Lue keskustelun säännöt.
Etäsuhteet ja mikä saa teidät pysymään niissä?
04.02.2024 |
Kysymys otsikossa. Olen itse etäsuhteessa ja mies asuu reilu 200km:n päässä. Näemme pääsääntöisesti parin viikon välein viikonloppuisin, kun lapseni on isällään. Molemmat teemme viikot töitä omilla paikkakunnillamme, joten muu ei ole mahdollistakaan.
Mutta mitä pidempään etäsuhdetta on kestänyt, sitä vaikeammalta etäsuhteilu tuntuu... Aluksi jaksaa sitä odottamisen kaipuuta ja jännistystä toisen näkemisestä ja onhan se vieläkin sitä. Mutta kun tunteet on syventyneet, niin kyllä tämä välimatka ja parin viikon välein tapahtuvat lyhyet näkemiset alkavat tuntua hankalilta. Suhde on hyvä ja meillä on aina mukavaa nähdessä. Tosin jos ei olisi näillä näkemisväleillä, niin tuskimpa suhde olisi jatkunutkaan tähänkään saakka.
Miten te muut etäsuhteessa pitkillä välimatkoilla asuvat olette jaksaneet etäsuhteilua? Missä vaiheessa aloitte tehdä päätöksiä, että jompi kumpi muuttaa toisen paikkakunnalle, tai erottiko välimatka lopulta? Mukavahan se on, että on omaakin aikaa, mutta kyseessä on sen oloinen mies, että olisi omaan aikaan vapaus sittenkin, vaikka asuisimmekin yhdessä. Samoin minun puolesta miehelle suon oman vapaa-aikansa.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle etäsuhde sopii parhaiten. En haluaisi asua kenenkään kanssa, enkä edes samalla paikkakunnalla, jos silloin olisi pakko tapailla harva se päivä. Kaipaan paljon yksinoloa, ja minulle riittää oikein hyvin tapaaminen kerran kuussa tai harvemmin.
Tuo olisi FWB eikä mikään parisuhde
Kyllä se on parisuhde, jos ei tapailla muita. FWB:ssä voi tapailla muita samanaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää toimii hyvin, kun 4 eri muijaa, joita näkee kutakin max. kerran kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle etäsuhde sopii parhaiten. En haluaisi asua kenenkään kanssa, enkä edes samalla paikkakunnalla, jos silloin olisi pakko tapailla harva se päivä. Kaipaan paljon yksinoloa, ja minulle riittää oikein hyvin tapaaminen kerran kuussa tai harvemmin.
Tuo olisi FWB eikä mikään parisuhde
Kyllä se on parisuhde, jos ei tapailla muita. FWB:ssä voi tapailla muita samanaikaisesti.
Minusta on hölmöä määritellä muiden puolesta, milloin he ovat parisuhteessa tai ei. Edellä joku kirjoitti olevansa parisuhteessa vaikka tapaavat harvoin ja asuvat etäällä toisistaan.
Itse taas kirjoitin että minulla on FWB. Meistä kumpikaan ei tapaile muita, mutta emme silti määrittele suhdettamme parisuhteeksi. Parisuhteeseen kuuluisi jonkinlainen yhteinen suunnitelma tulevaisuudesta eli sitoutuminen toiseen jollain tasolla. Meillä sitä ei ole, vaan tapaamme vain silloin se kun molemmille aidosti sopii ja viestejäkin lähettelemme täysin itsekkäästi oman aikataulun ja jaksamisen mukaan - ei sen mukaan millaista viestittelytiheyttä toinen mahdollisesti odottaa. Molemmat tietävät että tämä voi loppua koska vain. Jos minulla olisi kova tarve olla parisuhteessa juuri nyt, etsisin sitä varten aktiivisesti kumppania, koska tämä mies ei ole parisuhdekumppanini.
Vierailija kirjoitti:
Nää toimii hyvin, kun 4 eri muijaa, joita näkee kutakin max. kerran kuussa.
Onko sinulla neljä puhelinta, jossa jokaisessa on oma WhatsApp? Jokaiselle puhelimelle on varattu yksi nainen.
Kuulostaa siltä, että ap ei tapaile elämänsä rakkautta ja tuo suhde tulee päättymään joka tapauksessa. Ihan riippumatta siitä, asuvatko yhdessä vai ovatko etäsuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etä ja etä.Jos itse asun Helsinki hän autottomana Espoo ja työ elämä.Niin lisäksi molemmilla aktiviteetit ymm.Todella ei aikaa joka hetki tavata ja lisäksi en ole tyyppi aikuisena naisena, jolle pitää soittaa alvariin tai viestittää.Luottamus ja oma tila.Ketään ei voi vangita ja koko ajan seurata,kysellä perään..Joten suhteessa on A ja O luottamus.
Olikohan jotain 9kk. Nyt naimisissa 12v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle etäsuhde sopii parhaiten. En haluaisi asua kenenkään kanssa, enkä edes samalla paikkakunnalla, jos silloin olisi pakko tapailla harva se päivä. Kaipaan paljon yksinoloa, ja minulle riittää oikein hyvin tapaaminen kerran kuussa tai harvemmin.
Tuo olisi FWB eikä mikään parisuhde
Kyllä se on parisuhde, jos ei tapailla muita. FWB:ssä voi tapailla muita samanaikaisesti.
Minusta on hölmöä määritellä muiden puolesta, milloin he ovat parisuhteessa tai ei. Edellä joku kirjoitti olevansa parisuhteessa vaikka tapaavat harvoin ja asuvat etäällä toisistaan.
Itse taas kirjoitin että minulla on FWB. Meistä kumpikaan ei tapaile muita, mutta emme silti määrittele suhdettamme parisuhteeksi. Parisuhteeseen kuuluisi jonkinlainen yh
Minusta on hyvin outoa, että joillain on noin kova tarve määritellä muiden parisuhteita. Parisuhteen muodostamiseen ei ole yhtä ja oikeaa tapaa, vaan kukin pari muodostaa juuri heille sopivan parisuhteen. Joillekin on tärkeää, että siinä otetaan tietyssä ajassa tiettyjä askelia ja toisille taas ei. Ei mitkään suoritteet tee kenenkään parisuhteesta yhtään aidompaa parisuhdetta.
Miksi haluat muuttaa tilannetta joka on hyvä? Mikä on se motiivi haluamasi muutoksen takana, ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat muuttaa tilannetta joka on hyvä? Mikä on se motiivi haluamasi muutoksen takana, ap?
Kertoohan aloittaja että tunteet ovat syventyneet ja hän haluaa enemmän. Onko hän kertonut tätä miehelle, se ei aloituksesta selviä.
Oletko, ap? Kohtaavatko teidän haaveenne ja toiveenne tulevaisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää toimii hyvin, kun 4 eri muijaa, joita näkee kutakin max. kerran kuussa.
Onko sinulla neljä puhelinta, jossa jokaisessa on oma WhatsApp? Jokaiselle puhelimelle on varattu yksi nainen.
Ihan facetimellä mennään. Nätisti kun rytmittää, niin joka viikko on syli lämmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvin outoa, että joillain on noin kova tarve määritellä muiden parisuhteita. Parisuhteen muodostamiseen ei ole yhtä ja oikeaa tapaa, vaan kukin pari muodostaa juuri heille sopivan parisuhteen. Joillekin on tärkeää, että siinä otetaan tietyssä ajassa tiettyjä askelia ja toisille taas ei. Ei mitkään suoritteet tee kenenkään parisuhteesta yhtään aidompaa parisuhdetta.
Olemme siis samaa mieltä: jokainen määrittelee itse onko hän parisuhteessa vai ei, ja mitä parisuhteessa oleminen hänelle merkitsee.
t. Sama
Miten niin mikä? Varmaan ihan sama kuin se mikä pitää toiset pari asumassa yhdessä. Tämä on meidän parisuhteen tapa eikä yhteenmuutto ole edes suunnitteilla. Ollaan naimisissa ja molemmilla omat kodit ja työpaikat niiden lähellä. Sopii meille. Viikonloput yhdessä ja joskus viikollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suosittele kenellekään etäsuhdetta. Rakastumisvaiheessa ei ole terveellistä joutua olemaan toisesta erossa niin pitkiä aikoja. Stressi tekee tekosensa. Tulevaisuutta ei pysty suunnittelemaan. Sitten kun vielä selviää, että toiselle olisi ok pelkkä viikonloppujen seksisuhde, tulee hyväksikäytetty olo.
Minulle kävi näin, että halusin vain satunnaisia tapaamisia ja mies enemmän eli asua yhdessä. Mies koki itsensä hyväksikäytetyksi, vaikka se ei ollut minun tarkoitukseni. Haluan asua yksin ja olin tehnyt ihan alussa miehelle selväksi minkä tyyppinen ihminen olen luonteeltani. Mies ilmeisesti kuvitteli ajatusteni muuttuvan ajan kuluessa.
Mulla on etäsuhde ulkomailla asuvan (ihan Euroopassa, mutten nyt tarkenna) miehen kanssa. Meillä on molemmilla lapsia, eikä siis mitään mahdollisuuksia muuttaa yhteen niin kauan, kun lapset asuu kotona (koska molempien lapsilla on kotimaassaan myös se toinen vanhempi, että lasten kanssa ei olisi oikein muuttaa).
Mutta, lähtökohtaisesti avioeroni jälkeen sanoin, etten halua mitään parisuhdetta niin kauan ainakaan, kun lapset asuu kotona. Miehellä oli sama juttu. Meillä vaan synkkasi, kun sattumalta kohdattiin. Tämä on todella hyvä näin. Puhutaan paljon videopuheluita. Ollaan aika samanlaisissa töissä, suurin piirtein saman ikäiset lapset, hyvin samankaltaiset elämäntavat jne. Voidaan helposti jutella ja jakaa kaikista meille tärkeistä asioista. Nähdään muutaman viikon välein joko toisen luona tai matkustetaan jonnekin muualle yhdessä. Nuo viikonloput on aivan mahtavia.
Toki joskus tulevaisuudessa voidaan ehkä muuttaa yhteen (kun lapset on aikuisia), mutta nyt mennään näin ja olen onnellinen. Ollaan tavattu toistemme perheet ja ystävät, ja ihan pariskuntana muille esittäydytään. Luottamus on hyvällä tasolla. En juuri nyt kaipaa enempää, enkä arjessa edes ehtisi käyttää aikaa parisuhteeseen.
Olimme avomieheni kanssa etäsuhteessa reilun vuoden.
Tapasimme eräillä rock-festareilla maassa jossa hän asui, ja jossa asumme nyt.
Minä matkustin hänen luokseen noin kerran kuukaudessa koska minun oli helpompi järjestää se työn kannalta.
Sitten muutimme yhteen hänen kotimaahansa ja täällä asumme nyt. Hän ei halunnut muuttaa Suomeen, ja minulla ei ollut mitään ulkomaille muuttoa vastaan.
Olemme olleet yhdessä 11 vuotta ja niistä 3 vuotta kihloissa. Naimisiiin menosta emme tiedä, joskus siitä jutellaan mutta emme ole tunteneet tarvetta siihen.
Olemme ostaneet yhdessä asunnon ja suunnittelemme talon ostoa. Meillä on kolme kissaa ja koira, lapsia emme halua kumpikaan. Olemme 33- ja 34 vuotiaita.
Avomieheni oli ensimmäinen jonka kanssa seurustelin. Häntä ennen oli jotain tapailusuhteita, ei mitään sen vakavampaa. Hän oli juuri eronnut tyttöystävästään kun tapasimme.
Itselleni oli selvä etten ala seurustella ennenkuin löydän hänet jonka tunnen olevan sellainen joka tuntuu kliseisesti sanottuna oikealle. Ja hänet löysin.
Minne ap katosi? Jos vastailet esitettyihin kysymyksiin, osaamme neuvoa ja kommentoida paremmin!
Etäsuhdetta kestänyt jo 5 vuotta, lähisuhteeseen en edes halua. Hyvää tässä on oma vapaus, huonoja puolia en keksi yhtäkään. Meillä tekosyynä 10v tyttäreni, olen sanonut, että ennen 18v synttäreitään en muuta miehen kanssa samaan talouteen. Nähdään miehen kanssa silloin, kun tyttö on isällään ja meille tämä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Etäsuhdetta kestänyt jo 5 vuotta, lähisuhteeseen en edes halua. Hyvää tässä on oma vapaus, huonoja puolia en keksi yhtäkään. Meillä tekosyynä 10v tyttäreni, olen sanonut, että ennen 18v synttäreitään en muuta miehen kanssa samaan talouteen. Nähdään miehen kanssa silloin, kun tyttö on isällään ja meille tämä riittää.
Muuten hyvä, mutta tietääkö mies ettei yhteenmuutto ole sinulle mieleinen asia tyttären aikuistumisen jälkeenkään? Olisi reilua kertoa se hänelle.
Tehtiin päinvastoin, reilu 30v yhdessä ja nyt oltu joku neljä vuotta etäsuhteessa. Yleensä viikottain nähdään, pidemmillä lomilla enempi. Toimii paremmin kuin hyvin.