Vihasin nuorena sitä kun kyseltiin onko poikaystävää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin. Suvun iäkkäimmät kyselivät sitä joka vuosi ollessani 13-20. Vasta 20 vuotiaana siis oli. 

Olin ujo teini ja kokemukset pojista rajoittuivat liikuntatuntien paritansseihin.  Oli ahdistavaa kun oli tunne että "pitäisi" seurustella kun sukulaiset siitä uteli. Noh mummoni oli jo naimisissa ja äiti siinä iässä missä olin vielä neitsyt. 

Monesti suvun iäkkäämmät eivät tapaa nuoria sukulaisia usein, joten yhteisiä arkisia puheenaiheita ei ole. Niinpä iäkkäät kyselevät yleisistä asioista, kuten opiskeluista ja mahdollisista seurustelukumppaneista. 

 

Ehkä näin, mutta meillä kyllä tavattiin usein ja jutun aiheita oli muitakin. Onneksi näin, niin pystyi vaihtamaan puheenaihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyseltiin, kiusoiteltiin ja sit osa antoi seksivalistusta tyyliin kädet pysyy sitten peiton päällä jos yhdessä nukutaan. 

 

Ihmekös minun oli aina vaikeaa suhtautua luontevasti seurusteluun tai seksiin. Vasta 18-vuotiaana uskalsin aloittaa seurustelun ja kertoa siitä muille. Mutta nyt edelleen, 35-vuotiaana, minulla ollut uusi mies vuoden, enkä ole kertonut hänestä juuri kenellekkään 😂 Osin ehkä uhmaa, että minun asiathan ei muille kuulu. 

Ei kyllä pitäisi kuulua kenellekkää seurusteluasiat ja poikaystävät. Siitä voi kertoa jos itse haluaa mutta ei ole muiden asia tuollaisia udella.

Itseäni ärsyttää se, kun minulta, aikuiselta naiselta kysellään - miehet varsinkin - onko minulla miestä.

Kun sanon että ei, niin kauheasti aletaan "mutta kyllähän mies pitää olla"!

Minkä hemmetin takia? En jaksa edes vastata että kun en halua, minulla on ihana tyttöystävä. En oikein halua nolostuttaa kysyjää enkä halua sontakuormaa niskaani. Yksityiselämäni ei kuulu kenellekään.

Itseä ahdisti/ahdistaa kun kysellään onko sitä tyttöystävää/kumppania jo löytynyt vaikka enää hyvin vähän kysellään verrattuna yli 20 vuoden takaiseen. Ahdistaa ei siksi että udellaan vaan siksi että on pitänyt jotenkin kierrellä vastaus kun ei vaan ole onnistunut kohtaamaan tähänkään mennessä ketään ja varmaan kyselijät luovuttaneet kun tulleet tulokseen "tuo taitaa jäädä poikamieheks" mikä ahdistaa itseä.

Itelä kanssa ahistaa ko kysellään poikaystävän perään vaikka olen hetero. Varsinki keski-ikäiset naiset kyselee.

M24

Sama, oon jo 40 ja nautin kun voin vastata ei.

Minulta kyseltiin yllättävän vähän vaikka ne vähäisetkin kyselyt olivat epämiellyttäviä. Siihen aikaan koin että minun "täytyisi" saada parisuhde ja kun en sitä saanut, niin tunsin olevani niin viallinen ja vastenmielinen. En ole siis koskaan seurustellut ja minulta meni vuosia hukkaan siinä että yritin saada sen parisuhteen ja koin kelvottomuudentunteita ja pidin itseäni maailman vastenmielisimpänä tyyppinä.

Jotain vikaahan minussa selkeästi oli, jonka muut vaistosivat kilometrin päähän, mutta nyt olen asian kanssa vihdoin sinut ja enää en parisuhdetta haluaisi mistään hinnasta. Elämänsisältö löytyi lopulta ihan muualta. Voi kun olisin ollut tässä pisteessä jo 20 vuotta sitten, ei olisi mennyt elämää hukkaan ihan turhaan.

Oli todella ärsyttävää. Sukulaiset aina jaksoi kysellä vieläpä sellaisella imelällä äänensävylllä. Mutisin aina jotain ympäripyöreää.

Vierailija kirjoitti:

Sama, oon jo 40 ja nautin kun voin vastata ei.

Ai sultaki keski-ikäset naiset kyselee poikaystävän perään? 

M24

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Aina joku on odottamassa jotain, millon missäkin ikävaiheessa. Rasittavaa. 

Ei oikeasti kukaan ole sinusta kiinnostunut. Kunhan kysyvät jotain sanoakseen.

Olisit kysynyt että "no onko itelläs?".

Vierailija kirjoitti:

Oliko silloin vain rentoa irtoseksiä niiden komeiden ja jännien kundien kanssa? 😳

Olen eri, mutta sua kiinnostaa yllättävän paljon komeiden miesten seksiaktit. 

Olen sanonut kysyjille että ei ole ja tilanteen muutoksesta kyllä ilmoitetaan

Vierailija kirjoitti:

Tytölle se sallitaan ja pidetään hyvänä juttuna jos ei ihan joka klopille antaudu. Poikaa taas pidetään luuserina kun ei kelpaa kenellekään. 

Jep! siinä suurin piirtein mopoikäisenä äiti alkoi kuittailemaan että sinä varmaankin pelkäät naisia kun et niistä puhu

Vierailija kirjoitti:

Minulta kysyttiin jatkuvasti onko minulla tyttöystävää. Sanoin että ei naisia kiinnosta seurustelu. Tämä oli jo 2000 luvun alussa.

M36

Minulta on kyselty jatkuvasti jo toistakymmentä vuotta. Vastaus on aina ei, en ole etsimisestä huolimatta löytänyt ketään. Eivät silti tarjoudu auttamaan.

M34

Vierailija kirjoitti:

En minäkään itse kysele. Mutta nyt minulta kysellään, onko tyttärellä poikaystävää.  Tuo on erityisen ärsyttävää.

Minulta kysellään toisinaan poikieni seurusteluista. Olen antanut ymmärtää kyselijöille, että aihe ei ole yleinen puheenaihe.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään itse kysele. Mutta nyt minulta kysellään, onko tyttärellä poikaystävää.  Tuo on erityisen ärsyttävää.

Miksi? Tyttäresi on mahdollisesti lesbo/aseksuaali, ja asia kiusaa sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään itse kysele. Mutta nyt minulta kysellään, onko tyttärellä poikaystävää.  Tuo on erityisen ärsyttävää.

Minulta kysellään toisinaan poikieni seurusteluista. Olen antanut ymmärtää kyselijöille, että aihe ei ole yleinen puheenaihe.

Vastakkaa noille että aina siellä makkarissa on porukkaa, tyttöä ja poikaa, rampannu useita joka päivä. Vaihtuvat niin nopsaa ettei nimet ja naamat tule tutuiksi.

Tuo kysymys on TOP kympissä mitä ei fiksu ihminen kysy.

Myöskään lukion loppusuoralla ei pidä alkaa tenttaamaan *mihin aiot hakea opiskelemaan*. Nuorella on ihan tarpeeksi stressiä ilman utelua.

Lapsettomalta pariskunnalta ei pidä kysyä haikaran vierailusta.

Ja sinkuilta ei pidä kysyä mitään kumppanista yms.

Kysytään sitä pitkään sinkkuna olleelta keski-ikäiseltäkin. Tai oikeastaan meidän kohdalla vaan ihmetellään, että miksei jo ole uutta löytänyt, ihan kuin se olisi joku automaatio, että keski-iässä yksin jäänyt haluaisi ehdottomasti vielä jonkun uuden suhteen elämäänsä löytää.