Onko koira lapsen korvike?

Aivan hirveä kusi- ja paskaongelma taas täällä Hervannassa. Lapset eivät ainakaan pasko ja kuse joka paikkaa täyteen.

Missä koira, siellä ongelma.

Jos on pakko jokin kaikki rahat syövä lemmikki ottaa niin ottaa mieluummin vaikka kissa.

En ymmärrä miten kenelläkään on nykyään varaa pitää koiraa. Eläinlääkäritkin maksavat 1000-2000 euroa per kerta ja vakuutukset ovat vastaavasti superkalliita. Ruoka maksaa ja hirveä vaiva käydä kusettamassa niitä piskejä kännykkää samalla tuijottaen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että kaikki eivät lapsia halua ja koira voi olla perheenjäsen. Samanlaista ihmissuhdetta haasteineen ja iloineen se ei kuitenkaan tuo tullessaan kuin vanhemmuus, joten koko kysymys on vähän hölmö. En myöskään jaksa näitä "koiran äiti ja meidän karvavauva"-tyyppisiä lapsettomia naisia, jotka larppaavat vanhemmuutta koiran kautta. Vanhemmuus on prosessina paljon mullistavampi sekä biologisesti että henkisesti kuin mikään pörröisen eläimen paijailu ja namuilla koulutus ikinä voi olla. Kiintymys lemmikkiin on tietysti suurta, mutta  oma lapsi on paljon muutakin kuin hellyyden kohde. Se on ennenkaikkea vastavuoroinen ihmissuhde, joka kestää läpi elämän. Ei mikään lemmikkieläin voi parhaimmillaankaan tarjota vastaavaa. Itsekin rakastan eläimiä ja minulla on ollut oma koira, mutta lapsen ja koiran kohdalla ei puhuta kyllä ollenkaan samasta asiasta. 

Juuri näin. Itsekin ennen lapsia luulin, että mitään ei voi rakastaa enempää kuin kissojani. Jälkeen päin ajateltuna asia nolottaa ja hävettää. MIKÄÄN ei ole sama asia kuin oma lapsi. Ei lähellekään.

On. Jos raskaaksi tuleminen on haastavaa.

Ei. Koiralta saa ehdotonta rakkautta, mitä ei saa kaikilta ihmisiltä. 

Itseä naurattaa se, kun jotkut eivät halua lasta "ilmastosyistä", mutta sitten niillä on kuitenkin joku iso, pelkkää lihaa syövä koira, jonka hiilijalanjälki sama kuin katumaasturilla. Tai pahimmillaan näitä koiria on useita ja kun ne kuolevat niin otetaan uudet koirat. Voi sitä kaksinaismoralismin määrää!

Vierailija kirjoitti:

On. Jos raskaaksi tuleminen on haastavaa.

Ei. Koiralta saa ehdotonta rakkautta, mitä ei saa kaikilta ihmisiltä. 

Voi hyvää päivää. Koiran "ehdoton rakkaus" on pelkkä illuusio. Koira on ELÄIN.

Ei ole. 

Koiranomistajat ovat tutkitusti vähempiälyisiä kuin kissanomistajat enkä ihmettele yhtään.

Oli vuosia sitten. Juuri kun elämä oli sillä mallilla, että raskauden yrittäminen olisi ollut ajankohtaista, mieheni sairastui parantumattomasti. Päätimme ottaa koiran, jotta en jäisi aivan yksin. Tuosta koirasta tuli heti rakas perheenjäsen ja kun jäimme kahden, oli todella hyvä että minulla oli joku josta huolehtia. Itseni takia en olisi päässyt sängystä ylös, mutta koira piti lenkittää ja ruokkia. Ajan kanssa totuttiin olemaan kahdestaan, kunnes taas tuli luopumisen aika. Edelleen itkettää muistella sitä. Onneksi nyt on perhe, johon kuuluu kaikki mitä olen toivonut; puoliso, lapsi ja koira. Ja PS: aina olen kerännyt koirieni jätökset. 

On itsekäs lapsenkorvike.

Vierailija kirjoitti:

Oli vuosia sitten. Juuri kun elämä oli sillä mallilla, että raskauden yrittäminen olisi ollut ajankohtaista, mieheni sairastui parantumattomasti. Päätimme ottaa koiran, jotta en jäisi aivan yksin. Tuosta koirasta tuli heti rakas perheenjäsen ja kun jäimme kahden, oli todella hyvä että minulla oli joku josta huolehtia. Itseni takia en olisi päässyt sängystä ylös, mutta koira piti lenkittää ja ruokkia. Ajan kanssa totuttiin olemaan kahdestaan, kunnes taas tuli luopumisen aika. Edelleen itkettää muistella sitä. Onneksi nyt on perhe, johon kuuluu kaikki mitä olen toivonut; puoliso, lapsi ja koira. Ja PS: aina olen kerännyt koirieni jätökset. 

Eli otit koiran riesaksesi ainoastaan itsekkäistä syistä. Kysyttiinkö koiralta haluaako se ihmisen pehmoleluorjaksi?

Kymmenkertaiset haittaverot koirille.

No ei ole. 

Koira on kiva, lapset on tylsiä. Avuttomia ja rasittavia pitkään.

Jotkut niitä silti haluaa. Sitten niitten söhryjä tyrkytetään katsottavaksi viattomille sivullisille. Kunpa ihmiset edes vaivautuisivat kysymään haluaako yleisö kuulla taas jonkun pitkäveteisen jaarituksen.

Jokainen uusi äiti ja isä kuvittelee että "mun lapsi on maailman ihmeellisin otus"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni muutti minut henkisesti ja fyysisesti, halusin tai en. Raskaus on elämän ihme. Pieni elämä kohdussa tuo mukanaan tunteiden sekamelskan, iloista odotusta ja ajoittain myös pelkoa. Tunnet sykäykset vatsassa ja unelmoit tulevasta. Raskaus muuttaa kehoa ja ajattelutapaa, se tekee sinusta äidin.

Itsellä raskaus kyllä ajoi minut tekemään abortin. En halunnut loiseläimen elävän vatsassani. Ei kaduta ollenkaan.

Nuorena kun pohdin haluanko lapsia, näin painajaisia missä olin raskaana tai synnyttänyt. Mulla oli vastuullani vauva. Kaikki muu elämä loppui siihen.

Herätessä olin rajattoman helpottunut siitä että se oli vain unta. 

Kun lopetin pähkäilyn, rauha palasi mieleeni. 

Nyt ymmärrän myös syyn miksi en ole koskaan halunnut lapsia. 

Kauhein sana on vauvakuume.

Lapsi on vauva vain vuoden. Entäs sitten, uusi vauva vai??

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että kaikki eivät lapsia halua ja koira voi olla perheenjäsen. Samanlaista ihmissuhdetta haasteineen ja iloineen se ei kuitenkaan tuo tullessaan kuin vanhemmuus, joten koko kysymys on vähän hölmö. En myöskään jaksa näitä "koiran äiti ja meidän karvavauva"-tyyppisiä lapsettomia naisia, jotka larppaavat vanhemmuutta koiran kautta. Vanhemmuus on prosessina paljon mullistavampi sekä biologisesti että henkisesti kuin mikään pörröisen eläimen paijailu ja namuilla koulutus ikinä voi olla. Kiintymys lemmikkiin on tietysti suurta, mutta  oma lapsi on paljon muutakin kuin hellyyden kohde. Se on ennenkaikkea vastavuoroinen ihmissuhde, joka kestää läpi elämän. Ei mikään lemmikkieläin voi parhaimmillaankaan tarjota vastaavaa. Itsekin rakastan eläimiä ja minulla on ollut oma koira, mutta lapsen ja koiran kohdalla ei puhuta kyllä ollenkaan samasta asiasta. 

Hauska ilmiö, miten lapselliset kokevat lapsettomien lemmikit uhkana. :D

Koira on lapsen korvike, ainakin kun erästä koiran juuri saanutta blogistia seuraa. Hän hyvin tietoisesti ja tarkkaan käyttää samanlaisia ilmaisuja ja termejä kuin perheeseen syntyneen vauvan kohdalla käytetään.

On rakkautta, jollaista ei ollut voinut kuvitellakaan ennen kuin HÄN tuli, on mummia, on suurta huolta pienen terveydestä. Hän varmasti tekee tämän tietoisesti, mutta silti vauvakielenkäytön ja -termistön siirtäminen lemmikeihin on kyllä kiinnostava ilmiö tässä postmodernissa ajassa.

Jotkut eivät myöskään lapsia saa vaika kuinka haluaisivat.. silloin ehkä koira toimii lapsen korvikkeena mutta toisaalta auttaa jaksamaan sen surun keskellä että ei tule koskaan omaa lasta saamaan.... asioissa on monta puolta....