Onko kaikenlainen nauttiminen syntiä uskovaisten mielestä

Vierailija kirjoitti:

Niin itsekin käsitän että siellä unohdetaan. Siksi ärsyttääkin sisarukseni joka on uskossa, hän käyttää liikaa aikaa siihen että suree niitä jotka ei pääse taivaaseen. Eikö hän ymmärrä että taivaassa ei myöskään iloita siskoista ja veljistä, koska ei ketään muisteta? Joskus tuntuu että uskovaiset ei itse ymmärrä mitä uskovat ja piinaavat muita jonninjoutavilla asioilla.

Itse keskittyisin enemmän siihen kun on täällä maan päällä ja viettää aikaa näiden uskottomien ystävien, sisarusten ja muiden kanssa kuin että itkeä vollottaa masentuneena koko loppuelämänsä. Koska sillä ei ole mitään merkitystä sen jälkeen kun taivaaseen lähdet.

Vai onko monenkin uskovaisen tarkoitus kärsiä tässä elämässä ihan koska vain haluaa ja mitä enemmän kärsii niin sitä kirkkaamman kruunun saa? Tavallaan velloo surussa mille ei ole mitään perusteita. Näissä kohdin epäilen kyllä ihan ihmisen mielenterveyttä.

Uskova haluaisi että mahdollisimman moni pelastuisi. Omista rakkaista kannetaan vieläkin enemmän huolta tässä asiassa, luonnollisesti.

Hel vetti  on ikuinen ero Jumalasta. Tuskan paikka. Kaikinpuolin vältettävä paikka joutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääseekö taivaaseen jos ei pysty antamaan anteeksi? Asia ei ole katkeroittanut tai muutenkaan laittanut mieltä synkäksi. Tämä ihminen on tavallaan unohdettu mielessäni, häntä ei ole.

Mietin kun taivaassahan ei tarvitse näitä pähkäillä niin onko tuo ok että ei väkisin yritä muistella pahoja tekoja tehnyttä ihmistä ja on tehnyt rauhan sillä tavalla asian kanssa että antaa olla.

 

 

Uudestisyntynyt pystyy antamaan anteeksi, Pyhän Hengen avulla. Kehottaisin Sinua rukoilemaan että saisit voimaa anteeksiantoon. 

Oletko uudestisyntynyt?

Pääseekö taivaaseen vain uudestisyntyneet, eikö usko Jumalaan riitä?

Jeesus määrittää uudestisyntymistä ehdoksi Taivaasen pääsyyn. Lue Joh 3 !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääseekö taivaaseen jos ei pysty antamaan anteeksi? Asia ei ole katkeroittanut tai muutenkaan laittanut mieltä synkäksi. Tämä ihminen on tavallaan unohdettu mielessäni, häntä ei ole.

Mietin kun taivaassahan ei tarvitse näitä pähkäillä niin onko tuo ok että ei väkisin yritä muistella pahoja tekoja tehnyttä ihmistä ja on tehnyt rauhan sillä tavalla asian kanssa että antaa olla.

 

 

Uudestisyntynyt pystyy antamaan anteeksi, Pyhän Hengen avulla. Kehottaisin Sinua rukoilemaan että saisit voimaa anteeksiantoon. 

Oletko uudestisyntynyt?

Pääseekö taivaaseen vain uudestisyntyneet, eikö usko Jumalaan riitä?

 

 

Jeesus määrittää uudestisyntymistä ehd8

Näin on, muistakaa että se ei ola mikään vaikea asia. Onnistuu hetkessä, vaikka roikkuisit ryövärinä ristillä kuoleman kielissä. Sydämen ympärileikkaus, se on mielen muutos.

Jaa, enpä sitten pääse taivaaseen. No eipä voi mitään, nautitaan sitten tästä elämästä<3 

Minä en halunnut sen jälkeen taivaaseen kun tajusin että jos pitää eläimistä enemmän kuin ihmisistä on se anteeksiantamaton synti. Eläimet tuovat niin suurta iloa koska elämäni on ollut vaikeaa ihmisten vuoksi. Ehkä paholainen sitten vietteli minut eläimillä tähän maailmaan. Olen hyväksynyt kohtaloni, jotenkin ei haittaa vaikka sen vuoksi joudun helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en halunnut sen jälkeen taivaaseen kun tajusin että jos pitää eläimistä enemmän kuin ihmisistä on se anteeksiantamaton synti. Eläimet tuovat niin suurta iloa koska elämäni on ollut vaikeaa ihmisten vuoksi. Ehkä paholainen sitten vietteli minut eläimillä tähän maailmaan. Olen hyväksynyt kohtaloni, jotenkin ei haittaa vaikka sen vuoksi joudun helvettiin.

Ei haittaa jos rakastaa eläimiä enemmän kuin ihmisiä, kaikista tärkein on että rakastat Herraa enemmän kuin eläimiä 

Vierailija kirjoitti:

Minä en halunnut sen jälkeen taivaaseen kun tajusin että jos pitää eläimistä enemmän kuin ihmisistä on se anteeksiantamaton synti. Eläimet tuovat niin suurta iloa koska elämäni on ollut vaikeaa ihmisten vuoksi. Ehkä paholainen sitten vietteli minut eläimillä tähän maailmaan. Olen hyväksynyt kohtaloni, jotenkin ei haittaa vaikka sen vuoksi joudun helvettiin.

Pääasia on uskosi, millainen se on. Kun uudestisyntyy näkee myös kanssaihmisiä eri näkökulmasta. Pyydä Jumalalta että saisit uudestisyntyä. Eläinten rakastaminen ei ole väärin, sehän on hieno asia. 

Kaikkea hyvää Sinulle!

Lopulta ainoa anteeksiantamaton synti on, että ei halua olla Jumalan kanssa tekemisissä eikä huoli Jeesuksen sovitustyötä omalle kohdalleen. Siinä tulee kironneeksi itse itsensä Jumalan vaikutuksen ja hallintavallan ulkopuolelle.

Jumala on pitkämielinen meitä syntisiä paskapäitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en halunnut sen jälkeen taivaaseen kun tajusin että jos pitää eläimistä enemmän kuin ihmisistä on se anteeksiantamaton synti. Eläimet tuovat niin suurta iloa koska elämäni on ollut vaikeaa ihmisten vuoksi. Ehkä paholainen sitten vietteli minut eläimillä tähän maailmaan. Olen hyväksynyt kohtaloni, jotenkin ei haittaa vaikka sen vuoksi joudun helvettiin.

Minä taas kiitän melkein päivittäin Jumalaa kissastani. Se on juuri se minkä vuoksi en aikoinaan riistänyt itseltäni henkeä, olen 100% varma siitä että kissa on juuri sen vuoksi elämässäni että jaksan ja näin Jumala tarkoittanut. Tykkään muistakin eläimistä paljon enemmän kuin osasta ihmisistä. Eläimet tuovat minulle iloa ja Jumala on ne luonut, tottakai niitä saa rakastaa 

On. Tai sitten se lihottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en halunnut sen jälkeen taivaaseen kun tajusin että jos pitää eläimistä enemmän kuin ihmisistä on se anteeksiantamaton synti. Eläimet tuovat niin suurta iloa koska elämäni on ollut vaikeaa ihmisten vuoksi. Ehkä paholainen sitten vietteli minut eläimillä tähän maailmaan. Olen hyväksynyt kohtaloni, jotenkin ei haittaa vaikka sen vuoksi joudun helvettiin.

Tällaiset kommentit lohduttaa minua joskus kun suren sitä että ihmisiä menee kadotukseen. Kun tietää että he todella haluavat sinne. Se on nimittän kaikkein pahinta, kun on ihmisiä joita rakastaa ja toivoo niin että he tulisi uskoon ja voitaisiin yhdessä riemuita taivaassa sitten. Mutta täytyy sitten riemuita niitten kanssa ketä siellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin itsekin käsitän että siellä unohdetaan. Siksi ärsyttääkin sisarukseni joka on uskossa, hän käyttää liikaa aikaa siihen että suree niitä jotka ei pääse taivaaseen. Eikö hän ymmärrä että taivaassa ei myöskään iloita siskoista ja veljistä, koska ei ketään muisteta? Joskus tuntuu että uskovaiset ei itse ymmärrä mitä uskovat ja piinaavat muita jonninjoutavilla asioilla.

Itse keskittyisin enemmän siihen kun on täällä maan päällä ja viettää aikaa näiden uskottomien ystävien, sisarusten ja muiden kanssa kuin että itkeä vollottaa masentuneena koko loppuelämänsä. Koska sillä ei ole mitään merkitystä sen jälkeen kun taivaaseen lähdet.

Vai onko monenkin uskovaisen tarkoitus kärsiä tässä elämässä ihan koska vain haluaa ja mitä enemmän kärsii niin sitä kirkkaamman kruunun saa? Tavallaan velloo surussa mille ei ole mitään perusteita. Näissä kohdin epäilen

Minäkin haluaisin että jokainen olisi kasvissyöjä ja tunnen surua heidän puolestaan jotka eivät ole, mädättävät itsensä koko ajan sisältäpäin. Mutta en silti tuputa omaa näkemystäni ja osaan käyttäytyä normaalisti läheisteni seurassa. Olisi inhottavaa olla naama mutrulla aina kun heidät näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en halunnut sen jälkeen taivaaseen kun tajusin että jos pitää eläimistä enemmän kuin ihmisistä on se anteeksiantamaton synti. Eläimet tuovat niin suurta iloa koska elämäni on ollut vaikeaa ihmisten vuoksi. Ehkä paholainen sitten vietteli minut eläimillä tähän maailmaan. Olen hyväksynyt kohtaloni, jotenkin ei haittaa vaikka sen vuoksi joudun helvettiin.

 

Tällaiset kommentit lohduttaa minua joskus kun suren sitä että ihmisiä menee kadotukseen. Kun tietää että he todella haluavat sinne. Se on nimittän kaikkein pahinta, kun on ihmisiä joita rakastaa ja toivoo niin että he tulisi uskoon ja voitaisiin yhdessä riemuita taivaassa sitten. Mutta täytyy sitten riemuita niitten kanssa ketä siellä on.

Niin, jokainen valitsee minne haluavat mennä. Turha heidän puolestaan surra, joten tuon yhdenkin sisaruksen soisi ottavan itseään niskastaan kiinni ja jättää suremiset ja itkut muiden seuraan. Tai jos ei tähän pysty niin välit poikki. Onneksi moni joka ei tätä jaksa niin pistää itse välit poikki uskovaan. Olkoot jokainen sellaisen seurassa missä ei tarvitse tuntea huonoa oloa.

Edelleen on se vapaa tahto ja kunnioittakaa myös pakanoiden tahtoa. 

Lisään vielä että olen itse uskovainen mutta en ikimaailmassa haluaisi että siskoni kanssa emme voisi olla yhteyksissä. Hän elää miten elää, minä elän uskon mukaan. Ja koska tiedän että taivaassa ei surra niin en minä sure tässä maailmassakaan. Ainahan sisko voi vielä pelastua, mutta se on hänen valintansa. Mieluummin elän rakkaiden kanssa kuin tuomitsisin hänen elämäänsä jatkuvasti, se ei ole uskovaisen tehtävä. Me myös voimme jutella uskosta kuten mistä tahansa muusta aiheesta, syyllistämättä molemminpuolin, antaen kummallekin vapauden uskoa mihin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en halunnut sen jälkeen taivaaseen kun tajusin että jos pitää eläimistä enemmän kuin ihmisistä on se anteeksiantamaton synti. Eläimet tuovat niin suurta iloa koska elämäni on ollut vaikeaa ihmisten vuoksi. Ehkä paholainen sitten vietteli minut eläimillä tähän maailmaan. Olen hyväksynyt kohtaloni, jotenkin ei haittaa vaikka sen vuoksi joudun helvettiin.

 

Tällaiset kommentit lohduttaa minua joskus kun suren sitä että ihmisiä menee kadotukseen. Kun tietää että he todella haluavat sinne. Se on nimittän kaikkein pahinta, kun on ihmisiä joita rakastaa ja toivoo niin että he tulisi uskoon ja voitaisiin yhdessä riemuita taivaassa sitten. Mutta täytyy sitten riemuita niitten kanssa ketä siellä on.

Kuulostat samalta kuin ystäväni joka suuttui verisesti kun meistä kaksi ei päässyt hänen juhliinsa:D Juuri noin hän sanoi "Me pidetään hauskaa sitten, hmph!!" 

Uskovaiset on yllättävän katkeria, vihaisia, syyttäviä ja ilkeitä vaikka niin rakkautta julistavat

Tämä nyt ei varsinaisesti kuuluu otsikkoon mutta: 

Olen ollut evl jäsen koko ikäni ( 53 v). Olin tapakristitty, kunnes 3v sitten sain ottaa uskoa vastaan Jumalalta ja uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Olen vielä evl jäsen, koska oma seurakuntani on Raamatullinen. Mutta.. on varmaan ajan kysymys milloin mätääntyminen hiipii sinne myös. 

Olen konservatiivi ja Raamatun Sana on minulle kaikki kaikessa, eli olen vahvasti protestantti.

En kannata myöskään naispappeutta.

Voisiko muut uskovat ehdottaa seurakuntaa missä: 

- opetetaan Raamatun Sanaa, muuttamattomana, mielistelemättä

- opetetaan uudestisyntymisestä ja parannuksesta

- ei ole naispappeja

- uskovien kastetta , noudattavaa seurakuntaa.

Löytyykö Pk - seudulta ? Asun Helsingissä.

Kiitos jos joku haluaa vastata, Siunausta!

T. N  53v

luin taas tätä ketjua, siis ainakin raamatussa mainitaan, että avioliitto ja lapset on jumalan siunaus henkilölle. joskus mainitaan, että lapsettomuus voi olla rankaisu eli jumala on sulkenut kohdun,usein syy raamatussa epäreiluus jotain toista henkilöa kohtan(lea ja rebecca muistaakseni raamatussa.tunnen muuten entisiä lapsettomia ,jotka on ryhdyttyään vapaaehtoistyöhön tai autettuaan orpolapsia ,on sitten saaneetkin rukoiltuaan ja pyydettyään lapsen.tunnen myös lapsettomaksi jääneitä jotka oli aina melko ilkeitä, muiden lapsille.näillekkö olis pitäny antaa lapsi?

luulen että lapsen saamiseen ,tarvitaan omista itsekkäistä tarpeista luopumista.ei itsekeskeiselle voi antaa puolisoa ja lapsia kun se tuhoisi ne itsekkyyttään.

kaikki ei saa lapsia tai puolisoa.raamatussa on myös ihmisiä, jotka olivat sinkkuja koko elämänsä. usein joilla vaikea hengellinen tehtävä ,kuten johannes kastaja ,joka oli myös nasiiri ja tämä on ekstra vaikea hengellinen kutsumus ja tehtävä, jonka johannes sai ennen syntymää.myös muistaakseni deborah joka sai jumalalta tehtävän oli ikisinkku ja vasta vanhempana sai avioliiton ja lapsen.tehtyään ensin oman hengellisen tehtävän.

jumala,perhe,ystävät, lähimmäinen, voit kaikkia näitä rakastaa paljon omassa katekoriassa ei ole pois keltään rakastaminen.

jumala ei tarvi meiltä mitään,osa kuvitelluista vaatimisista on meidän oman persoonan heijastumia ja tuomioita.miksi jumala muka haluaisi meidän elävän ankeasti,kun kerran on antanut kauniin luonnon ja meitä auttaa aina kun rukoilemme ja pyydämme jotain.meidän maalliset vanhemmat usein sietää meidän mokia ja silti rakastaa,niin myös taivaallinen isä.lukekaa tuhlaajapoika kertomus,missä asia selitetään raamatussa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en halunnut sen jälkeen taivaaseen kun tajusin että jos pitää eläimistä enemmän kuin ihmisistä on se anteeksiantamaton synti. Eläimet tuovat niin suurta iloa koska elämäni on ollut vaikeaa ihmisten vuoksi. Ehkä paholainen sitten vietteli minut eläimillä tähän maailmaan. Olen hyväksynyt kohtaloni, jotenkin ei haittaa vaikka sen vuoksi joudun helvettiin.

Minä uskon, että kaikki hyvät tai edes jokseenkin kelvolliset ihmiset pääsevät Taivaaseen. T. Vapaa, ei-indoktrinoitu kristitty 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en halunnut sen jälkeen taivaaseen kun tajusin että jos pitää eläimistä enemmän kuin ihmisistä on se anteeksiantamaton synti. Eläimet tuovat niin suurta iloa koska elämäni on ollut vaikeaa ihmisten vuoksi. Ehkä paholainen sitten vietteli minut eläimillä tähän maailmaan. Olen hyväksynyt kohtaloni, jotenkin ei haittaa vaikka sen vuoksi joudun helvettiin.

Minä taas kiitän melkein päivittäin Jumalaa kissastani. Se on juuri se minkä vuoksi en aikoinaan riistänyt itseltäni henkeä, olen 100% varma siitä että kissa on juuri sen vuoksi elämässäni että jaksan ja näin Jumala tarkoittanut. Tykkään muistakin eläimistä paljon enemmän kuin osasta ihmisistä. Eläimet tuovat minulle iloa ja Jumala on ne luonut, tottakai niitä saa rakastaa 

Jumalahan loi alunperin nimenomaan eläimet ihmisen seuralaisiksi. Vasta kun huomasi, että mies on silti yksinäinen, hän loi naisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en halunnut sen jälkeen taivaaseen kun tajusin että jos pitää eläimistä enemmän kuin ihmisistä on se anteeksiantamaton synti. Eläimet tuovat niin suurta iloa koska elämäni on ollut vaikeaa ihmisten vuoksi. Ehkä paholainen sitten vietteli minut eläimillä tähän maailmaan. Olen hyväksynyt kohtaloni, jotenkin ei haittaa vaikka sen vuoksi joudun helvettiin.

Minä uskon, että kaikki hyvät tai edes jokseenkin kelvolliset ihmiset pääsevät Taivaaseen. T. Vapaa, ei-indoktrinoitu kristitty 

Jeesus opettaa: Leveä on tie, joka johtaa kadotukseen ( hel vettiin), ja suurin osa ihmisistä tulevat valitsemaan sen tien.

Mutta : 

Kapea on Tie joka johtaa Taivaaseen, ja vain harva löytää sen.