Lue keskustelun säännöt.
Etäsuhteet ja mikä saa teidät pysymään niissä?
04.02.2024 |
Kysymys otsikossa. Olen itse etäsuhteessa ja mies asuu reilu 200km:n päässä. Näemme pääsääntöisesti parin viikon välein viikonloppuisin, kun lapseni on isällään. Molemmat teemme viikot töitä omilla paikkakunnillamme, joten muu ei ole mahdollistakaan.
Mutta mitä pidempään etäsuhdetta on kestänyt, sitä vaikeammalta etäsuhteilu tuntuu... Aluksi jaksaa sitä odottamisen kaipuuta ja jännistystä toisen näkemisestä ja onhan se vieläkin sitä. Mutta kun tunteet on syventyneet, niin kyllä tämä välimatka ja parin viikon välein tapahtuvat lyhyet näkemiset alkavat tuntua hankalilta. Suhde on hyvä ja meillä on aina mukavaa nähdessä. Tosin jos ei olisi näillä näkemisväleillä, niin tuskimpa suhde olisi jatkunutkaan tähänkään saakka.
Miten te muut etäsuhteessa pitkillä välimatkoilla asuvat olette jaksaneet etäsuhteilua? Missä vaiheessa aloitte tehdä päätöksiä, että jompi kumpi muuttaa toisen paikkakunnalle, tai erottiko välimatka lopulta? Mukavahan se on, että on omaakin aikaa, mutta kyseessä on sen oloinen mies, että olisi omaan aikaan vapaus sittenkin, vaikka asuisimmekin yhdessä. Samoin minun puolesta miehelle suon oman vapaa-aikansa.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko käynyt niin, että olisitte etäsuhteen jälkeen muuttaneet yhteen ja lähisuhteeseen? Ja toimiko se?
Tehtiin päinvastoin, reilu 30v yhdessä ja nyt oltu joku neljä vuotta etäsuhteessa. Yleensä viikottain nähdään, pidemmillä lomilla enempi. Toimii paremmin kuin hyvin.
Ehkä tällaiseen on helpompi siirtyä pitkän parisuhteen vuoksi. Yhteinen pitkä pohja ja kokemus on jo siellä taustalla, mahdollistaa monenlaiset yhteisesti sovitut kuviot, mikäli suhde on vakaalla pohjalla. Epävarmuuksia ei juurikaan enää ole toisin kuin alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat muuttaa tilannetta joka on hyvä? Mikä on se motiivi haluamasi muutoksen takana, ap?
Ehkä se jatkuva " tunnekuorma", mikä tämän mukana seuraa on se syy. Ikävä toista, kaipuu vierelle monina pitkinä iltoina ja öinä, mutta välimatka ja todellisuus ei sitä mahdollista. Lyhyemmällä välimatkalla voisi tulla kainaloon ja viettämään yhdessä aikaa melkein milloin vain. Nyt elämä on osittain odottamista aina, ikävöintiä, harmitusta siitä ettei voi jakaa tärkeitä hetkiä yhdessä samantien. Vaikka rakkaus ja välittäminen on syvää, jossain taustalla on se välimatkan aiheuttama epävarmuus tai miksi sitä kutsuisikaan.
Ihmiset olemme erilaisia, mutta pidemmän päälle en taitais jaksaa.
Ollaan oltu vuosikausia naimisissa, 4 lasta. Mies johtoportaassa ja yt neuvottelut.
Teki sitä, tätä ja tota ja yhtäkkiä oli avoimia työpaikkoja Oslossa, samalla konsernilla, rivivirkailijana. Muutti Osloon ja sinne jäi. Lapset käyvät siellä jatkuvasti ja minä lähinnä vietän kaikki lomat. Etenkin syksyllä, kesän loputtua, on tosi surkeaa tulla kotiin. Varmaan eläkeellä muutan, katsotaan miten lapset sijoittuu.
Ensi viikolla taas lennetään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat muuttaa tilannetta joka on hyvä? Mikä on se motiivi haluamasi muutoksen takana, ap?
Ehkä se jatkuva " tunnekuorma", mikä tämän mukana seuraa on se syy. Ikävä toista, kaipuu vierelle monina pitkinä iltoina ja öinä, mutta välimatka ja todellisuus ei sitä mahdollista. Lyhyemmällä välimatkalla voisi tulla kainaloon ja viettämään yhdessä aikaa melkein milloin vain. Nyt elämä on osittain odottamista aina, ikävöintiä, harmitusta siitä ettei voi jakaa tärkeitä hetkiä yhdessä samantien. Vaikka rakkaus ja välittäminen on syvää, jossain taustalla on se välimatkan aiheuttama epävarmuus tai miksi sitä kutsuisikaan.
Ihmiset olemme erilaisia, mutta pidemmän päälle en taitais jaksaa.
Tärkeitä hetkiä voi jakaa muutenkin kuin olemalla fyysisesti samassa paikassa. Kuinka läheisiä te olette muuten? Soitteletteko paljon? Viesteilette? Puhutteko arkisten asioiden ja tärkeiden hetkien lisäksi näistä haaveistanne? Onko ajatuksenne tulevasta samanlaiset? Haluatteko tulevaisuudessa jakaa sen arjenkin, molemmat?
Omassa etäsuhteessani olemme todella läheisiä vaikka emme olekaan fyysisesti lähellä kuin joka toinen viikko. Tavallaan rinnasta tämän siihen kuinka lapset joutuvat elämään vuoroviikkoelämää. Koen itse että elämä on jatkuvaa ikävää mutta toisaalta kummastakaan en olisi valmis luopumaan. En viikoistani lapsen kanssa enkä viikoistani rakkauteni kanssa. Elämä on nyt tätä vielä muutaman vuoden mutta sekin auttaa jaksamaan kun tietää että haluamme samoja asioita tulevalta, puhumme ja suunnittelemme sitä.
Etäsuhde, välimatka noin 1700 km, riippuen millä kulkuneuvolla liikkuisi. Mies asuu eri maassa, 2.5 vuotta oltu yhdessä. Kun nähdään, ollaan 3-6 vkoa yhtäsoittoa yhdessä. Erossa sitten noin 2 kk kerrallaan. Mies enemmän täällä, mutta nyt itselläkin mahdollisuus viettää enemmän hänen luonaan. Molemmilla lapset jo maailmalla, mutta olla muuttamassa yhteen. Tämä on kahden aikuisen (50 +) parisuhde, ja oikein toimiva. Videopuhelut päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etäsuhdetta kestänyt jo 5 vuotta, lähisuhteeseen en edes halua. Hyvää tässä on oma vapaus, huonoja puolia en keksi yhtäkään. Meillä tekosyynä 10v tyttäreni, olen sanonut, että ennen 18v synttäreitään en muuta miehen kanssa samaan talouteen. Nähdään miehen kanssa silloin, kun tyttö on isällään ja meille tämä riittää.
Niin ja siihen on helpompi asettua, jos ja kun ajatus on "tuossa asennossa". Niin minullakin vielä silloin oli, kun oli vasta tavattu. Oli vasta tapaamisen jännitystä, pitkästä aikaa olin tilanteessa, kun tuntui, että aloitan jotakin "ihan alusta". Vähän samanlainen tunne kuin nuorena, kun ihastui johonkin, josta tuli tärkeää ja tunne oli jotenkin sanoinkuvaamattoman ihana sitä toista kohtaan. Tämän miehen kanssa tunnen sitä samaa paloa. Nyt tunteet on syventyneet, molempien on hankala erota yhteisten viikonloppujen jälkeen toisesta, tunnetta on kovasti pinnassa, jää ikävä toisen lämmintä kainaloa ja vartaloa öisin vieressä.
Ehkä sanoisin, että jos en tuntisi niin syviä tunteita miestä kohtaan olisi ihan helppo asettua tähän etäsuhteeseen pitkillä välimatkoilla ja näkemisajoilla. Mutta ei se enää riitäkään. molemmat tarvitsemme myös omaa aikaa ja omia juttuja, mutta ne varmasti onnistuisivat yhdessä eläessäkin, koska kumpikaan ei yritä mitenkään hallita tai kahlita toista.
Olemme läheisiä myös näin. Viestittelemme paljon päivittäin ja soitamme pitkiä puheluita, jotka kestävät välillä kahdesta kolmeen tuntiin. Jaamme elämää koko ajan näinkin, mutta väittäisin, ettei se nyt ihan samaa aja kuin ihan yhdessä kasvokkain tärkeiden asioiden jakaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme läheisiä myös näin. Viestittelemme paljon päivittäin ja soitamme pitkiä puheluita, jotka kestävät välillä kahdesta kolmeen tuntiin. Jaamme elämää koko ajan näinkin, mutta väittäisin, ettei se nyt ihan samaa aja kuin ihan yhdessä kasvokkain tärkeiden asioiden jakaminen.
Sä et ole vieläkään vastannut siihen että puhutteko te teidän tulevaisuudesta yhtään? Tietääkö se sun mies että sinä haluaisit enemmän? Riittääkö nykytilanne miehelle vai haaveileeko hänkin yhteenmuutosta tulevaisuudessa? Onko teidän toiveet tulevan suhteen samanlaiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme läheisiä myös näin. Viestittelemme paljon päivittäin ja soitamme pitkiä puheluita, jotka kestävät välillä kahdesta kolmeen tuntiin. Jaamme elämää koko ajan näinkin, mutta väittäisin, ettei se nyt ihan samaa aja kuin ihan yhdessä kasvokkain tärkeiden asioiden jakaminen.
Sä et ole vieläkään vastannut siihen että puhutteko te teidän tulevaisuudesta yhtään? Tietääkö se sun mies että sinä haluaisit enemmän? Riittääkö nykytilanne miehelle vai haaveileeko hänkin yhteenmuutosta tulevaisuudessa? Onko teidän toiveet tulevan suhteen samanlaiset?
Puhutaan. Ja on puhuttu alusta saakka. Välillä kuitenkin mietin, että entä jos kävisikin niin, että löytää itsensä tilanteesta, jossa on ollut pitkään etäsuhteessa (vaikka tämä hyvä onkin) ja ettei se koskaan lopukaan. Ei muutettaisi suunnitellusti yhteen ja kaikki odottaminen olisi mennyt ihan "hukkaan"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmät ihmiset haaskaavat vuotensa hukkaan tuolla haihattelulla. Jos se kumppani asuu ulkomailla ja näette harvoin, siellä sitä petetään vapaasti.
Täällä olikin keskustelu jatkunut tiiviimpänä alun hiljaisuuden jälkeen. :) Minäpä kommentoin hyviä antamianne näkökulmianne ja otan sen puolesta lisääkin näkemyksiä vastaan. :)
Ap