Liukkaat kadut ja mielenterveys
Tänään olen ilokseni huomannut, että liukkaista kaduista ja niiden vaikutuksesta etenkin vanhuksien elämään on kirjoitettu lehdissä. Mitenköhän tästä päästäisiin siihen, että pk-seudulla alettaisiin konkreettisiin toimiin katujen ylläpidon parantamiseksi?
Liukkaus ei vaikuta vain vanhuksiin tai liikuntarajoitteisiin. Olen itse fyysisesti täysin terve, mutta kärsin ahdistuneisuushäiriöstä. Pelkään lähteä kotoani, sillä ulkona ei ole kuin jääkenttää. Tiedän, että kaatuminen ei kohdallani olisi yhtä kohtalokasta kuin vanhuksella, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten päin katuun osuu. Ja koska tätä neljän seinän sisällä kökkimistä on jatkunut jo pitkään, viikkoja, niin se vain lisää ahdistusta. Olen jo ihan toivoton.
Voi, kun nyt päättäjät tajuaisivat, minkä tekevät kansanterveydelle tällä toimimattomuudellaan. Ja siis teen etätöitä, onneksi työnantaja ymmärtää nämä ahdistuskauteni. Mutta toki työtkin kärsivät, kun ei pääse toimistolle näkemään työkavereita.
Kommentit (89)
Rollaattori vois olla hyvä lisä nastakenkien kanssa, itse en vaan kehtaa hommata, vaikka tiedän ettei siinä ole mitään häpeämistä. Olen 45. Kerran pahasti kaatunut tänä talvena enkä päässyt ylös ilman apua.
Ja nastatkin kyllä luistaa...
Kauppaan on noin kilometri,menin taksilla mennen tullen ja tiistaina taas taksilla jos sama meno jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenkiin voi ostaa irralliset nastapohjat. Niillä pysyy pystyssä hyvin.
Minulla on nastat, mutta silti peilijäällä askel lähtee liukumaan, etenkin mäessä pelkään.
ap
Laadulla on väliä ja se on Icebug.
Voi hyvä luoja. Luusereilla tekosyitä riittää. Ulos siitä niin ahdistuskin helpottaa.
Syö se sun ahdistuneisuushäiriös kele.
Vierailija kirjoitti:
Usein katselen näillä liukkailla keleillä ihmetellen ihmisiä jotka tuntuvat kävelevän tuolla aivan huoletta, monella jalassa tennarit tai sileäpohjaiset saapikkaat. Kadehdin sitä itsevarmuutta ja luottoa omaan pystyvyyteen mitä heillä on, itse pelkään liukastumista ja hiippailen varovaisemmin kuin 100-vuotias, etenen kymmenen senttiä kerrallaan ja tarkkailen koko ajan maata.
Minäkin kävelin ennen huolettomasti säällä kuin säällä. Muutama vuosi sitten bussista pois jäädessä kaaduin pahasti, käsi murtui kahdesta kohtaa. Kaksi leikkausta, viiden kuukauden sairausloma ja kuntoutusta. Käsi ei vieläkään toimi kunnolla. Nykyään minua tosiaan pelottaa liikkua ulkona näillä pääkallokeleillä ja surkeasti hoidetuilla kulkuväylillä. Keho jotenkin myös muistaa sen kaatumisen ja siitä aiheutuneen hirvittävän kivun, menen melkein paniikkiin nykyään jos alkaa tuntua etten pääse turvallisesti eteenpäin liukkaalla tiellä.
Niinpä. Olen ollut jumissa kotona siitä asti kun ne hirmupakkaset loppuivat. Asun paikassa, josta ei pääse mihinkään suuntaan ilman mäkiä. Roskiksellekin on mäkinen reitti. Onneksi oma piha-alue hoidetaan melko hyvin, mutta tontin rajan jälkeen ei sitten hiekkaa näykään.
Kyllä minäkin nuorena ja terveenä pärjäsin, ja ihmettelin mummoja jotka valittivat lonkan, polven, selän ym. kolotusta. Ja vielä vajaa 50v ikäisenä pidin talvellakin 7-9cm korkkareita.
Tuli selkäkivut, srn jälkeen lonkkakipua, neurologinen sairaus, joka vaikuttaa tasapainoon ja on heikentänyt lihaksia. Enää en kävele sisälläkään normaalisti. Vttuttaa olla koko talvi vankina sisällä, ja vielä enemmän vtuttaa ihmisten itsekkäät, ymmärtämättömät kommentit "käytän aina tennareita" ja "hanki nastakengät". On kuule kokeiltu nastakengät, pitopohjakengät, irtonastat, vuorikiipeilijän nastat, traktorinpohjakemgät, eikä mikään auta. Kun ei ole terve, niin ei vaan pysty. Selkä ja lonkat ei kestä nastoja, rappukäytävässä niillä ei voi kävellä, kun on tasapaino-ongelmia, piha on jäisillä muhkoilla, taluttajaa eikä autoa ei ole, ja jos selviydyt omasta pihasta pystyssä, edessä on hiekoittamaton liukumäki joka suuntaan. Ei ole metroa eikä edes bussipysäkkiä talon edessä. Lopulta keksin kokeilla paljasjalkakenkiä, jotka ovat kuin sukat, mutta niilläkään ei ole pitoa, jos keli on kauhea, eikä pluskelillä voi pitää, kin sukat kastuu.
Pälli repeää sisällä olemiseen, ja elämä alkaa vasta toukokuussa.
Seuraavan tennareilla kävelevän rehvastelijan toivon kaatuvan ja murtavan luunsa, sori vaan tämä pahantahtoisuus.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä luoja. Luusereilla tekosyitä riittää. Ulos siitä niin ahdistuskin helpottaa.
Just joo. Sano tuo mun 82 ja 84v isovanhemmille joiden puolesta olen nyt useamman viikon käynyt kaupassa. Vuosikymmen takaperin mummi kaatui ja mursi polven, onneksi se parani silloin. Mutta jos noin vanhana kaatuu niin ne vammat ei parane samalla tavalla kuin nuorena. Esim lonkkamurtuma vanhuksella voi johtaa siihen ettei ikinä kävele enää. Toimintakykyä olisi tärkeä pitää yllä päivittäisellä liikunnalla, mutta nyt ovat pysyneet viikkokausia kotona ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenkiin voi ostaa irralliset nastapohjat. Niillä pysyy pystyssä hyvin.
Minulla on nastat, mutta silti peilijäällä askel lähtee liukumaan, etenkin mäessä pelkään.
ap
Pärjää, kun välttää kanta-askelia. Pitää kävellä vähän niin kuin olisi räpylät jaloissa. Ei tietenkään ihanteellinen kävelytyyli, mutta kyllä siihen oppii.
Minulle aina pyöritellään silmiä kun sanon, että eläkkeellä Espanjaan. Olen aivan tosissani. Haluan pystyä liikkumaan ulkona vanhana. Se ei ole mahdollista Suomessa. Huonoa keli kestää niin pitkäänkin. Ei se haittaisi, jos kyse olisi lyhyestä ajasta, mutta useampi kuukausi (pahimmillaan 5) on lumikaaosta ja jäisiä kävelyteitä, tai ei kävelytietä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä luoja. Luusereilla tekosyitä riittää. Ulos siitä niin ahdistuskin helpottaa.
Just joo. Sano tuo mun 82 ja 84v isovanhemmille joiden puolesta olen nyt useamman viikon käynyt kaupassa. Vuosikymmen takaperin mummi kaatui ja mursi polven, onneksi se parani silloin. Mutta jos noin vanhana kaatuu niin ne vammat ei parane samalla tavalla kuin nuorena. Esim lonkkamurtuma vanhuksella voi johtaa siihen ettei ikinä kävele enää. Toimintakykyä olisi tärkeä pitää yllä päivittäisellä liikunnalla, mutta nyt ovat pysyneet viikkokausia kotona ja hyvä niin.
En sano. En lue noin typerää kommenttia edes loppuun. Ap on terve ja liikuntakykyinen ihminen joka käyttää liukasta keliä tekosyynä eristäytyä ja uhriutua. Vanhukset ovat asia erikseen; tervettä ihmistä ei jää estä elämästä elämää.
Mun 80 v. äiti kävelee joka päivä reippaana nastakengillä.
Siis miten niin ne nastat ei auta? Ymmärrän, että jos on paksu kerros sohjoa jään päällä, niin silloin eivät pidä. Mutta kyllähän ne just puhtaalla jäällä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenkiin voi ostaa irralliset nastapohjat. Niillä pysyy pystyssä hyvin.
Minulla on nastat, mutta silti peilijäällä askel lähtee liukumaan, etenkin mäessä pelkään.
ap
Laadulla on väliä ja se on Icebug.
Mulla on jotkut alle kympillä joskus Citymarketista ostamani irtonastat ja hyvin toimivat. Icebugit kestivät kaksi vuotta ja alkoivat sitten vuotaa, nämä irtonastat käytössä varmaan kuudetta vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenkiin voi ostaa irralliset nastapohjat. Niillä pysyy pystyssä hyvin.
Minulla on nastat, mutta silti peilijäällä askel lähtee liukumaan, etenkin mäessä pelkään.
ap
Pärjää, kun välttää kanta-askelia. Pitää kävellä vähän niin kuin olisi räpylät jaloissa. Ei tietenkään ihanteellinen kävelytyyli, mutta kyllä siihen oppii.
Siis tämä!! Ei tosiaan kanta-astumista! Ja pahoissa kohdissa kannattaa tottakai niillä piikeilläkin mennä pingviinityylillä, ei niillä tarvitse kesäaskelin koettaa marssia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenkiin voi ostaa irralliset nastapohjat. Niillä pysyy pystyssä hyvin.
Ei auta kivikovalla jäällä vaan päinvastoin on liukkaammat.
Tämähän nyt ei voi mitenkään pitää paikkaansa koska nastojen ollessa alla paino jakautuu pienemmille alueille eli niihin nastoihin jolloin pito lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenkiin voi ostaa irralliset nastapohjat. Niillä pysyy pystyssä hyvin.
Minulla on nastat, mutta silti peilijäällä askel lähtee liukumaan, etenkin mäessä pelkään.
ap
Pärjää, kun välttää kanta-askelia. Pitää kävellä vähän niin kuin olisi räpylät jaloissa. Ei tietenkään ihanteellinen kävelytyyli, mutta kyllä siihen oppii.
Siis tämä!! Ei tosiaan kanta-astumista! Ja pahoissa kohdissa kannattaa tottakai niillä piikeilläkin mennä pingviinityylillä, ei niillä tarvitse kesäaskelin koettaa marssia.
Alakerran naapuritkin kiittää kun opitte kävelemään sivistyneemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenkiin voi ostaa irralliset nastapohjat. Niillä pysyy pystyssä hyvin.
Minulla on nastat, mutta silti peilijäällä askel lähtee liukumaan, etenkin mäessä pelkään.
ap
Laadulla on väliä ja se on Icebug.
Mulla on jotkut alle kympillä joskus Citymarketista ostamani irtonastat ja hyvin toimivat. Icebugit kestivät kaksi vuotta ja alkoivat sitten vuotaa, nämä irtonastat käytössä varmaan kuudetta vuotta
Itse kun ostin irtonastat kenkiin niin ne nastat osoittautui aivan susiksi ja oli tosiaan liukkaammat kuin pelkät kengät. Sellaset n. 3mm läpimittaiset suoraan leikatut metallipätkät ei juurikaan pureutuneet jäähän vaan toimivat oikein mainiona liukastimena. Kun niitä nastoja vähän viilaili terävämpään suuntaan niin alkoi toimimaan paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenkiin voi ostaa irralliset nastapohjat. Niillä pysyy pystyssä hyvin.
Minulla on nastat, mutta silti peilijäällä askel lähtee liukumaan, etenkin mäessä pelkään.
ap
Häh? Mun mielestä sä kirjotat nyt jotenkin ihan väärin. Siis jos peilijää on sellanen täydellisen huomaamaton jää, näkymätön, tasainen, kuin täydellisen uusi tasainen parkkipaikan asfalttipinta mutta asfaltin sijaan se onkin jäätä. Mun mielestä just siinä ne kenkien nastat toimii! Koska siinä on paljon tasaista pintaa johon ne nastat voi iskeytyä kiinni! Kyllä ne nastat aina iskeytyy - kunhan on jokin pinta johon ne voivat iskeytyä!
Paljon pahempi, se kaikkein pahin: muhkurajää. Eli kun maanpinta on ihantäpötäynnä muhkuraa, kuoppaa, monttua, soraa, jääkimpaleita, lumenhiukkasia,... Tai kenties maanpinta on pelkkää jäätä. Mutta ei tasaista jäätä. Mutta sellaista "muhkuraista" jäätä, tai itse asiassa yllättävän usein se on "aaltomaista" jäätä. Eli ihan kuin myrskyisä aaltoava meri olisi jäätynyt. Siis koko katu on täpötäynnä "jääaaltoja". Joten aina kun astut jalallasi jään päälle niin et astu tasaisen pinnan päälle vaan astut "aallon" päälle. Ja silloin ei nasta voi iskeytyä mihinkään! Jääaallon päällä ei ole mitään mihin iskeytyä! Miksi käytin sanaa "muhkurajää"? Käytin väärää sanaa! Käsittääkseni "aaltojää" on paljon parempi sana! Ja minun arvioni: aaltojäätä löytyy paljon enemmän kaupungeista kuin maaseudulta. Mutta peilijäätä löytyy paljon enemmän maaseudulta kuin kaupungeista. Joten, minun arvioni: kaupungit ovat YLLÄTTÄEN paljon liukkaampia kuin maaseutu.
Eli kysymys siis: peilijää vs aaltojää. Jättimäinen ero! Pyöräillessä tuon jäiden eron huomaa vielä enemmän kuin kävellessä. Pyöräillessä ero korostuu moninkertaiseksi. Pyörällä en ikinä voi mennä aaltojäähän. Peilijäähän voin mennä, vaikka toki nastarenkaillakin on riski kaatua. Mutta: peilijää on niin tasaista ettei siihen kaatuminen kuitenkaan liiemmin satu. Tuhat kertaa mieluummin kaadun peilijäähän kuin tasan yhtä tasaiseen asfalttiin. Kun taas jos aaltojäähän kerrankin kaatuu, edes kävellessä, niin jopas sattuu paljon! Siinä on niitä himskatin aallonkärkiä tai muhkuroita niin paljon.
Odotahan vaan 🤣