Onko kaikenlainen nauttiminen syntiä uskovaisten mielestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääseekö taivaaseen jos ei pysty antamaan anteeksi? Asia ei ole katkeroittanut tai muutenkaan laittanut mieltä synkäksi. Tämä ihminen on tavallaan unohdettu mielessäni, häntä ei ole.

Mietin kun taivaassahan ei tarvitse näitä pähkäillä niin onko tuo ok että ei väkisin yritä muistella pahoja tekoja tehnyttä ihmistä ja on tehnyt rauhan sillä tavalla asian kanssa että antaa olla.

Pääsee, koska ne ovat maanpäällisiä riitoja ja asioita joilla ei ole merkitystä enää taivaassa. Näin luulen, eikö tärkein ole kuitenkin usko Jumalaan ja voi sanoa että tämä on sellainen asia mitä ei pysty toteuttamaan. Tuskin se pahempi synti on kuin esimerkiksi murha ja hekin pääsevät taivaaseen.

Taivaassa e

Voihan se olla että kaikki muut synnit jo soviteltu mutta juuri tämä yksi ei vain onnistu ja tosiaan voi kuolla yhtäkkiä niin ei sitten jää mahdollisuuttakaan. Tätä lähinnä tarkoitin että jääkö nyt sitten yhdestä kiinni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saarnaajan kirja 9:9 Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä.

Esimerkki siitä että on ihan käskykin nauttia.

Voi myös nauttia suomalaisesta luonnosta, saunasta, hyvästä ruoasta. Jotkut nauttivat myös pahasta ruoasta tai paskasta musiikista, mutta sehän onkin makuasia eikös?

Miksi hän sanoo elinpäiviä turhaksi, koen itse oman elämäni olleen hyvinkin merkityksellistä ja kuolen mielelläni kun tämä elämä ollut hyvää. No joo, eihän tätä elämää enää taivaassa muisteta että sikäli turha elämä. Joskus mietin ja ihmettelen ettei kaikki uskovaiset ole masentuneet, kun joutuvat täällä synnin mekassa, turvassa väliasemassa hengailemaan.

Kuningas Salomo kirjoitti Saarnaajan kirjan. Salomo oli viisas ja hänellä oli kaikkea mitä elämässä saattoi omistaa. Hän toteutti huikeita juttuja ja kaiken kokemuksensa pohjalta on nämä hänen huomiot. Nuorena ihmiset yleensä havittelee monenlaista, mutta myöhemmin huomaa että ne ennen niin tärkeät asiat ei ollutkaan niin tärkeitä. ..turhuuksien turhuus..

Onko homma nyt siis sellainen että meistä jokainen on automaattisesti menossa helvettiin ja siksi pitäisi jo syntymästä saakka rukoilla pelastusta. Olenko käsittänyt oikein?

Ilman helvettiä ei varmaan moni löytäisi Jumalaa kun ei ole mitään mikä pelottaisi. Eikö aidompi usko olisi sellainen missä uskoo ilman pelkoa pahemmasta?

Vai onko tämä juuri se uskon perusta, pelko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääseekö taivaaseen jos ei pysty antamaan anteeksi? Asia ei ole katkeroittanut tai muutenkaan laittanut mieltä synkäksi. Tämä ihminen on tavallaan unohdettu mielessäni, häntä ei ole.

Mietin kun taivaassahan ei tarvitse näitä pähkäillä niin onko tuo ok että ei väkisin yritä muistella pahoja tekoja tehnyttä ihmistä ja on tehnyt rauhan sillä tavalla asian kanssa että antaa olla.

Pääsee, koska ne ovat maanpäällisiä riitoja ja asioita joilla ei ole merkitystä enää taivaassa. Näin luulen, eikö tärkein ole kuitenkin usko Jumalaan ja voi sanoa että tämä on sellainen asia mitä ei pysty toteuttamaan. Tuskin se pahempi synti on kuin esimerkiksi murha ja hekin pääsev

No mutta kun kaikki synnit on sovitettu tällä yhdellä ainoalla kelpaavalla uhrilla. Kun sä olet uskossa, olet antanut elämäsi Jeesukselle, antanut kapteenin ohjat Jeesukselle, sun kaikki synnit on maksettu.  Nekin joita sä et huomannut tai muistanut tehneesi, ne joihin sä lankeat huomenna, ne jotka sä huomaan mutta et pysty taistelemaan vastaan, ne joita sä et uskalla ääneen sanoa, ne joiden takia muut halveksii sinua.

Vierailija kirjoitti:

Onko homma nyt siis sellainen että meistä jokainen on automaattisesti menossa helvettiin ja siksi pitäisi jo syntymästä saakka rukoilla pelastusta. Olenko käsittänyt oikein?

Ilman helvettiä ei varmaan moni löytäisi Jumalaa kun ei ole mitään mikä pelottaisi. Eikö aidompi usko olisi sellainen missä uskoo ilman pelkoa pahemmasta?

Vai onko tämä juuri se uskon perusta, pelko.

Vain Jumala näkee sydämeen. Jumalan valtakunta on lastdn kaltaisten. En tiedä missä vaiheessa lapsen sydän tekee valinnan hylätä Jumalan, mutta Jumala tietää. Itse päättelen että kaikki lapset pääsee taivaaseen.

Ylempi sen sanoi, kaikki synnit on sovitettu jos uskoo Jeesukseen. Eli niitä ei tarvitse pyydellä sen kummemmin anteeksi. Pointti on kai se että uudestisyntyy ja saa pyhän hengen. Tämä on se ainoa jolla pääsee taivaaseen. Syntiä saa tehdä koko elämänsä ja se ei vaikuta siihen pääseekö taivaaseen mutta jos ei synny uudestaan niin silloin ei pääse taivaaseen.

Uudestisyntynyt on puhdas ja vaikka silloinkin tekisi syntiä niin niillä ei ole väliä, ei voi tahriintua mitenkään uudestaan.

Usko, pyhä henki ja uudestisyntyminen = taivaan portti on auki.

Vierailija kirjoitti:

Onko homma nyt siis sellainen että meistä jokainen on automaattisesti menossa helvettiin ja siksi pitäisi jo syntymästä saakka rukoilla pelastusta. Olenko käsittänyt oikein?

Ilman helvettiä ei varmaan moni löytäisi Jumalaa kun ei ole mitään mikä pelottaisi. Eikö aidompi usko olisi sellainen missä uskoo ilman pelkoa pahemmasta?

Vai onko tämä juuri se uskon perusta, pelko.

Ihmisellä on jonkinlainen käsitys Jumalasta sisällään. Jotkut lähetyssaarnaajat kai on sen kokeneet kun ovat tavanneet ihmisiä jotka ei ole osanneet lukea. He ei vaan ole tiennyt ilosanomaa, mitä Jeesus teki. Vanhasta Testamentista voi joissain kohtaa saada aavistuksen tästä. Vaikea sanoa tällein kun Suomessa kaikki on kuulleet Jeesuksesta ja Raamattu on ollut sujnnilleen ensimmäinen kirja täällä vai virsikirjako oli.

Ei noi "uskovaisetkaan" synnittömiä ja puhtaita ole, vaikka ne muuta väittävät ja esittävät, olen tämän läheltä nähnyt. Kaikilla meillä on omat virheet ja syntimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko homma nyt siis sellainen että meistä jokainen on automaattisesti menossa helvettiin ja siksi pitäisi jo syntymästä saakka rukoilla pelastusta. Olenko käsittänyt oikein?

Ilman helvettiä ei varmaan moni löytäisi Jumalaa kun ei ole mitään mikä pelottaisi. Eikö aidompi usko olisi sellainen missä uskoo ilman pelkoa pahemmasta?

Vai onko tämä juuri se uskon perusta, pelko.

Vain Jumala näkee sydämeen. Jumalan valtakunta on lastdn kaltaisten. En tiedä missä vaiheessa lapsen sydän tekee valinnan hylätä Jumalan, mutta Jumala tietää. Itse päättelen että kaikki lapset pääsee taivaaseen.

Mielestäni lapsi ei koskaan hylkää Jumalaa, vasta aikuisena tai nuorena sen tekee. Jumala antaa meille merkkejä olemassaolostaan mutta osa hylkää hänet kun ei huomaa niitä tai tarkoituksella. Joskus hän yrittää kovastikin mutta joillain on niin kova pää ettei anna periksi eikä ota kuuleviin korviinsa. Joskus mietin että miksi Jumala kutsuu jotain toista enemmän kuin toista, tai ainakin näin minusta välillä tuntuu.

Itse olen taistellut koko elämäni. Välillä muistan Jumalan ja rukoilen paljon ja välillä tämä maallisuus vie mennessään ja olen häpeissäni ja mietin että kehtaanko enää ottaa yhteyttä Jumalaan kun olen taas mokannut.

Vierailija kirjoitti:

Ylempi sen sanoi, kaikki synnit on sovitettu jos uskoo Jeesukseen. Eli niitä ei tarvitse pyydellä sen kummemmin anteeksi. Pointti on kai se että uudestisyntyy ja saa pyhän hengen. Tämä on se ainoa jolla pääsee taivaaseen. Syntiä saa tehdä koko elämänsä ja se ei vaikuta siihen pääseekö taivaaseen mutta jos ei synny uudestaan niin silloin ei pääse taivaaseen.

Uudestisyntynyt on puhdas ja vaikka silloinkin tekisi syntiä niin niillä ei ole väliä, ei voi tahriintua mitenkään uudestaan.

Usko, pyhä henki ja uudestisyntyminen = taivaan portti on auki.

Mielestäni usko riittää, niin Raamattu lupaa. Kun en voi uskoa muuhun kuin minkä tiedän oikeaksi.

Miksiköhän tarvitaan aina tai usein jokin traumaattinen tapahtuma että tulee uskoon tai pyhä henki tulee jos ennestään uskovainen?

Lähipiirissäni on kaksi entistä ateistia, toinen r a i s k a t t i i n ja toinen menetti lapsensa. Kumpikin joutui osastolle ja tulivat uskoon. Yksi läheinen oli ennestään uskovainen ja kävi kirkossa yms, jäi auton alle eikä enää koskaan kävele. Hän sen jälkeen muuttui ja puhui pyhästä hengestä kuinka se häneen tuli.

Heissä on erona se että ateistit kävi läpi osaston, uskovainen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylempi sen sanoi, kaikki synnit on sovitettu jos uskoo Jeesukseen. Eli niitä ei tarvitse pyydellä sen kummemmin anteeksi. Pointti on kai se että uudestisyntyy ja saa pyhän hengen. Tämä on se ainoa jolla pääsee taivaaseen. Syntiä saa tehdä koko elämänsä ja se ei vaikuta siihen pääseekö taivaaseen mutta jos ei synny uudestaan niin silloin ei pääse taivaaseen.

Uudestisyntynyt on puhdas ja vaikka silloinkin tekisi syntiä niin niillä ei ole väliä, ei voi tahriintua mitenkään uudestaan.

Usko, pyhä henki ja uudestisyntyminen = taivaan portti on auki.

 

Mielestäni usko riittää, niin Raamattu lupaa. Kun en voi uskoa muuhun kuin minkä tiedän oikeaksi.

 

Uskon myös näin ja asiaa olen kysellyt jolloin mielen valtaa tyyneys. Uskon ennemmin Häneen kuin ihmisiin. Jokaisen suhde Luojaan on henkilökohtainen ja omat välit tietää vain henkilö itse ja Jumala, ei kukaan muu. Siksi en murehdi vaikka muut sanoisi mitä.

"kristitty saa nauttia  ja iloita elämästä,synti on usein sama käskyissä ,kuin rikos ihan rikoslaissakin(kielletään murhat ja varkaudet esim). raamatussa on kymmenen käskyä ja muutama muu pakollinen asia.

jotkut ryhmät opettaa ,joskus vähän väärin näitä asioita,raamatussa kehotetaan opiskeleen ja hankkimaan viisautta,joskus jotkut ryhmät kieltää lukemista, mutta se ei ole raamatullista.

saa lukea, saa harrastaa harrastuksia,nauraa,iloita,katsoa telkkaria,kuunnella radio,syödä hyvää ruokaa,leipoa, etsiä elämänkumppania(ainoastaan avioliiton ulkopuolista juttua ei saisi olla) avioliitossa voi harrastaa kivaa seksiä, ei ole kielletty ,jopa raamatussa kehotetaan aviopareja ,säännölliseen seksielämän jne.usein ankeus liittyy huonoon raamatun tuntemiseen.tämä on surku ja olen myös itse joskus luullut että ankeilu kuuluu asiaan,ei kuulu ,kun se ei ole raamatullista."

Erittäin hyvä ja tosi kommentti

Vierailija kirjoitti:

Ei noi "uskovaisetkaan" synnittömiä ja puhtaita ole, vaikka ne muuta väittävät ja esittävät, olen tämän läheltä nähnyt. Kaikilla meillä on omat virheet ja syntimme.

Kaikki me ollaan syntisiä, kaikki ollaan Jumalan kirkkautta vailla.

Murheen laaksossa ei saa olla iloa, valoa ja hauskuutta. Niistä ehtii nauttia iankaikkisuudessa.

Jumala haluaa luokseen kaikki ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän tarvitaan aina tai usein jokin traumaattinen tapahtuma että tulee uskoon tai pyhä henki tulee jos ennestään uskovainen?

Lähipiirissäni on kaksi entistä ateistia, toinen r a i s k a t t i i n ja toinen menetti lapsensa. Kumpikin joutui osastolle ja tulivat uskoon. Yksi läheinen oli ennestään uskovainen ja kävi kirkossa yms, jäi auton alle eikä enää koskaan kävele. Hän sen jälkeen muuttui ja puhui pyhästä hengestä kuinka se häneen tuli.

Heissä on erona se että ateistit kävi läpi osaston, uskovainen ei.

Ei ole totta. Tiedän perheen joka oli uskovainen mutta lapsi joutui psykiatriselle osastolle sairastuttuaan.

Itse nautin hampurilaisista, pitsasta ja anaaliseksistä, sekä uskon Jumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän tarvitaan aina tai usein jokin traumaattinen tapahtuma että tulee uskoon tai pyhä henki tulee jos ennestään uskovainen?

Lähipiirissäni on kaksi entistä ateistia, toinen r a i s k a t t i i n ja toinen menetti lapsensa. Kumpikin joutui osastolle ja tulivat uskoon. Yksi läheinen oli ennestään uskovainen ja kävi kirkossa yms, jäi auton alle eikä enää koskaan kävele. Hän sen jälkeen muuttui ja puhui pyhästä hengestä kuinka se häneen tuli.

Heissä on erona se että ateistit kävi läpi osaston, uskovainen ei.

 

Ei ole totta. Tiedän perheen joka oli uskovainen mutta lapsi joutui psykiatriselle osastolle sairastuttuaan.

 

Puhuinkin uskoontulosta/pyhästä hengestä. Tuo osasto ei ehkä ollut niinkään se pointti. Oliko lapsi uskovainen, tuliko uskoon tai syntyikö uudestaan?

Vierailija kirjoitti:

Onko homma nyt siis sellainen että meistä jokainen on automaattisesti menossa helvettiin ja siksi pitäisi jo syntymästä saakka rukoilla pelastusta. Olenko käsittänyt oikein?

Ilman helvettiä ei varmaan moni löytäisi Jumalaa kun ei ole mitään mikä pelottaisi. Eikö aidompi usko olisi sellainen missä uskoo ilman pelkoa pahemmasta?

Vai onko tämä juuri se uskon perusta, pelko.

Vapauteen Kristus meidät vapautti, sanoo sana. Sanoo myös että pelossa ei ole rakkautta. Ihminen pelastuu yksin armosta. Eikä mitään voi ihminen siihen lisätä. Nämä asiat eivät aukene aina niin helposti ja ihminen luonnostaan yrittää tehdä kaikkea että kelpaisi. Mutta mikään ei kelpaa Jumalalle, ei sitten mikään mitä ihminen tekee. Siksi tuli tämä kuuluisa Jeesus joka on ainoa välimies ihmisen ja Jumalan välillä. Jos edes sinapinsiemenen verran on uskoa että Jeesus on maailmakaikkeuden herra, se riittää. Ja toki voi turvautua häneen enemmänkin elämänsä varrella, ei siitä haittaa ole. 

t. Kristitty minäkin