Liukkaat kadut ja mielenterveys
Tänään olen ilokseni huomannut, että liukkaista kaduista ja niiden vaikutuksesta etenkin vanhuksien elämään on kirjoitettu lehdissä. Mitenköhän tästä päästäisiin siihen, että pk-seudulla alettaisiin konkreettisiin toimiin katujen ylläpidon parantamiseksi?
Liukkaus ei vaikuta vain vanhuksiin tai liikuntarajoitteisiin. Olen itse fyysisesti täysin terve, mutta kärsin ahdistuneisuushäiriöstä. Pelkään lähteä kotoani, sillä ulkona ei ole kuin jääkenttää. Tiedän, että kaatuminen ei kohdallani olisi yhtä kohtalokasta kuin vanhuksella, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten päin katuun osuu. Ja koska tätä neljän seinän sisällä kökkimistä on jatkunut jo pitkään, viikkoja, niin se vain lisää ahdistusta. Olen jo ihan toivoton.
Voi, kun nyt päättäjät tajuaisivat, minkä tekevät kansanterveydelle tällä toimimattomuudellaan. Ja siis teen etätöitä, onneksi työnantaja ymmärtää nämä ahdistuskauteni. Mutta toki työtkin kärsivät, kun ei pääse toimistolle näkemään työkavereita.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Usein katselen näillä liukkailla keleillä ihmetellen ihmisiä jotka tuntuvat kävelevän tuolla aivan huoletta, monella jalassa tennarit tai sileäpohjaiset saapikkaat. Kadehdin sitä itsevarmuutta ja luottoa omaan pystyvyyteen mitä heillä on, itse pelkään liukastumista ja hiippailen varovaisemmin kuin 100-vuotias, etenen kymmenen senttiä kerrallaan ja tarkkailen koko ajan maata.
Ei kannata kadehtia, ne samat huolettomat tennarihäiskät istuu päivystyksiä ruuhkauttamassa ja nilkuttelee sitten sauvojen kanssa tennareissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Hekalla ja meillä pihaa ei ole hoidettu ollenkaan. Olen liikuntarajoitteinen. Oikeasti pelottaa lähteä ulos. Joka kerta ottaa riskin lonkka- tai rannemurtumasta.
Liioitteletkohan nyt suutuspäissäsi? Ettei koko talvena ole lainkaan aurattu tai hiekoitettu? Asun itse Hekalla ja kyllä pihat on hoidettu. Liukasta kyllä on. Eikä voi näillä vuokrilla mitään luksus pihanhoitoa odottaa kun tuskin sinäkään haluat siitä maksaa.. Raha ja työntekijät kalustoineen ei tupsahda tyhjästä.
Voi odottaa, ainakin me täällä Turussa TVT asuntojen asukkaat odotamme. Eräs yli seitsenkymppinen lonkkaleikattu naapurimme valitti isännöitsijälle torstaina hiekoituksen puutteesta ja eilen Lassila&Tikanoja tuli sepeliä reilusti traktorilla levittämään. Nyt pääsee taas roskikselle.
Valittakaa. Se kuuluu oikeuksiinne.
Minä liukastuin 12.1. kun ensimmäisen loskakelin jälkeen tuli pakkaset. Aamulla talon päädyssä kävelin vielä hiukan unenpöpperöisenä ja tein ns. banaaniliukastuksen. Eli jalat lähti vauhdikkaasti alta ja tömähdin koko painollani häntäluulleni. No siinä hetken olin ihmeissäni kaikki kävi niin nopeastil Vasta kun kampesin itseni ylös tunsin käsivarressa arkuutta. En mennyt lääkäriin, kun aattelin ettei mikään murtunut.
Nyt vieläkin käsi hiukan arka, pidän siinä ideaalisidettä, jokin hermovika siihen jäi. Nyt kävelen tuolla kuin jokin hiippari, vain toisessa kengässä irrallinen liukueste toista en löydä. Pitänee hakea uudet tänään. Kyllä siitä jää sellainen arkuus, nytkin satanut taas uutta lunta jään päälle pk.seudulla, mutta asteet onneksi plussan puolella. Varovasti siis liikenteeseen, kun eihän tänne kotiin voi linnottautua.
Nyt pitää vaan hyväksyä nää kelit ja toimia varovasti. Itse sain hyvän opetuksen jo ensilumien aikaan,kun liukastuin ja kaaduin kesäkengillä. Jalkaan sattui monta päivää ja kyllä meni elämä vaikeaksi! Eilen kun menin autolle,sirottelin mennessäni oman hiekkapolun itselleni. Ei olisi muuten päässyt kuin luistimilla. Autossa on mukana muovirasiallinen hiekkaa,jos sattuu tarvitsemaan. Kuka estää pitämästä laukussakin pientä hiekkapurkkia pahimman varalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Hekalla ja meillä pihaa ei ole hoidettu ollenkaan. Olen liikuntarajoitteinen. Oikeasti pelottaa lähteä ulos. Joka kerta ottaa riskin lonkka- tai rannemurtumasta.
Liioitteletkohan nyt suutuspäissäsi? Ettei koko talvena ole lainkaan aurattu tai hiekoitettu? Asun itse Hekalla ja kyllä pihat on hoidettu. Liukasta kyllä on. Eikä voi näillä vuokrilla mitään luksus pihanhoitoa odottaa kun tuskin sinäkään haluat siitä maksaa.. Raha ja työntekijät kalustoineen ei tupsahda tyhjästä.
En sanonut ettei kiinteistön aluetta ole aurattu koko talvena tai mitään sen suuntaista. Sanoin ettei pihaa ole hoidettu asianmukaisesti. Ei ainakaan nyt kun sulaa, pakastaa, sulaa, pakastaa. Joissain kohti on hiekoitusta, mutta esimerkiksi oman taloni pääsisäänkäynnin edessä ei ole. On vaan möykkyistä vetistä jäätä oleva polku. Ulkorappuset ovat samaa möykkyistä liukasta jäätä. Joskus joku asukas käy laittamassa niitä kuntoon.
Mä kävelen työmatkalla erään suurlähetystön ohi joka päivä. Se on aina, ihan aina täysin jäätön ja lumeton. En mä tiedä miten ne sen tekevät mutta on se vaan näköjään mahdollista pitää jalkakäytävä turvallisessa kunnossa. Arvostan suuresti.
Vierailija kirjoitti:
Koko talven olen kävellyt kelillä kuin kelillä pitkiä lenkkejä. Ei ole nastakengät olleet kuin kerran. Kertaakaan en ole kaatunut.
.. ttu, tätäkö tässä kysyttiin?
Minulla on samanlaisia ongelmia kuin aloittajalla. Inhoan tätä aikaa vuodesta, käytännössä Suomessa yli 6kk on pelkkää pimeyttä, loskaa tai liukasta. Ratkaisin asian osittain niin, että muutin metroaseman viereen. Pääsen tarvittaessa sinne kulkematta ulkona ollenkaan. Jos haluan ulkoilla, teen sen nastakengissä. Ultimaattisena tavoitteena olisi asua jossain lämpimässä puolet vuodesta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitää vaan hyväksyä nää kelit ja toimia varovasti. Itse sain hyvän opetuksen jo ensilumien aikaan,kun liukastuin ja kaaduin kesäkengillä. Jalkaan sattui monta päivää ja kyllä meni elämä vaikeaksi! Eilen kun menin autolle,sirottelin mennessäni oman hiekkapolun itselleni. Ei olisi muuten päässyt kuin luistimilla. Autossa on mukana muovirasiallinen hiekkaa,jos sattuu tarvitsemaan. Kuka estää pitämästä laukussakin pientä hiekkapurkkia pahimman varalle.
Pitänee alkaa kantamaan hiekoitushiekkaa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa, liukkaus vaikuttaa myös elämänlaatua heikentävästi. Itsekin pelkään liukkautta ja jään kotiin aina, jos ei ole pakollista menoa. Kun ei ole muita taloudessa, eikä autoakaan, elämä menisi vieläkin vaikeammaksi, jos liukastuisi ja loukkaisi.
Minulla on mies, mutta ei hänkään minua jaksaisi auttaa kolmanteen kerrokseen, jossa asumme. Hissiä ei talossa ole. Hän itse liukastui 12 vuotta sitten ja oli monta viikkoa kipsi jalassa. Hän sai käsivoimillaan hilattua itsensä kaksi kertaa portaissa ylös ja alas lääkärissä käyntiä varten ja minä totesin silloin, että minusta ei tuohon olisi, minä en kotiin kipsin kanssa pääsisi. Muutama päivä sitten asiasta keskustellessamme hän sanoi, että enää hän ei siihen kykenisi, sen verran on häneltä käsivoimat menneet nyt, kun ei vähään aikaan ole enää salilla käynyt punttia nostamassa ja ikääkin hänelle tu
Olisi kyllä hyvä, jos Suomessa olisi joku pakottava laki rakentaa hissi kaikkiin yli 2-kerroksisiin taloihin. Inhottavaa olla loukkaantuneena tai liikuntarajoitteisena oman kotinsa vankina.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlaisia ongelmia kuin aloittajalla. Inhoan tätä aikaa vuodesta, käytännössä Suomessa yli 6kk on pelkkää pimeyttä, loskaa tai liukasta. Ratkaisin asian osittain niin, että muutin metroaseman viereen. Pääsen tarvittaessa sinne kulkematta ulkona ollenkaan. Jos haluan ulkoilla, teen sen nastakengissä. Ultimaattisena tavoitteena olisi asua jossain lämpimässä puolet vuodesta.
Se olisi ihanaa. Ja jengi aina valittaa loskasta, mutta henkilökohtaisesti valitsen mieluummin loskan kuin liukkauden.
Jos asuu rinnekadulla, liukastumisen on ihan aiheellinen pelko.
Itsekin olen miettinyt muuttoa metron ja jonkun kauppakeskuksen lähelle jotta kulkeminen helpottaa. Onneksi on etätyö. Kun ei pääse turvallisesti edes roskikselle miten sitten 300 metriä bussipysäkille? Edes nastat ei auta.
Mä en varsinaisesti pelkää jäätä, mutta kyllähän se harmittaa kun matkaan menee tupla-aika ja lihakset jumiutuu. En tiedä mihin pitäisi lähteä ilmastopakolaiseksi, jos nämä kevättalvet jatkuvat tämmöisinä viikkoja/kuukausia.
Vierailija kirjoitti:
Mä kävelen työmatkalla erään suurlähetystön ohi joka päivä. Se on aina, ihan aina täysin jäätön ja lumeton. En mä tiedä miten ne sen tekevät mutta on se vaan näköjään mahdollista pitää jalkakäytävä turvallisessa kunnossa. Arvostan suuresti.
Lämmitys tai tehokas talonmies.
Nykyään rakennetaan ainakin kolmekerroksisiin taloihin hissi, mutta se ei pätenyt vielä vuonna 1990, jolloin tämä meidän talo on rakennettu. Toiveena meillä onkin päästä vanhuudeksi rivitaloasuntoon, asojonossa ollaan nyt.
Itsekin ihmettelen joka ikinen talvi täysin luokatonta ja pääosin laiminlyötyä jalkakäytävien kunnossapitoa. Monesti tilanne on se, että autot ajaa paljasta pitävää asfalttia pitkin nastat rapisten. Jalankulkijat saa yrittää pärjätä muhkuraisella ja viettävillä jääpinnoilla terveytensä uhalla. Tapaturmapolit on täynnä hoitoa vaativia liukastumispotilaita, koska katuja ei viitsitä hoitaa.
Yhteiskunta on tehnyt arvovalinnan, että vain ajoneuvoliikenteen turvallinen sujuminen on tärkeää. Muut pärjätköön omillaan. Terveydenhuollon resurssit ovat ilmeisen hyvät ja on edullisempaa hoitaa loukkaantuneita kuin jalkakäytäviä.
Tätä ihanuutta vielä pari kuukautta edessä 💪
Vierailija kirjoitti:
Nykyään rakennetaan ainakin kolmekerroksisiin taloihin hissi, mutta se ei pätenyt vielä vuonna 1990, jolloin tämä meidän talo on rakennettu. Toiveena meillä onkin päästä vanhuudeksi rivitaloasuntoon, asojonossa ollaan nyt.
Jäi sanomatta, että olen se joka asuu kolmekerroksisen ja hissittömän talon ylimmässä kerroksessa.
Tänään näin sattumalta ikkunasta kun joku kaatui, oli jo siis maassa. Kännykkää ilmeisesti selannut samalla, koska se lensi kädestään maahan. Kyljellään siinä makaili, seurailin ikkunassa jos ei pääse ylös olisin mennyt alas auttamaan. Mutta, siitähän tuo lähti sitten linkuttaen eteenpäin. Tuo yöllä satanut lumi jo jäisen pinnan päälle on kuin öljyä maan pinnalla. Olkaa varovaisia tuolla ulkona.
Minulla on mies, mutta ei hänkään minua jaksaisi auttaa kolmanteen kerrokseen, jossa asumme. Hissiä ei talossa ole. Hän itse liukastui 12 vuotta sitten ja oli monta viikkoa kipsi jalassa. Hän sai käsivoimillaan hilattua itsensä kaksi kertaa portaissa ylös ja alas lääkärissä käyntiä varten ja minä totesin silloin, että minusta ei tuohon olisi, minä en kotiin kipsin kanssa pääsisi. Muutama päivä sitten asiasta keskustellessamme hän sanoi, että enää hän ei siihen kykenisi, sen verran on häneltä käsivoimat menneet nyt, kun ei vähään aikaan ole enää salilla käynyt punttia nostamassa ja ikääkin hänelle tulee ensi viikolla täyteen 61.
Minä olen talvella ihan hysteerinen tämän liukastumisen pelon kanssa enkä nollakelissä liiku ulkona muuta kuin ihan pakolliset enkä välillä edes niitäkään.