Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kaikenlainen nauttiminen syntiä uskovaisten mielestä
04.02.2024 |
Mitäpä jos vaikka sattuu nauttimaan hyvästä musiikista, elokuvista, ruuasta, tanssimisesta, oluella käymisestä ovatko ne kaikki syntiä, pitääkö uskovaisen elää itsensä kieltävää, hyvin kurinalaistaa ja suorituskeskeistä elämää jatkuvassa helvetin pelossa?
Kommentit (450)
Vierailija kirjoitti:
Itse nautin hampurilaisista, pitsasta ja anaaliseksistä, sekä uskon Jumalaan.
Pholainenkin uskoo, eikä sen oikeestaan tarvii uskoo, se tietää. Jeesus rakastaa sinua. Saatana vihaa sinua. Sinä rakastat Saatanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elää synnissä ja paheessa vaikka uskoo Jeesukseen niin auttaako rukoilu vaikeissa asioissa? Tai auttaako Jumala syntistä ihmistä jos hän yhtäkkiä päättää pyytää apua? Vai pitääkö ensin tehdä parannus että hän auttaa. En tiedä enää kuka muukaan voisi auttaa, tuntuu että seinä tulee vastaan. Työttömyys, sairaudet ja nyt viimeisimpänä tämä asumistuen leikkaus. Tekisi mieli vaan huutaa että auttakaa joku!
Vierailija kirjoitti:
Jos elää synnissä ja paheessa vaikka uskoo Jeesukseen niin auttaako rukoilu vaikeissa asioissa? Tai auttaako Jumala syntistä ihmistä jos hän yhtäkkiä päättää pyytää apua? Vai pitääkö ensin tehdä parannus että hän auttaa. En tiedä enää kuka muukaan voisi auttaa, tuntuu että seinä tulee vastaan. Työttömyys, sairaudet ja nyt viimeisimpänä tämä asumistuen leikkaus. Tekisi mieli vaan huutaa että auttakaa joku!
Mene töihin
Vierailija kirjoitti:
Jos elää synnissä ja paheessa vaikka uskoo Jeesukseen niin auttaako rukoilu vaikeissa asioissa? Tai auttaako Jumala syntistä ihmistä jos hän yhtäkkiä päättää pyytää apua? Vai pitääkö ensin tehdä parannus että hän auttaa. En tiedä enää kuka muukaan voisi auttaa, tuntuu että seinä tulee vastaan. Työttömyys, sairaudet ja nyt viimeisimpänä tämä asumistuen leikkaus. Tekisi mieli vaan huutaa että auttakaa joku!
Kyllä itse olen saanut apua ennen uudestisyntymistäkin, kun olen rukoillut.
Kaikki ovat synntiä tehneet, näin on uudessa testamentissa. Siis kaikki, niin he jotka jo ovat uskossa kuin he jotka eivät vielä ole. Pelastus synnistä on se armo jonka Jeesus vaikuttaa kun ihminen turvaa ristin täytettyyn työhön. Siellä ristillä Jeesus maksoi meidän syntivelkamme.
Se että joku kysyy mitä saa tai ei saa tehdä on sellaista "silmänruokaa", olenko MINÄ nyt kyllin hyvä.
Kukaan ei ole kyllin hyvä. Vain Jeesus on hyvä.
Saako sitten "nauttia" synnin teoista? Kyllä ja ei. Riippuen ihan siitä pidätkö saamaasi armoa halpana, vai kallisarvoisena. Jos rakastaa jotakuta, arvostaa yleensä myös, eikö vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta uskonto aiheuttaa kamalia riitoja meidän suvussa kun kaikki tulkitsee asiat miten tykkää. Ja tuomitseminen varsinkin miespuoleisilla tuntuu olevan vahvoilla. Ainoa kenen kanssa tulen toimeen on isäni joka on ateisti 😆 Olen siis itse uskossa ja sisarusten kanssa aina saa vääntää koska toisen mielestä kahvin juonti on pahin synti ikinä ja toisen mielestä teen hirveää syntiä koska en hanki miestä ja lasta. Olen sanonut että olen avioon kelpaamaton, tämäkin lukee Raamatussa että heitäkin on. Sitten he itse tekevät asioita mistä toisia kieltää ja kilpaillaan siitä kuka on kaikista pyhin ja synnitön. Todella raskasta.
Pyrin välttämään uskosta puhumista mutta se on vaikeaa kun määritellyt meidän suvun niin kauan. Isäni kanssa on ihana viettää aikaa kun voimme jutella ihan kaikesta muusta.
Parasta kun antaa jokaisen elää omaa elämäänsä. Mitä sitä puuttumaan muiden synteihin tai synnittömyyksiin. Jokainen uskova selvitelköön ne asiat Jumalan kanssa. Ihminen ei ole Jumala.
Vierailija kirjoitti:
Jos elää synnissä ja paheessa vaikka uskoo Jeesukseen niin auttaako rukoilu vaikeissa asioissa? Tai auttaako Jumala syntistä ihmistä jos hän yhtäkkiä päättää pyytää apua? Vai pitääkö ensin tehdä parannus että hän auttaa. En tiedä enää kuka muukaan voisi auttaa, tuntuu että seinä tulee vastaan. Työttömyys, sairaudet ja nyt viimeisimpänä tämä asumistuen leikkaus. Tekisi mieli vaan huutaa että auttakaa joku!
Vastaus rukoukseen voi tulla yllättävästä muodossa tai viiveellä. Asioille on oma aikansa. Ehkä sinun pitää ensin käydä joku oma sisäinen prosessisi läpi ennen kuin asiat valkenevat ja selkenevät. Jotain henkistä kasvua? Näin olen omalla kohdallani monesti pohdiskellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse nautin hampurilaisista, pitsasta ja anaaliseksistä, sekä uskon Jumalaan.
Toivottavasti et tee kaikkea yhtä-aikaa..ok huono vitsi. Mutta huono myös kuvauksesi siitä mikä on "syntiä". Synti on olla erossa Jumalasta.
En lähde arvailemaan mikä noista sitten on sinulle tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenperhe oli tiukka helluntailainen ja muistan kuinka tästä aiheesta puhuttiin tosi usein. Televisiota ei ollut, ei harrastettu eikä matkusteltu, sarjiksia ei saanut lukea eikä saanut kuunnella mitään maallista musiikkiakaan. Ihan vakavissaan nuorena häpesin sitä iloa, jonka sain esim. siitä kun luin Neiti Etsiviä, kirjastossa salaa. Kiitos Pohjanmaalla sijaitseva suurehko helluntaiseurakunta onnellisesta nuoruudesta. Elämäni paras asia oli muutto Helsinkiin ja irtautuminen koko yhteisöstä.
Olen elänyt 60 vuotta helluntailaisena. Meillä on tv, on harrastettu, matkusteltu, luettu Neiti etsivää jne. Tiedän kyllä, että meitäkin on moneen junaan, mutta tuo kertomasi kuulostaa oudolta.
Ei uskovalta nautinto ole kielletty, hyvänen aika. Raamattu sanoo "....että teidän ilonne olisi täydellinen..." Mutta synnin mukanaan tuoma ilo on aika lyhytaikaista ja usein pettymysten täyttämää. Jumala haluaa antaa enemmän, sellaisen ilon, joka kestää, vaikka ympärillä riehuu korona tai sota. Sellaisen turvallisuuden, joka pysyy, vaikka ei tietäisi, mistä saa seuraavan aterian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ovat synntiä tehneet, näin on uudessa testamentissa. Siis kaikki, niin he jotka jo ovat uskossa kuin he jotka eivät vielä ole. Pelastus synnistä on se armo jonka Jeesus vaikuttaa kun ihminen turvaa ristin täytettyyn työhön. Siellä ristillä Jeesus maksoi meidän syntivelkamme.
Se että joku kysyy mitä saa tai ei saa tehdä on sellaista "silmänruokaa", olenko MINÄ nyt kyllin hyvä.
Kukaan ei ole kyllin hyvä. Vain Jeesus on hyvä.
Saako sitten "nauttia" synnin teoista? Kyllä ja ei. Riippuen ihan siitä pidätkö saamaasi armoa halpana, vai kallisarvoisena. Jos rakastaa jotakuta, arvostaa yleensä myös, eikö vain.
Näinhän se on. Minä periaatteessa näen, että läpi Uuden Testamentin kulkee punainen lanka, jonka mukaan suurin ja tavallaan ainut synti on rakkaudettomuus.
Rakkaus on kaikista suurin. Se on myös kaikista vaikein asia. On helppoa rakastaa omaa lastaan tai ihmistä, joka kohtelee sinua hyvin ja ajattelee asioista kuten itse ajattelet. Mutta se ei ole Kristinuskon ydin. Vaan se, että pitää rakastaa jokaista. Ja Jumalaa.
Rakkaus Jumalaa kohtaan näkyy myös rakkaudessa kanssaihmisiä kohtaan. Rakkaus synnintekijöitä kohtaan ei tarkoita, että rakastaa niitä syntejä, vaan näkee ikään kuin sen ihmisen syntien ohi ja näkee hänen ihmisyytensä. Mutta vaikeaa se on. Tuntea välillä edes myötätuntoa kamalia ihmisiä kohtaan, ja osata kohdata heidät lämpimästi ja ymmärryksellä. Hyvin, hyvin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos elää synnissä ja paheessa vaikka uskoo Jeesukseen niin auttaako rukoilu vaikeissa asioissa? Tai auttaako Jumala syntistä ihmistä jos hän yhtäkkiä päättää pyytää apua? Vai pitääkö ensin tehdä parannus että hän auttaa. En tiedä enää kuka muukaan voisi auttaa, tuntuu että seinä tulee vastaan. Työttömyys, sairaudet ja nyt viimeisimpänä tämä asumistuen leikkaus. Tekisi mieli vaan huutaa että auttakaa joku!
Mitä tarkoitat parannuksen teolla?
Ainakaan niin ei ole, että apua pyytääksesi ja saadaksesi sinun täytyisi ensin olla täydellinen. Aina voit yhtäkkiä pyytää apua, olit miten syntinen tahansa.
Mutta ei se sitä tarkoita, että asiasi yhtäkkiä järjestyisivät. Työttömyytesi ja asumistuen leikkaus tuskin siitä johtuvat, että olet syntinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ovat synntiä tehneet, näin on uudessa testamentissa. Siis kaikki, niin he jotka jo ovat uskossa kuin he jotka eivät vielä ole. Pelastus synnistä on se armo jonka Jeesus vaikuttaa kun ihminen turvaa ristin täytettyyn työhön. Siellä ristillä Jeesus maksoi meidän syntivelkamme.
Se että joku kysyy mitä saa tai ei saa tehdä on sellaista "silmänruokaa", olenko MINÄ nyt kyllin hyvä.
Kukaan ei ole kyllin hyvä. Vain Jeesus on hyvä.
Saako sitten "nauttia" synnin teoista? Kyllä ja ei. Riippuen ihan siitä pidätkö saamaasi armoa halpana, vai kallisarvoisena. Jos rakastaa jotakuta, arvostaa yleensä myös, eikö vain.
Näinhän se on. Minä periaatteessa näen, että läpi Uuden Testamentin kulkee punainen lanka, jonka mukaan suurin ja tavallaan ainut synti on rakkaudettomuus.
Rakkaus on kaikista suurin. Se on myös kaikis
Ja tämä rakkaudettomuuden synti voi näkyä myös siinä, miten ihminen kohtelee itseään. Tässä on yhtymäkohta "liialliseen nauttimiseen". Esimerkiksi se, jos ei pidä kehostaan huolta, vaan ylensyö, ryyppää, tupakoi tms. Tämäkin on hyvin vaikea asia selättää, koska melkein kaikki aikuiset ovat ylipainoisia ja alkoholismiakin meillä on paljon. Itsekin kamppailen toisinaan nautintoaineiden liiallisen käytön kanssa. Vaikeaa on, mutta kukapa olisi luvannut että elämä olisi helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanottiin uskisaikoinani, että syntiä on kaikki, mikä erottaa Jumalasta. Jumalan pitää tulla aina ensin, jopa omia lapsia ja puolisoa ennen. Rakkaus Jumalaan pitää olla sellaista, josta ei ikinä halua luopua ja kaikki maallinen on ok, mutta vain, jos siitä ei tule tärkeämpää.
Mä totesin, etten pysty tuollaiseen rakkauteen. Konkreettisia asioita kuten lasta ja miestä rakastan, mutten niin abstraktia kuin Jumala ja vieläpä kaikista eniten.
Tämä kohta häiritsee eniten: "Jumalan pitää tulla aina ensin, jopa omia lapsia ja puolisoa ennen."
Kun tuon toteaa oma vanhempi niin ei tule kovin arvostettu olo
Omat vanhempani murehtii kun kaikki lapset eivät ole uskossa. Ei ne tietenkään sano sitä näille lapsille, mutta
Ihan hirveää olisi ylöstempauksessa mennä vaan itse ja jättää ei-uskovaiset lapset ja puoliso taakseen... joskus tulee vähän sellainen minäminä-fiilis näistä uskovaisten jutuista. Minä pelastun, minä saan iankaikkisen elämän. Jos rukoilen muiden puolesta, minua siunataan, minä saan iankaikkisen elämän... sekö se ihmisiin vetoaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanottiin uskisaikoinani, että syntiä on kaikki, mikä erottaa Jumalasta. Jumalan pitää tulla aina ensin, jopa omia lapsia ja puolisoa ennen. Rakkaus Jumalaan pitää olla sellaista, josta ei ikinä halua luopua ja kaikki maallinen on ok, mutta vain, jos siitä ei tule tärkeämpää.
Mä totesin, etten pysty tuollaiseen rakkauteen. Konkreettisia asioita kuten lasta ja miestä rakastan, mutten niin abstraktia kuin Jumala ja vieläpä kaikista eniten.
Tämä kohta häiritsee eniten: "Jumalan pitää tulla aina ensin, jopa omia lapsia ja puolisoa ennen."
Kun tuon toteaa oma vanhempi niin ei tule kovin arvostettu olo
Omat vanhempani murehtii kun kaikki lapset eivät ole uskossa. E
Kun ylöstempaus tapahtuu niin näitä taakse jääneitä ei muistella. Siksihän moni uskovainen saarnaa ja haluaa muidenkin syntyvän uudestaan, juurikin etteivät jää taakse. Ei sitä ajattele että kunhan MINÄ pääsen. Uskovainen haluaa että jokainen pääsisi.
Rahan perään näyttävät olevan. Uskis suosii toista näin se on. Myös pakanoiden rahat kelpaa vaikka muuten halveksii heitä.
Myös kaiken muun materian. Äidit Shoppaa ja viettävät aikaa ystävien kesken.
Vierailija kirjoitti:
Rahan perään näyttävät olevan. Uskis suosii toista näin se on. Myös pakanoiden rahat kelpaa vaikka muuten halveksii heitä.
Myös kaiken muun materian. Äidit Shoppaa ja viettävät aikaa ystävien kesken.
Tuo ei kuvaa uudestisyntynyttä kristittyä, vaan tapakristittyä tai sellaista joka väittää olevansa uskossa, muttei ole.
Monella tosiaan taivaaseen pääsy tyssää siihen ettei ole tarpeeksi rakkautta. Eli rakastaa pitäisi osata myös väärintekijää. Uudestisyntyminenkään ei aina auta.
Ystäväni joutui hyväksikäytön kohteeksi ja hän sanoi ettei tule koskaan antamaan anteeksi rikoksen tekijälle vaikka uskossa onkin. Hän tosin luottaa siihen että siitä huolimatta taivaspaikka aukeaa. Olen yrittänyt hänelle sanoa että anteeksianto on ehdoton ja surullinen hänen puolestaan. Myös rikoksentekijä on syntinen ja eksynyt, ihmistä itsessään ei pitäisi vihata vaan tekoa.
Vierailija kirjoitti:
Monella tosiaan taivaaseen pääsy tyssää siihen ettei ole tarpeeksi rakkautta. Eli rakastaa pitäisi osata myös väärintekijää. Uudestisyntyminenkään ei aina auta.
Ystäväni joutui hyväksikäytön kohteeksi ja hän sanoi ettei tule koskaan antamaan anteeksi rikoksen tekijälle vaikka uskossa onkin. Hän tosin luottaa siihen että siitä huolimatta taivaspaikka aukeaa. Olen yrittänyt hänelle sanoa että anteeksianto on ehdoton ja surullinen hänen puolestaan. Myös rikoksentekijä on syntinen ja eksynyt, ihmistä itsessään ei pitäisi vihata vaan tekoa.
Uudestisyntynyttä kristittyä ohjaa Pyhä Henki. Pyhän Hengen johdatuksessa pystymme antamaan anteeksi ja rakastamaan. Uskova on siirtynyt pimeydestä valkeuteen.
Kaikki kristityiksi itsensä kutsuvat eivät ole uudestisyntyneitä. Jeesus itse opettaa että ihminen täytyy uudestisyntyä että voi tulla osaksi Taivasten valtakuntaa.
Uudestisynnyin itse 3 v sitten, oltuani tapakristitty ennen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Monella tosiaan taivaaseen pääsy tyssää siihen ettei ole tarpeeksi rakkautta. Eli rakastaa pitäisi osata myös väärintekijää. Uudestisyntyminenkään ei aina auta.
Ystäväni joutui hyväksikäytön kohteeksi ja hän sanoi ettei tule koskaan antamaan anteeksi rikoksen tekijälle vaikka uskossa onkin. Hän tosin luottaa siihen että siitä huolimatta taivaspaikka aukeaa. Olen yrittänyt hänelle sanoa että anteeksianto on ehdoton ja surullinen hänen puolestaan. Myös rikoksentekijä on syntinen ja eksynyt, ihmistä itsessään ei pitäisi vihata vaan tekoa.
Anteeksianto on vaikeaa, usein kestää kauan ennenkuin pystyy siihen. Sinä voit rukoilla ystäväsi puolesta että hän pystyisi antamaan anteeksi.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä mutta uskonto aiheuttaa kamalia riitoja meidän suvussa kun kaikki tulkitsee asiat miten tykkää. Ja tuomitseminen varsinkin miespuoleisilla tuntuu olevan vahvoilla. Ainoa kenen kanssa tulen toimeen on isäni joka on ateisti 😆 Olen siis itse uskossa ja sisarusten kanssa aina saa vääntää koska toisen mielestä kahvin juonti on pahin synti ikinä ja toisen mielestä teen hirveää syntiä koska en hanki miestä ja lasta. Olen sanonut että olen avioon kelpaamaton, tämäkin lukee Raamatussa että heitäkin on. Sitten he itse tekevät asioita mistä toisia kieltää ja kilpaillaan siitä kuka on kaikista pyhin ja synnitön. Todella raskasta.
Pyrin välttämään uskosta puhumista mutta se on vaikeaa kun määritellyt meidän suvun niin kauan. Isäni kanssa on ihana viettää aikaa kun voimme jutella ihan kaikesta muusta.