Onko kaikenlainen nauttiminen syntiä uskovaisten mielestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tosiaan taivaaseen pääsy tyssää siihen ettei ole tarpeeksi rakkautta. Eli rakastaa pitäisi osata myös väärintekijää. Uudestisyntyminenkään ei aina auta.

Ystäväni joutui hyväksikäytön kohteeksi ja hän sanoi ettei tule koskaan antamaan anteeksi rikoksen tekijälle vaikka uskossa onkin. Hän tosin luottaa siihen että siitä huolimatta taivaspaikka aukeaa. Olen yrittänyt hänelle sanoa että anteeksianto on ehdoton ja surullinen hänen puolestaan. Myös rikoksentekijä on syntinen ja eksynyt, ihmistä itsessään ei pitäisi vihata vaan tekoa.

 

Anteeksianto on vaikeaa, usein kestää kauan ennenkuin pystyy siihen. Sinä voit rukoilla ystäväsi puolesta että hän pystyisi antamaan anteeksi.

Rukoilu on tyhjälle puhumista.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat synntiä tehneet, näin on uudessa testamentissa.  Siis kaikki, niin he jotka jo ovat uskossa kuin he jotka eivät vielä ole.  Pelastus synnistä on se armo jonka Jeesus vaikuttaa kun ihminen turvaa ristin täytettyyn työhön. Siellä ristillä Jeesus maksoi meidän syntivelkamme.

Se että joku kysyy mitä saa tai ei saa tehdä on sellaista "silmänruokaa", olenko MINÄ nyt kyllin hyvä.

Kukaan ei ole kyllin hyvä.  Vain Jeesus on hyvä.

Saako sitten "nauttia" synnin teoista?  Kyllä ja ei.  Riippuen ihan siitä pidätkö saamaasi armoa halpana, vai kallisarvoisena. Jos rakastaa jotakuta, arvostaa yleensä myös, eikö vain.

Onpa vaikeaa teillä luulevaisilla kun teillä on tuo synti. Uskonnottomilla ei onneksi ole tuollaista konseptia. Elämä on helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei halua taivaaseen, onko pakko elää syntistä elämää?

On pakko, koska ihmistä raskauttaa perisynti. Jos ihminen voisi elää synnitöntä elämää, niin pääsisi taivaaseen ihan omilla ansioillaan. 

Synti ja taivas on teidän luulevaisten juttu. Onneksi ei koske uskonnottomia nuo höpinät.

No ei tietenkään ole. Joillakin kristillisillä suuntauksilla on vaan kauhean voimakas tarve kontrolloida jäseniään ja siinä samalla muitakin, jos vaan mahdollista. Kuin kymmenen käskyä ja Kristuksen opetukset eivät riittäisi ohjenuoriksi elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat synntiä tehneet, näin on uudessa testamentissa.  Siis kaikki, niin he jotka jo ovat uskossa kuin he jotka eivät vielä ole.  Pelastus synnistä on se armo jonka Jeesus vaikuttaa kun ihminen turvaa ristin täytettyyn työhön. Siellä ristillä Jeesus maksoi meidän syntivelkamme.

Se että joku kysyy mitä saa tai ei saa tehdä on sellaista "silmänruokaa", olenko MINÄ nyt kyllin hyvä.

Kukaan ei ole kyllin hyvä.  Vain Jeesus on hyvä.

Saako sitten "nauttia" synnin teoista?  Kyllä ja ei.  Riippuen ihan siitä pidätkö saamaasi armoa halpana, vai kallisarvoisena. Jos rakastaa jotakuta, arvostaa yleensä myös, eikö vain.

Onpa vaikeaa teillä luulevaisilla kun teillä on tuo synti. Uskonnottomilla ei onneksi ole tuollaista konseptia. Elämä on helpompaa.

Minäkin ajattelin joskus noin, mutta jotenkin vierastan ajatusta siitä, että elämän pitäisi olla jotenkin helppoa. Itse ainakin pyrin olemaan hieman parempi ihminen kuin mitä olisin "sellaisena kuin olen". En täydellinen, mutta vähän parempi.

Jos naapuri nauttii, niin se on syntiä. Omalla kohdalla ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Kyllä elämässä kivaa saa olla, kunhan sitä kivaa ei tehdä toisten kustannuksella tai revitä toisten selkänahasta. 

Miksi sitten talouskartellit ja lasten hyväksikäyttö trendaavat juuri uskovien keskuudessa?

Mä haluaisin tietää että mistä tämmöisen on aloittaja edes keksinyt? Pikkupäissään vai?

Monet uskovaiset nauttivat ajatuksesta, että lähimmäinen, joka tekee syntiä, joutuu sen tähden kitumaan hornassa ikuisesti. Joten joutuvat sinne itsekin. Hyvin on juonikkaasti jumala suunnitellut tämän synnin käsitteen.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin tietää että mistä tämmöisen on aloittaja edes keksinyt? Pikkupäissään vai?

Olisiko lähimmäisiä tuomitseva kristitty lähipiirissä.