Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikenlainen nauttiminen syntiä uskovaisten mielestä
04.02.2024 |
Mitäpä jos vaikka sattuu nauttimaan hyvästä musiikista, elokuvista, ruuasta, tanssimisesta, oluella käymisestä ovatko ne kaikki syntiä, pitääkö uskovaisen elää itsensä kieltävää, hyvin kurinalaistaa ja suorituskeskeistä elämää jatkuvassa helvetin pelossa?
Kommentit (450)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Jumala käskee jättämään lapset ja puolison palavaan taloon niin siten on tehtävä.
Mietin joskus että miten voi rakastaa sellaista joka antaa ihmisen läheisten palaa ikuisesti helvetin lieskoissa. Siis miten voi nauttia taivaassa kun omat läheiset on helvetissä!
Kannattaakin tehdä lähetystyötä silloin kun on vielä elossa, jotta mahdollisimman moni pelastuisi.
Mutta ei poista sitä tosiasiaa että osa rakkaista jää kärventymään ikuisuuden liekkeihin. Minua pohdituttaa miten taivaassa voi elää tämän ajatuksen kanssa
Onkohan tuohon kysymykseen "virallista" vastausta missään? Varmasti hyvin yleinen kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta en edelleenkään ymmärrä; siis jos esim. 70-luvulla katsottiin että uskovaisen alkoholin nauttiminen on syntiä ja nyt sitä asiaa katsotaan läpi sormien niin eihän sitä raamattua ole uudelleen kirjoitettu 70-luvun jälkeen niin miten niin se ei olisi enää syntiä?
En pysy nyt kärryillä näissä jutuissa.
23:29 Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät?
23:30 Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan.
23:31 Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas.
23:32 Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko.
23:33 Silmäsi outoja näkevät, ja sydämesi haastelee sekavia.
23:34 Sinusta on kuin makaisit keskellä merta, on kuin maston huipussa makaisit.
23:35 "Löivät minua, mutta ei koskenut minuun; pieksivät minua, mutta en tiennyt mitään. Milloinkahan herännen? Tahdonpa taas hakea tätä samaa." SananlaskutÄlkää juopuko viinistä,sillä siitä tulee irstas olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Jumala käskee jättämään lapset ja puolison palavaan taloon niin siten on tehtävä.
Mietin joskus että miten voi rakastaa sellaista joka antaa ihmisen läheisten palaa ikuisesti helvetin lieskoissa. Siis miten voi nauttia taivaassa kun omat läheiset on helvetissä!
Kannattaakin tehdä lähetystyötä silloin kun on vielä elossa, jotta mahdollisimman moni pelastuisi.
Mutta ei poista sitä tosiasiaa että osa rakkaista jää kärventymään ikuisuuden liekkeihin. Minua pohdituttaa miten taivaassa voi elää tämän ajatuksen kanssa
Onkohan tuohon kysymykseen "virallista" vastausta missään? Varmasti hyvin yleinen kysymys.
Jumala on pyyhkivä jokaisen kyyneleen heidän silmistänsä. Kaikki on uudeksi tullut , eikä entisiä enää muisteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Jumala käskee jättämään lapset ja puolison palavaan taloon niin siten on tehtävä.
Mietin joskus että miten voi rakastaa sellaista joka antaa ihmisen läheisten palaa ikuisesti helvetin lieskoissa. Siis miten voi nauttia taivaassa kun omat läheiset on helvetissä!
Kannattaakin tehdä lähetystyötä silloin kun on vielä elossa, jotta mahdollisimman moni pelastuisi.
Mutta ei poista sitä tosiasiaa että osa rakkaista jää kärventymään ikuisuuden liekkeihin. Minua pohdituttaa miten taivaassa voi elää tämän ajatuksen kanssa
Onkohan tuohon kysymykseen "virallista" vastausta missään? Varmasti hyvin yleinen kysymys.
Uskovaiset on hyvin ristiriitaisia tämän asian kanssa kun olen kysynyt. Osa sanoo että taivaassa tavallaan unohdetaan maanpäällinen elämä ja tähän kuuluu myös ne läheiset. Osa sanoo että sitä suree samalla tavalla kuin maan päällä toisen kuolemaa ja loppujen lopuksi ei sitten enää sure. Jotkut sitten toteaa että turha murehtia etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenperhe oli tiukka helluntailainen ja muistan kuinka tästä aiheesta puhuttiin tosi usein. Televisiota ei ollut, ei harrastettu eikä matkusteltu, sarjiksia ei saanut lukea eikä saanut kuunnella mitään maallista musiikkiakaan. Ihan vakavissaan nuorena häpesin sitä iloa, jonka sain esim. siitä kun luin Neiti Etsiviä, kirjastossa salaa. Kiitos Pohjanmaalla sijaitseva suurehko helluntaiseurakunta onnellisesta nuoruudesta. Elämäni paras asia oli muutto Helsinkiin ja irtautuminen koko yhteisöstä.
Onpa ikävä kuulla : ( omat uskovaiset ystävät ja perhe nauttii kyllä elämän tarjoamista iloista mutta niin, että Jeesus on elämän tärkein asia eikä jää nautinnon alle...myös 10 käskyä suojaavat ihmistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran täällä eletään ja itse en usko taivaaseen, joten nautin mieluummin elämästä.
Niin itsekin käsitän että siellä unohdetaan. Siksi ärsyttääkin sisarukseni joka on uskossa, hän käyttää liikaa aikaa siihen että suree niitä jotka ei pääse taivaaseen. Eikö hän ymmärrä että taivaassa ei myöskään iloita siskoista ja veljistä, koska ei ketään muisteta? Joskus tuntuu että uskovaiset ei itse ymmärrä mitä uskovat ja piinaavat muita jonninjoutavilla asioilla.
Itse keskittyisin enemmän siihen kun on täällä maan päällä ja viettää aikaa näiden uskottomien ystävien, sisarusten ja muiden kanssa kuin että itkeä vollottaa masentuneena koko loppuelämänsä. Koska sillä ei ole mitään merkitystä sen jälkeen kun taivaaseen lähdet.
Vai onko monenkin uskovaisen tarkoitus kärsiä tässä elämässä ihan koska vain haluaa ja mitä enemmän kärsii niin sitä kirkkaamman kruunun saa? Tavallaan velloo surussa mille ei ole mitään perusteita. Näissä kohdin epäilen kyllä ihan ihmisen mielenterveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanottiin uskisaikoinani, että syntiä on kaikki, mikä erottaa Jumalasta. Jumalan pitää tulla aina ensin, jopa omia lapsia ja puolisoa ennen. Rakkaus Jumalaan pitää olla sellaista, josta ei ikinä halua luopua ja kaikki maallinen on ok, mutta vain, jos siitä ei tule tärkeämpää.
Mä totesin, etten pysty tuollaiseen rakkauteen. Konkreettisia asioita kuten lasta ja miestä rakastan, mutten niin abstraktia kuin Jumala ja vieläpä kaikista eniten.
Tämä kohta häiritsee eniten: "Jumalan pitää tulla aina ensin, jopa omia lapsia ja puolisoa ennen."
Kun tuon toteaa oma vanhempi niin ei tule kovin arvostettu olo
Omat vanhempani murehtii kun kaikki lapset eivät ole uskossa. Ei ne tietenkään sano sitä näille lapsille, mutta
Joo, on mulla. Ja olen miettinyt tätä. Jos voisin hänelle taivaspaikan antaa sillä että itse menisin helvettiin, niin tekisin sen. Mutta se ei oo mahdollista. Rakastan lastani niin paljon kuin rakastaa voi kukaan äiti lastaan. Se ei tarkoita että luopuisin uskostani jos hän sitä pyytäisi.
Eihän täällä kukaan ole käskenyt luopumaan uskosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin itsekin käsitän että siellä unohdetaan. Siksi ärsyttääkin sisarukseni joka on uskossa, hän käyttää liikaa aikaa siihen että suree niitä jotka ei pääse taivaaseen. Eikö hän ymmärrä että taivaassa ei myöskään iloita siskoista ja veljistä, koska ei ketään muisteta? Joskus tuntuu että uskovaiset ei itse ymmärrä mitä uskovat ja piinaavat muita jonninjoutavilla asioilla.
Itse keskittyisin enemmän siihen kun on täällä maan päällä ja viettää aikaa näiden uskottomien ystävien, sisarusten ja muiden kanssa kuin että itkeä vollottaa masentuneena koko loppuelämänsä. Koska sillä ei ole mitään merkitystä sen jälkeen kun taivaaseen lähdet.
Vai onko monenkin uskovaisen tarkoitus kärsiä tässä elämässä ihan koska vain haluaa ja mitä enemmän kärsii niin sitä kirkkaamman kruunun saa? Tavallaan velloo surussa mille ei ole mitään perusteita. Näissä kohdin epäilen kyllä ihan ihmisen mielenterveyttä.
Minulla oli elämä ankeampaa moninverroin ennen uskoontuloa. Nyt on rauha ja ilo. Toki on samat vaikeudet ja ongelmat kun ennenkin, silti tää on ihan mahtavaa kun saa olla uskossa. Kaikella on nyt merkitys ja maailman historia avautuu todella mielenkiintoisena.
Kun tulin uskoon niin tämä maailma menetti merkityksensä. Odotan koko ajan sitä että pääsee taivaaseen. Vaikea keskittyä mihinkään ja tunnen olevani masentunut sen vuoksi. Olin pitkässä parisuhteessa mutta erosin koska mies ei uskonut ja kaikki tuntuu muutenkin merkityksettömältä. Mietin joskus että tunteeko kukaan muu uskovainen näin?
Ainoa mistä saan iloa on rukoilu ja ajatus siitä että täältä pääsee joskus pois. Lopetin työtkin koska tuntuivat niin raskailta, mieluummin olen kotona ja mietin sitä hetkeä kun tämä maanpäällinen elämä loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän täällä kukaan ole käskenyt luopumaan uskosta?
Ei ole. Joku täällä vaan ei halunnut uskoa sen takia kun pitäisi rakastaa Jumalaa enemmän kuin lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uskovaiset taida erota muista ihmisistä mitenkään. Heillä on ehkä joku "kaunis ajatus" jostakin mutta muuten tuntuu että elävät ihan yhtä pellossa kun kaikki muutkin ihmiset. Eli heillä joku kaunis ajatus korvaa ilmeisesti kaikki teot tai ainakin itse kuvittelevat niin.
Niin se valitettavasti on, koska varsinkaan valtion kirkko ei kehoita tekemään parannusta ja kääntymään pois synneistään. Annetaan ihmisten luulla että uskossa saa elää kuin pakanat, eikä tarvitse omaa käytöstä miettiä sen enempää.
Juuri näin! Valtionkirkkomme suorastaan eksyttää. Ei opeta että on tehtävä parannus ja elättävä Raamatun Sanan mukaisesti. Eihän Suomen evl kirkko voisikaan tehdä niin, kun ihannoi kaiken sen minkä Raamattu selkeästi kieltää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän täällä kukaan ole käskenyt luopumaan uskosta?
Ei ole. Joku täällä vaan ei halunnut uskoa sen takia kun pitäisi rakastaa Jumalaa enemmän kuin lastaan.
Mielestäni jos uudestisyntyminen tapahtuu niin ei siinä ole edes mitään miettimisen aihetta uskooko tai ei. Se jysähtää niin kovasti koko ruumiiseen että ei mitään järkeä.
Minun lapseni ymmärtävät vaikkeivat ole uskossa. Heille ei ole tärkeää olla se kaikista rakkain, koska yhdellä on esimerkiksi puoliso ja toisella eläimiä. Sanoivat että saavat heiltäkin niin paljon rakkautta että ei tarvitse vertailla. Joskus sanovat minua kyllä hupsuksi uskon vuoksi mutta hassua on mielestäni myös toisinpäin. Ja vielä enemmän siksi koska näin maailman joskus samoin ja kapeakatseisesti kuten hekin, ennen uskoontuloa:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Jumala käskee jättämään lapset ja puolison palavaan taloon niin siten on tehtävä.
Mietin joskus että miten voi rakastaa sellaista joka antaa ihmisen läheisten palaa ikuisesti helvetin lieskoissa. Siis miten voi nauttia taivaassa kun omat läheiset on helvetissä!
Kannattaakin tehdä lähetystyötä silloin kun on vielä elossa, jotta mahdollisimman moni pelastuisi.
Mutta ei poista sitä tosiasiaa että osa rakkaista jää kärventymään ikuisuuden liekkeihin. Minua pohdituttaa miten taivaassa voi elää tämän ajatuksen kanssa
Onkohan tuohon kysymykseen "virallista" vastausta missään? Varmasti hyvin yleinen kysymys.
Uskovaise
Jeesus kertoi että Taivaassa ei ole surua, ei huolia ei ahdistusta, ei kyyneleitä y.m. Taivaassa on ikuinen rauha ja hyvä olo. Siitä voimme päätellä että Taivaaseen päästettyään ei enää muista lainkaan ne omaiset jotka eivät ole siellä.
Tämä asia on erittäin kipeä asia uskovalle, kun omien rakkaiden joukossa on ei uskossa olevia. Voimme kertoa uskostamme heille, mutta varsinainen pelastus on Jumalan " käsissä", ei uskovan vastuulla. Tämä lohduttaa. Saamme jättää tämänkin murheen Herralle.
Pääseekö taivaaseen jos ei pysty antamaan anteeksi? Asia ei ole katkeroittanut tai muutenkaan laittanut mieltä synkäksi. Tämä ihminen on tavallaan unohdettu mielessäni, häntä ei ole.
Mietin kun taivaassahan ei tarvitse näitä pähkäillä niin onko tuo ok että ei väkisin yritä muistella pahoja tekoja tehnyttä ihmistä ja on tehnyt rauhan sillä tavalla asian kanssa että antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Pääseekö taivaaseen jos ei pysty antamaan anteeksi? Asia ei ole katkeroittanut tai muutenkaan laittanut mieltä synkäksi. Tämä ihminen on tavallaan unohdettu mielessäni, häntä ei ole.
Mietin kun taivaassahan ei tarvitse näitä pähkäillä niin onko tuo ok että ei väkisin yritä muistella pahoja tekoja tehnyttä ihmistä ja on tehnyt rauhan sillä tavalla asian kanssa että antaa olla.
Pääsee, koska ne ovat maanpäällisiä riitoja ja asioita joilla ei ole merkitystä enää taivaassa. Näin luulen, eikö tärkein ole kuitenkin usko Jumalaan ja voi sanoa että tämä on sellainen asia mitä ei pysty toteuttamaan. Tuskin se pahempi synti on kuin esimerkiksi murha ja hekin pääsevät taivaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Pääseekö taivaaseen jos ei pysty antamaan anteeksi? Asia ei ole katkeroittanut tai muutenkaan laittanut mieltä synkäksi. Tämä ihminen on tavallaan unohdettu mielessäni, häntä ei ole.
Mietin kun taivaassahan ei tarvitse näitä pähkäillä niin onko tuo ok että ei väkisin yritä muistella pahoja tekoja tehnyttä ihmistä ja on tehnyt rauhan sillä tavalla asian kanssa että antaa olla.
Uudestisyntynyt pystyy antamaan anteeksi, Pyhän Hengen avulla. Kehottaisin Sinua rukoilemaan että saisit voimaa anteeksiantoon.
Oletko uudestisyntynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääseekö taivaaseen jos ei pysty antamaan anteeksi? Asia ei ole katkeroittanut tai muutenkaan laittanut mieltä synkäksi. Tämä ihminen on tavallaan unohdettu mielessäni, häntä ei ole.
Mietin kun taivaassahan ei tarvitse näitä pähkäillä niin onko tuo ok että ei väkisin yritä muistella pahoja tekoja tehnyttä ihmistä ja on tehnyt rauhan sillä tavalla asian kanssa että antaa olla.
Uudestisyntynyt pystyy antamaan anteeksi, Pyhän Hengen avulla. Kehottaisin Sinua rukoilemaan että saisit voimaa anteeksiantoon.
Oletko uudestisyntynyt?
Pääseekö taivaaseen vain uudestisyntyneet, eikö usko Jumalaan riitä?
Jumala on rikas antaja.