Miksi jättää opiskelut kesken?

Mulle sanottiin että amiksessa ei tarvi kuin tehdä ja olla hyvä tekijänä, mut kun menin sinne, niin samaa settiä kuin lukiossa. Oli kirjoittamista ja matikkaa ja muuta paskaa. Samaa mitä lukiossa.

Myös lopputyö joka on tyyliin graduun verrattava hommeli ja se piti esittää koko koululle valmistumispäivänä.

Amiskin on muuttunut ihan pellemestaksi. Ruotsin tunnit oli mulle ihan liikaa ja englanti. Menin amikseen että pääsen ammattiin tekemään töitä, mut ei, jouduin opettelee kieliä kuten lukiossa. Ei mitään eroa lukion ja amiksen välillä enää.

Vierailija kirjoitti:

Mulle sanottiin että amiksessa ei tarvi kuin tehdä ja olla hyvä tekijänä, mut kun menin sinne, niin samaa settiä kuin lukiossa. Oli kirjoittamista ja matikkaa ja muuta paskaa. Samaa mitä lukiossa.

Myös lopputyö joka on tyyliin graduun verrattava hommeli ja se piti esittää koko koululle valmistumispäivänä.

 

Amiskin on muuttunut ihan pellemestaksi. Ruotsin tunnit oli mulle ihan liikaa ja englanti. Menin amikseen että pääsen ammattiin tekemään töitä, mut ei, jouduin opettelee kieliä kuten lukiossa. Ei mitään eroa lukion ja amiksen välillä enää.

Njoo, mut onhan amis paljon kompaktimpi ja parempi kuin paskalukio. Lukio on nykyisellään niin haastava, että sieltä valmistuu kolmessa vuodessa tyyliin neljä oikeasti lukion veroista opiskelijaa, joilla on oikea taso. Muut valmistuu kuraripulipaskana. Ihan sama onko lukio käyty vai ei. Ihan toopea sakkia. Ne neljä ihmistä kolmessa vuodessa. Se on nykyinen taso.

Vierailija kirjoitti:

Mulle sanottiin että amiksessa ei tarvi kuin tehdä ja olla hyvä tekijänä, mut kun menin sinne, niin samaa settiä kuin lukiossa. Oli kirjoittamista ja matikkaa ja muuta paskaa. Samaa mitä lukiossa.

Myös lopputyö joka on tyyliin graduun verrattava hommeli ja se piti esittää koko koululle valmistumispäivänä.

 

Amiskin on muuttunut ihan pellemestaksi. Ruotsin tunnit oli mulle ihan liikaa ja englanti. Menin amikseen että pääsen ammattiin tekemään töitä, mut ei, jouduin opettelee kieliä kuten lukiossa. Ei mitään eroa lukion ja amiksen välillä enää.

Amiksen lopputyö ja gradu ei ole kyllä ollenkaan verrannollisia. Amiksen lopputyön teki viikossa ja graduun meni vuosia.

Ei amistakaan nykyään pääse kaikki läpi, se kun ei ole vaan enää sitä että kunhan olet läsnä opintojen loppuun saakka vaan niissäkin näytöt joilla monella menee sormi p*rsiiseen. Kaverini ei päässyt kolmesta näytöstä huolimatta läpi ja jätti homman kesken. En sitten tiedä kiinnostiko häntä ala muutenkaan. Sanoi armeijameiningiksi näyttöjen suorittamista ja hän nimenomaan meni amikseen siksi ettei tarvitse päntätä ja kirjoittaa koska ei ole lukupäätä vaan on ennemmin tekijä luonne.

Itse valmistuin 25 yliopistossa kirjoilla vuoden jälkeen. Ennen valmistumistani olin töissä "omaa alaani" vastaamattomissa töissä, josita itse irtisanouduin. Suoritin opintoni loppuun. Nyt olen ollut noin vuoden työtön maisteri. Kannattiko valmistuminen? 

En tiedä. Mutta jollain tavoin on hyvä olla kun olen saanut päätökseen jotain, joka kummitteli, jossain alitajuntani sopukoissa vuosia tai olisiko uskottavampaa sanoa vuosikymmeniä. Ei minusta maisterius parempaa ihmistä tehnyt tuksin kovin paljon huonompaakaan. Lähipiirilline monelle saattoi aikoinaan olla yllätys jo se, ett tulin ylipäätään päässeeksi ylioppilaaksi rimaa hipoen tötteröö papareilla. Osalle ehkä sitten sekin. että tulin päässeeksi tiedekuntaan sisälle. 

Ehkä he pettyivät jos kuulevat minun valmistuneen. Vaikka tuksin sillä tiedolla on heille yhtään mitään merkitystä. Muta jos joskus vietämme riemuylioppilas tapaamsita tms. niin voinpahan minäkin sitten sanoa olevani maisterin tutkinnon suorittanut. Vaikka eihän se mitään merkitse. Kuten vaikka presidentiksi pyrkivän Haaviston esimerkki osoittaa, niin monelle tuntuu olevan tärkeintä, että on vain hyvä pösis ja nasta heppu, Ja ilmeisesti tärkeää on myös, että on suoriutunut ylioppialskirjoituksistakin hyvin, koska niiden arvosanat tavataan nostaa esiin osoituksena osaamisesta ja kyvykkeedästä.,

Ja joiden jälkeisillä opinnoilla ei sitten enää niin väliä olekaan. Koska ainakin tällä palstalla tunnutaan tietävän niin Stubbin kuin Rehn väitöskirjojen tasottomuus ja Halla-ahon väitöskirjan luokattomuus. vain muutaman esimerkin antaakseni.   

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisin syy on varmaan rahojen loppuminen. Ei sitä opintotukea saa kuin jonkun viisi vuotta. Sen jälkeen ei saa mitään muutakaan tukia eikä enää lainaakaan. Jos on siinä pisteessä että rahat on täysin loppu, töitä ei saa, ja tarvii toimeentulotukea tai työttömyystukea, niin se ei auta kuin luopua opiskelupaikasta, muuten tukia ei saa. 

Itselle kävi näin korkeakoulun aikuisopiskelijana. Sairasteluiden takia opinnot viivästyivät ja kolmen vuoden enimmäistukiaika (kandiin) oli käytetty loppuun. Sitten kun korona-aikana ei työtäkään nopeasti irronnut, niin oli pakko lopettaa opinnot ja siirtyä työkkärin kirjoille. Oi tätä juhlaa, joka yhä jatkuu.. nyt kun olen yli-ikäinen drop out-luuseri.

Kesken jätin, ei ollut itselle sopiva ala. Olisin varmaan päässyt sillä AMK-tutkinnolla ässän vihannesosastolle töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle sanottiin että amiksessa ei tarvi kuin tehdä ja olla hyvä tekijänä, mut kun menin sinne, niin samaa settiä kuin lukiossa. Oli kirjoittamista ja matikkaa ja muuta paskaa. Samaa mitä lukiossa.

Myös lopputyö joka on tyyliin graduun verrattava hommeli ja se piti esittää koko koululle valmistumispäivänä.

 

Amiskin on muuttunut ihan pellemestaksi. Ruotsin tunnit oli mulle ihan liikaa ja englanti. Menin amikseen että pääsen ammattiin tekemään töitä, mut ei, jouduin opettelee kieliä kuten lukiossa. Ei mitään eroa lukion ja amiksen välillä enää.

Amiksen lopputyö ja gradu ei ole kyllä ollenkaan verrannollisia. Amiksen lopputyön teki viikossa ja graduun meni vuosia.

Graduun ei mene vuosia. Jos menee, vika on tekijässä.

Mulla jäi oikis kesken kolmen vuoden jälkeen, kun mun velallinen ei maksanut sovittua kuukausilyhennystä. Silloin opiskelu oli maksullista Helsingin yliopistossa. En saanut mistään niin pian parissa päivässä lainatuksi eivätkä vanhemmat auttaneet. Olivat vain vahingoniloisia, että mitäs sille lainasit. Yliopisto ei joustanut, että olisin maksanut myöhemmin.  

Mulla oli työkaveri, joka kuvitteli voivansa olla samaan aikaan opiskelija ja kokopäivätöissä. Hän oli kuvitellut, että pystyy omalla ilmoituksella olemaan pois töistä miten huvittaa. Ikää lähes 30 ja ei vielä mitään koulutusta. Itse olin samanikäisenä ollut maisteri jo monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle sanottiin että amiksessa ei tarvi kuin tehdä ja olla hyvä tekijänä, mut kun menin sinne, niin samaa settiä kuin lukiossa. Oli kirjoittamista ja matikkaa ja muuta paskaa. Samaa mitä lukiossa.

Myös lopputyö joka on tyyliin graduun verrattava hommeli ja se piti esittää koko koululle valmistumispäivänä.

 

Amiskin on muuttunut ihan pellemestaksi. Ruotsin tunnit oli mulle ihan liikaa ja englanti. Menin amikseen että pääsen ammattiin tekemään töitä, mut ei, jouduin opettelee kieliä kuten lukiossa. Ei mitään eroa lukion ja amiksen välillä enää.

Amiksen lopputyö ja gradu ei ole kyllä ollenkaan verrannollisia. Amiksen lopputyön teki viikossa ja graduun meni vuosia.

Kyllä se riippuu ihan opiskelijasta millaisen haluaa tehdä. On todella korkealaatuisia lopputöitä, voit itse tarkistaa. Nykyään gradujen taso on ihan karsea. Ei ole kielletty aloittaa lopputyötä amiksessa jo opintojen alussa. Ja kyllähän gradunkin tekee ihan vuodessa parissa.

Monet yliopistossa on niin laiskoja, että gradut jäävät venymään ja nykyään suomen kielen taitokin on matala. Peruskoulussa opitut kieliopit on kadonneet jonnekin. Taso yliopistoissa on hyvin vaihteleva ja vain harva opiskelija nykyään haastaa itseään.

Pohjatyö tehdään lukiossa ja monet eivät ole oikein nähneet töitä sen eteen. Ei ole luettu kirjallisuutta ja siksi ulosantikin on mitä on. Lukeminen näkyy opinnoissa. Amiksilla taas ei tätä näy. Meno on rehellisempää. Joko tehdään tai ei tehdä.

Pahimpia on egoistiset akateemiset opiskelijat. Heistä ei oikein osaa sanoa mitä elämältä haluavat. Haluavatko rimaa hipoen esittää opiskelijaa ja akateemista ihmistä, vai ihan oikesti nähdä töitä sen eteen.

Ei se gradu vuosia vie :D Nyt ryhtiä siihen toimintaan saatanan velttoperseet ja isänmaamtoivot. Mie sanon, amiksissa on viel toivoo.

Jos gradu vie enemmän kuin vuoden tai kaksi, olisi syytä tarkastaa opiskelijan elämäntilanne. Onko päihdeongelmaa taustalla ja laittaa tarkasteluun. Nämä ovat tosi haitallisia kaikkien kannalta, kun opinnot venyy ja viedään muilta tilaa.

Mielenterveysongelmat.

Opinahjossa liikaa punikkeja. Ei siedä toisinajattelijoita, lähimmäisiään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli työkaveri, joka kuvitteli voivansa olla samaan aikaan opiskelija ja kokopäivätöissä. Hän oli kuvitellut, että pystyy omalla ilmoituksella olemaan pois töistä miten huvittaa. Ikää lähes 30 ja ei vielä mitään koulutusta. Itse olin samanikäisenä ollut maisteri jo monta vuotta.

Olihan täällä palstallakin yhtenä päivänä aikuisopiskelija, joka valitti, miksi joutuu käymään samat kurssit kuin nuoremmat opiskelijat. 

Suomessa ei arvosteta sitä että pitää esim välivuoden ja tekee töitä, opiskelee vaikka avoimessa korkeakoulussa yms. Kadehdin niitä jotka ovat tienneet hyvin nuorena mitä haluavat tehdä. Kaikille se ei ole selvää. Se uraputki pitää olla katkeamaton. Itsekin opiskelin sosiaalialan tutkinnon, mutta jo harjoitteluaikaan tiesin etten tätä työtä tee mutta mennään loppuun asti väkisin. 

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Mulla jäi oikis kesken kolmen vuoden jälkeen, kun mun velallinen ei maksanut sovittua kuukausilyhennystä. Silloin opiskelu oli maksullista Helsingin yliopistossa. En saanut mistään niin pian parissa päivässä lainatuksi eivätkä vanhemmat auttaneet. Olivat vain vahingoniloisia, että mitäs sille lainasit. Yliopisto ei joustanut, että olisin maksanut myöhemmin.  

Millon opiskelu on muka ollut maksullista yliopistossa? Ei ainakaan viimeiseen 70 vuoteen. Ylioppilaskunnan jäsenmaksu ja terveydenhoitomaksu on maksuja, jotka on aina voinut maksaa opintotuella/opintolainalla.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei arvosteta sitä että pitää esim välivuoden ja tekee töitä, opiskelee vaikka avoimessa korkeakoulussa yms. Kadehdin niitä jotka ovat tienneet hyvin nuorena mitä haluavat tehdä. Kaikille se ei ole selvää. Se uraputki pitää olla katkeamaton. Itsekin opiskelin sosiaalialan tutkinnon, mutta jo harjoitteluaikaan tiesin etten tätä työtä tee mutta mennään loppuun asti väkisin. 

Päinvastoin Suomessa on poikkeuksellisen hidasta opiskelua ja välivuosia. Muissa maissa yliopistoon mennään yleensä ilman välivuosia ja valmistutaan ajallaan.

Paranoidinen skitsofrenia ja pakkohoito hullujen huoneella lääkkeineen päivineen löi liikaa kapuloita rattaisiin. Amk insinööri minusta piti tulla. Kävin sitten myöhemmin amiksen 2v ja se oli helppoa kuin heinän niitto.

Jätin graduun kun en ollut siihen mennessä löytänyt oman alan töitä ja katsoin että maisteritutkinto "liian hyvältä" alalta olisi vain haitta muita töitä hakiessa. 

Opitut asiat ei ole sidottu siihen nimelliseen tutkintopaperiin vaan kaikkeen siihen mitä sitä ennen on opiskellessa opittu. Paperi on vaan nimellinen leima siihen päälle.

Toisaalta tässä suurtyöttömyyden maassa ei ole tutkinnoilla paljoa väliä kun duunia ei saa paitsi aivan massiivisella tuurilla jos ei tunne jotakuta firmasta. Ehkei noita tuon vuoksi kiinnosta se tutkinnon viimeistely kun sillä ei ole kenellekään merkitystä eikä siitä ole itsellekään mitään hyötyä tai väliä.