiriöitä aikaan. Ei niitä samoja värinäkohtauksia tullut, mutta pienempiä rytmihäiriöitä tallentui noin 60. Eli hieno tulos kuitenkin! Kardiologi sitten etänä kommentoi, että eivät sinänsä vaadi lääkehoitoa.
Vielä ovat siis tutkimatta nuo värinäkohtaukset, jotka voivat viedä tajun, mutta magnesiumlisä on käytännössä lopettanut ne kokonaan, joten eipä ole akuuttia tarvettakaan saada niistä selvyyttä. En ainakaan vielä ole kuollut niihin. :)
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen olo mulla. Verenpaine ei pysy hallinnassa, pyörryttää ja heikottaa. Kävellessä ottaa rintaan ja henkeen. Sydämen vajaatoiminta varmaan pahentunut. Mutta se on vain hyväksyttävä tämä tilanne mikä on. Kaikki joutuu lähtemään ja mulla on jo ikääkin (53v).
Kuulostaa siltä että olet päästänyt itsesi huonoon kuntoon. Se on oma valinta. Nuo kaikki oireet sopii kuvaan.
1900-luvun alkupuolella syntyneistä huomattavan moni eli n. 90-vuotiaiksi. Siitä huolimatta että tupakoivat, joivat, tehtaat ja autot tupruttivat myrkkyjä, lääketiede oli mitä oli, ei ollut ratsastus-, pyöräily- ym.ym. ym. kypäriä eikä edes turvavöitä.
Mutta ihmiset olivat siroja. Liikkeessä aamusta iltaan.
Meikäläiset alkaa tipahdella nelikymppisinä.
Nykyteinit on niin läskejä että hirvittää. Eliniännodote varmaan 35 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Oli, kun sairastin pitkälle edennyttä luuydinsyöpää ja riskinä oli aivoaneurysman puhkeaminen.
Enää ei ole, paranin allogeenisella kantasolusiirrolla ja aivoleikkaus onnistui.
Tartuntoja pyrin välttämään, joten en mene ihmisjoukkoihin tms.
Minulla puhkesi aivoaneurysma. Selvisin siitä onneksi hengissä. Minulle tuli myös todella paha aivokalvontuledus. Näiden tapahtumien jälkeen vastustuskykyni on todella huono. On tullut vyöruusu 2 kertaa, korona 2 tai 3 kertaa, kaikki mahdolliset taudit tarttuu. Olen alle 40-vuotias. Silti välillä tuntuu ettei paljoa aikaa ole kun elimistö on ollut niin kovilla.
Ylikuolleisuus on nimenomaan tutkitun ja turrrvallisen mrna proteiinipiikin tekosia.
sehän nostaa kaikkien infarktien riskiä.
se on joko sellainen, että kerkiää saada apua tai sitten suoralento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On joo. 49v ikää ja tiedän, että en eläkepäiviä tule koskaan näkemään. On diapetes, verenpainetauti yms. Monesti tuntuu, että se kuolema olis helpotus. Onneksi ei ole lapsia.
Isoisäni eli 88-vuotiaaksi, vaikka sairasti noita kaikkia vuosikymmenet. Hänellä oli metabolinen oireyhtymäkin aika kauan. Eli ihan saletti ei ole, ettet eläisi eläkeikään.
Joka tapauksessa, tsemppiä. Toivottavasti saat tehtyä kaikenlaista itseäsi kiinnostavaa, ennenkuin aikasi koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?
Mulla on sekin, mutta lisäksi olen kokenut tuon aloittajan kuvaileman olon ja se on ihan erilainen. Se ei aiheuta mitään stressiä eikä pelkoa, vaan on vain sellainen jännä varmuus jostakin.
Joo, aivan eri tunne. Ei mua ole ahdistanut, ja kuten sanoit, ei tuohon liity stressiä tai pelkoa. Se tuntemus kuoleman läheisyydestä vain on.
Vaikea selittää, jos ei ole kokenut. En enää yhtään epäile, etteivätkö jotkut voisi vaistota ennalta kuolemaansa. En ole edes kertonut tästä kenellekään, koska arvelen, että ns. terveet luulisivat minun olevan ahdistunut tai masentunut.
T. se long covidia sairastava (2 tai 3?)
Vierailija kirjoitti:
Miten te syötte? Ja jatkuvasti ?
Koko elämän ajan, tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?
Mulla on sekin, mutta lisäksi olen kokenut tuon aloittajan kuvaileman olon ja se on ihan erilainen. Se ei aiheuta mitään stressiä eikä pelkoa, vaan on vain sellainen jännä varmuus jostakin.
Joo, aivan eri tunne. Ei mua ole ahdistanut, ja kuten sanoit, ei tuohon liity stressiä tai pelkoa. Se tuntemus kuoleman läheisyydestä vain on.
Vaikea selittää, jos ei ole kokenut. En enää yhtään epäile, etteivätkö jotkut voisi vaistota ennalta kuolemaansa. En ole edes kertonut tästä kenellekään, koska arvelen, että ns. terveet luulisivat minun olevan ahdistunut tai masentunut.
T. se long covidia sairastava (2 tai 3?)
Minäkin sain mm. long covidin ja muita uusia tauteja, josta ei tiedä, mikä ne on aiheuttanut. Olen sairastanut koronankin jo uskomattomat kuusi (6) kertaa, kertoo jotain immuunijärjestelmästäni nykyään.
Ap
Se on kai vaan lähinnä sellainen toive/haave vaan itsellä kun ei oikein jaksaisi elää loppuelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?
Mulla on sekin, mutta lisäksi olen kokenut tuon aloittajan kuvaileman olon ja se on ihan erilainen. Se ei aiheuta mitään stressiä eikä pelkoa, vaan on vain sellainen jännä varmuus jostakin.
Joo, aivan eri tunne. Ei mua ole ahdistanut, ja kuten sanoit, ei tuohon liity stressiä tai pelkoa. Se tuntemus kuoleman läheisyydestä vain on.
Vaikea selittää, jos ei ole kokenut. En enää yhtään epäile, etteivätkö jotkut voisi vaistota ennalta kuolemaansa. En ole edes kertonut tästä kenellekään, koska arvelen, että ns. terveet luulisivat minun olevan ahdistunut tai masentunut.
T. se long covidia sairastava (2 tai 3?)
Minäkin sain mm. long covidin ja muita uusia tauteja, jost
Halaus ja jaksamista. Toivottavasti pystyt välttämään infektioita ja oireet helpottaisivat joko itsekseen edes hieman tai saisit jotain hoitoa. (Itsellä hengityssuojain on auttanut paljon infektioiden välttelyssä, suosittelen.)
T. 2
En usko kuolevani pian, mutta en varmaan elä mihinkään 80v saakka millään ellei sairauksiini keksitä jotain uutta. Edes vakavammin sairaana tilassa, jossa kuolleisuus noin 1/5 ei ole koskaan tuntunut, että kuolisin pois. Ihmisen kroppa on aika sitkeä ja prosentuaalisesti aika pieni osa sairaalloisistakaan ihmisistä kuolee nykyajan mittakaavassa ns ennen aikojaan. Ja tuntuu, ettei luoja kiusallakaan ota minua tykönsä ennenkuin olen tarpeeksi kärsinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä iltaisin usein mietin nukkumaan käydessä, että heräänkö aamulla enää. Suvussa on monta yökuolemaa.
Sitä suren, et kotiani en saa mukaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli, kun sairastin pitkälle edennyttä luuydinsyöpää ja riskinä oli aivoaneurysman puhkeaminen.
Enää ei ole, paranin allogeenisella kantasolusiirrolla ja aivoleikkaus onnistui.
Tartuntoja pyrin välttämään, joten en mene ihmisjoukkoihin tms.
Minulla puhkesi aivoaneurysma. Selvisin siitä onneksi hengissä. Minulle tuli myös todella paha aivokalvontuledus. Näiden tapahtumien jälkeen vastustuskykyni on todella huono. On tullut vyöruusu 2 kertaa, korona 2 tai 3 kertaa, kaikki mahdolliset taudit tarttuu. Olen alle 40-vuotias. Silti välillä tuntuu ettei paljoa aikaa ole kun elimistö on ollut niin kovilla.
Onko tuo nyt niin paljon sairastamista kumminkaan? Tunnen nuoria perusterveitä joilla on ollut vyöruusu, ja korona 2-3 kertaa on niin yleistä että se on aivan normaali. Vyöruusussahan uusiminen on yleistä, jos sen on kerran sattunut saamaan. Toki ymmärrän tuskan ja ei ole mikään pikkujuttu, jos koko ajan on uusi flunssa päällä. Antibiooteistahan tuo immuunijärjestelmä kärsiikin.
Minä kuolen välillä TV.tä katsellessa. Tulee kirkkaus ja sydän pysähtyy 3 lyönnin ajaksi, mutta tekee aina restartin.
Henkinen hyvinvointi on kuralla eikä terapeuttia löydy mistään.
En usko että jaksan enää pitkään.
Joskus tuo tunne on ikäänkuin "pakopaikka" hetkestä jossa elää ja joka ei tyydytä.
Jos alkaa jotain uutta kiinnostavaa tms voi olla että olo katoaa ihan itsestään. Silti ennenpitkää täältä lähdetään kaikki. Uskovana en osaa pelätä, mutta nyt vanhempana usein miettii entisiä valintojaan.
Mulla varastoraudat putoaa aina välillä johtuen runsaasta kuukautisvuodostaamaan. Tiedän, että raudat on matalalla kun alan uskoa kuoleman koittavan ihan juuri ja saan lisäoireita, jotka sitten todennäköisimmin johtuvat kuitenkin raudasta. Kun rautalisä on syönyt ja arvot kohoaa, niin oireetkin häviää. Tätä ei terkkarissa kukaan toistaiseksi ole uskonut, vaan meinaavat, että johtuu masennuksesta tms. Vaikka tiedän että ei johdu.
Alue: Aihe vapaa
Minulla masennus aiheutti tuota.