Lue keskustelun säännöt.
Avautuminen perhearjestani - miksi taas kävi näin?
04.02.2024 |
Olen löytänyt itseni siitä kuviosta, jossa kumppani on muuttunut täysin lapsen tulon myötä. Olemme olleet yhdessä pitkään ja on ollut hyvä suhde. Puoliso on halunnut jo pitkään lasta ja asiasta on puhuttu monet kerrat ja mietitty valmiiksi yhteisiä pelisääntöjä, vastuun jakamista yms. Minä olin se joka tarvitsi enemmän aikaa. Puoliso vakuutti ottavansa jopa isompaa vastuuta jos minä en joskus jaksaisi niin paljon. Tätä en vaatinut, vaan tasapuolisuutta.
Lopulta lapsi sitten tuli. En ole lasta katunut kertaakaan. Olisin vain halunnut tehdä päätöksen lapsen saamisesta tietäen kaikki faktat, koska pettymys rikotuista lupauksista on huomattavasti kuormittavampi, kuin haastavasti alkanut lapsiarki on ollut. Oli koliikit ja refluksit ja lapsi jonka päiväunet kestivät pahimmillaan pari minuuttua kerrallaan eli itsellä ei ollut mahdollisuutta levähtää päivällä. Öisin hän kuitenkin nukkui hyvin, mutta päivät olivat hirveitä. Meni kuukausia niin että söin ensimmäisen kerran vasta iltakahdeksalta koko päivänä kun puolisoni heräsi.
Puolisoni on ollut työttömänä siitä asti kun lapsi syntyi. Alussa hän nukkui koko päivän ja valvoi koko yön. Jotta molemmat saamme nukkua. Siitä täytyy kiittää; olen saanut koko ajan nukkua ihan hyvin. Olen kuitenkin huomannut ettei pelkkä uni tee minua autuaaksi, vaan olen koko ajan ollut hirveän yksin. Lapsen ensimmäisen vuoden hoidin kaikki päivät yksin ilman ruoka- tai muitakaan taukoja. Puoliso hoiti yöt joka tarkoitti tietokoneella pelaamista tai sarjojen katselua kun vauva heräsi pari kertaa siksi aikaa että täytyi vaihtaa vaippa ja antaa pullollinen maitoa. Yritin puhua ja lopulta anella, että hoitaisimme yhdessä ja tarjouduin leikkaamaan uniani jos voisimme kaikki olla päivisin hereillä. Ei käynyt.
Nyt lapsi on kaksivuotias ja nukkuu yönsä heräämättä. Silti puoliso pelaa yöt ja nukkuu pitkälle iltapäivään. Jos on minun vuoroni nukkua aamulla, herättää hän minut viimeistään kymmeneltä jotta pääsee itse takaisin nukkumaan. Yritän puhua ja pyytää ja anella, mutta ne johtavat vain riitaan.
Minä olen meistä se, joka vie lasta kerhoihin ja muskariin, jotta hänellä olisi jotain muutakin. Välillä menee viikkoja niin, ettei minulla ole omaa aikaa, kuin pari tuntia illalla kun lapsi menee nukkumaan. Puolisolla on omaa aikaa tuntikausia ihan joka päivä. Peli jota pelaa on myös sellainen että päivityksen tullessa sitä on pelattava myös päivät pahimmillaan kolme viikkoa putkeen. Tästäkään en jaksa enää riidellä.
Nyt ahdistus johtuu siitä, että menin pyytämään häneltä(taas kerran) että lapsen läsnäollessa ei olisi koko ajan puhelimella. Sain kuulla olevani taas huonolla tuulella ja pitäisi piristyä. En ollut huonolla tuulella ja pyysin oikein kauniisti ja varovasti. Niin kuin kaiken nykyään. Ahdistaa huomata kuinka varpaillani hänen seurassaan nykyään olen, ettei hän tulkitse kaikkea sanomaani väärin. Kaikki pyynnöt kuulostavat hänelle hyökkäyksiltä. Kunpa ei tarvitsisi koko ajan pyytää.
En ole tyhmä ja tiedän että pitäisi erota. Ainut syy etten sitä halua tehdä on se, että en pystyisi olemaan erossa lapsesta joka toista viikkoa. En myöskään koskaan riistäisi lapselta toista vanhempaa.
Kaikki tämä ahdistaa hirveästi. Meillä on upea lapsi mutta yhteinen puheyhteys puuttuu täysin. Meillä olisi upea perhe jos tämän vain jotenkin saisi toimimaan mutta en osaa korjata asioita yksin. Miten tästä voi päästä ylös?
Kommentit (88)
Sinun pitäisi uskaltaa lakata mahdollistamasta puolisosi lusmuilu ja lakata pelkäämästä konfliktia. Se ei välttämättä korjaa puolisosi käytöstä, mutta voisi tehdä sinulle selväksi, mitä voit sietää ja mitä suhteelta haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele vaan olemaan välillä erossa lapsesta, ja et sinä siltä vanhempaa riistä, jos vanhempi itse ei häntä hylkää.
Ei tuohon ole mitään muuta keinoa kuin ero. On tietysti se teoreettinen mahdollisuus, että menette terapiaan ja puoliso kokee valaistuksen ja alkaa ottaa osansa vastuusta, mutta kyllähän me tiedetään että niin ei tule käymään.
Te ette siis kumpikaan käy töissä? Ettekä siitä huolimatta saa yhtä lasta hoidettua ilman huomattavaa rasittumista?
Miksi teitte lapsen noilla lähtökohdilla?
Vierailija kirjoitti:
Te ette siis kumpikaan käy töissä? Ettekä siitä huolimatta saa yhtä lasta hoidettua ilman huomattavaa rasittumista?
Missä kohtaa tekstiäni kirjoitin, että lasta ei saataisi hoidettua? Minä hoidan lapsen kyllä oikein hyvin, mutta kaipaisin puolison läsnäoloa arjessa. Se on kai normaalia kun ollaan perhe.
Se, että minäkin olen edelleen kotona ei mielestäni ole muiden asia. En halua laittaa näin pientä lasta hoitoon, mutta on muitakin syitä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla tukihenkilöitä lähipiirissäsi? Muuta vaikka hetkeksi pois kotoa, niin näet havahtuuko miehesi tilanteeseen. Jos ero tulee, miehesi luultavasti itsekin haluaa lapsen vain viikonloppuisin. Älä käytä lastasi tekosyynä jäädä huonoon suhteeseen. Lapsi vaistoaa kyllä, jos isän ja äidin välit eivät ole kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Te ette siis kumpikaan käy töissä? Ettekä siitä huolimatta saa yhtä lasta hoidettua ilman huomattavaa rasittumista?
Ap:n kuvailema tilanne on minulle tuttu taannoin ystäväperheen kautta. Se, että se lusmukumppani on siinä kotona kokoajan myös vain vie voimavaroja ja tekee kaikesta raskaampaa, ei suinkaan helpota. Paitsi ehkä jotain pieniä yksittäisiä askareita, kuten suihkussa käyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että minäkin olen edelleen kotona ei mielestäni ole muiden asia. En halua laittaa näin pientä lasta hoitoon, mutta on muitakin syitä.
-ap
Eihän sun tarviikaan laittaa lasta päiväkotiin jos kerta lapsen isä on työttömänä kotona. Mene sinä AP töihin edes osa-aikaisesti ja puoliso voi jäädä koti-isäksi.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että minäkin olen edelleen kotona ei mielestäni ole muiden asia. En halua laittaa näin pientä lasta hoitoon, mutta on muitakin syitä.
-ap
Eihän sun tarviikaan laittaa lasta päiväkotiin jos kerta lapsen isä on työttömänä kotona. Mene sinä AP töihin edes osa-aikaisesti ja puoliso voi jäädä koti-isäksi.
Mitähän virikkeitä ja leikkejä uskot tuollaisen isän keksivän lapsensa kanssa? Eiköhän olisi vain ruudulla, ja lapsi joutuisi leikkimään yksinään. Tuskin pääsisi kerhoon tai puistoon. Ymmärrettävää myös, että äiti haluaa kokea lapsensa ainutkertaista lapsuutta ja tarjota hänelle elämyksiä. Varsinkin, jos on ainoa aikuinen lapsen elämässä jota kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai miehestä edes olisi vuoroviikkovanhemmaksi?
Lapsen viikko-viikko systeemit alkaa pyöriä vasta monen vuoden päästä, joten voit ihan hyvin erota. Mutta aloita asumuserolla ensin ja ota lapsi mukaasi. Jos mies ei havahdu pelimaailmasta tähän todellisuuteen niin ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin käy kun nainen valitsee kumppainsa ulkonäön perusteella ja tekee lapsen komean miehen kanssa. Komeat miehet on huonoja kumppaneita eikä ne lapsista välitä eikä niiltä saa sitten apua lapsen hoitamiseen.
Jos olisit valinnut ruman kiltin miehen niin elämäsi olisi paljon parempaa ja kiltti mies hoitaisi kyllä lasta ja saisit ruokaa myös päivisin 3 kertaa.
Pelaako sattumoisin Wowia? Anyways, miehen osalta kuulostaa siltä että olisi masentunut, ellei diagnoosia ole jo. Muuttuiko siis täysin lapsen jälkeen vai alkoiko muutos jo sitä ennen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että minäkin olen edelleen kotona ei mielestäni ole muiden asia. En halua laittaa näin pientä lasta hoitoon, mutta on muitakin syitä.
-ap
Eihän sun tarviikaan laittaa lasta päiväkotiin jos kerta lapsen isä on työttömänä kotona. Mene sinä AP töihin edes osa-aikaisesti ja puoliso voi jäädä koti-isäksi.
Tätä olin tulossa ehdottamaan itsekkin. Isän olisi pakko muuttaa unirytmi ja ottaa vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että minäkin olen edelleen kotona ei mielestäni ole muiden asia. En halua laittaa näin pientä lasta hoitoon, mutta on muitakin syitä.
-ap
Eihän sun tarviikaan laittaa lasta päiväkotiin jos kerta lapsen isä on työttömänä kotona. Mene sinä AP töihin edes osa-aikaisesti ja puoliso voi jäädä koti-isäksi.
Tätä olin tulossa ehdottamaan itsekkin. Isän olisi pakko muuttaa unirytmi ja ottaa vastuuta.
Ottaisiko todella? Vai joutuisiko lapsi sijaiskärsijäksi?
Tehdään lasu siittä miehestä. Luuseri miehesi vaarantaa lapsen terveyden.
Onpa erikoinen systeemi teillä ihan alunperinkin. No mutta jos nyt siihen en puutu, niin sanon vain, että viikko-viikko-systeemiä ei ole mikään pakko noudattaa. Meidän lapset oli eron tullessa 2-10 v ja me vaihdettiin aikaa 2-3 päivän välein. Sekin aika oli lapsille liian pitkä ikävöidä toista vanhempaa.
Mutta yrittäkää vielä yhdessä. Menkää vaikka pariterapiaan, jossa saatte sovittua yhteiset raamit arjelle.
Työttömyys on kyllä sellainen asia, että se passivoittaa jokaisen ihmisen ennemmin tai myöhemmin. Mikään ei enää kiinnosta, eikä jaksa innostua mistään.
Kokeilisin jotain terapiaa, mieshän on kääntänyt rytminsä täysin ympäri ja vaatii häneltä isoa elämänmuutosta, mikä ei ole helppoa. Olet kultainen, jos jaksat tukea siinä, mutta kuulostaa siltä, että tarvitsee ulkopuolisen yllykkeen muutokseen.
Noin pientä ei mihinkään viikko-viikkoon mikään oikeus määrää. Yksikään lastenvalvoja ei sitä myöskään suosittele. Mieshän on osallistunut lapsen hoitoon muutenkin ihan minimaalisesti eli pari lyhyttä pätkää öisin. Tuskin hänellä on kapasiteettia muuhun kuin joka toiseen viikonloppuun ja sekin on pelaamisen vuoksi iso haaste.