Miksi jättää opiskelut kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle sanottiin että amiksessa ei tarvi kuin tehdä ja olla hyvä tekijänä, mut kun menin sinne, niin samaa settiä kuin lukiossa. Oli kirjoittamista ja matikkaa ja muuta paskaa. Samaa mitä lukiossa.

Myös lopputyö joka on tyyliin graduun verrattava hommeli ja se piti esittää koko koululle valmistumispäivänä.

 

Amiskin on muuttunut ihan pellemestaksi. Ruotsin tunnit oli mulle ihan liikaa ja englanti. Menin amikseen että pääsen ammattiin tekemään töitä, mut ei, jouduin opettelee kieliä kuten lukiossa. Ei mitään eroa lukion ja amiksen välillä enää.

Amiksen lopputyö ja gradu ei ole kyllä ollenkaan verrannollisia. Amiksen lopputyön teki viikossa ja graduun meni vuosia.

Gradu pitäisi oikeastaan tehdä 6 kuukaudessa ja siitäkin menee byrokratiaan ainakin kuukausi. Jotkut kirjoittaa omansa parissa viikossa tai kuukaudessa. Ei sen ole tarkoitus olla väitöskirja jonka nysväämiseen menee aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisin syy on varmaan rahojen loppuminen. Ei sitä opintotukea saa kuin jonkun viisi vuotta. Sen jälkeen ei saa mitään muutakaan tukia eikä enää lainaakaan. Jos on siinä pisteessä että rahat on täysin loppu, töitä ei saa, ja tarvii toimeentulotukea tai työttömyystukea, niin se ei auta kuin luopua opiskelupaikasta, muuten tukia ei saa. 

Itselle kävi näin korkeakoulun aikuisopiskelijana. Sairasteluiden takia opinnot viivästyivät ja kolmen vuoden enimmäistukiaika (kandiin) oli käytetty loppuun. Sitten kun korona-aikana ei työtäkään nopeasti irronnut, niin oli pakko lopettaa opinnot ja siirtyä työkkärin kirjoille. Oi tätä juhlaa, joka yhä jatkuu.. nyt kun olen yli-ikäinen drop out-luuseri.

Mitä? Kyllä opiskelijakin saa toimeentulotukea, jos opintotukikuukaudet on loppu. Työttömyystukea ei saa, jos on täyspäiväinen opiskelija, mutta toimeentulotuki on viimesijainen tuki ja se kuuluu ihan kaikille (myös opiskelijoille!), jos ei mitään muita tukia tai tuloja ole.

Itselleni kävi myös niin, että huonon elämäntilanteen (paska ja henkisesti väkivaltainen parisuhde, jonka takia masennuin ja menetin itsetuntoni enkä kyennyt enää opiskelemaan) takia opinnot kesketyivät ja jumituin paskaduuniin pikaruokalaan, tukikuukaudet ehtivät loppua. Mutta kun erosin viimein huonosta suhteesta ja sain itseluottamukseni takaisin, lopetin paskaduunit ja hain toimeentulotukea. Suhteessa ollessani en sitä saanut, koska miehen säästöt katsottiin minunkin "varoikseni" ja kelan mielestä miehen olisi pitänyt elättää minut, mutta mieshän ei suostunut maksamaan minulle yhtään mitään. (Siksi oli pakko mennä sinne paskaduuniin, kun opintotuet loppui). Kun erosin ja sain toimeentulotuen, niin pystyin taas opiskelemaan ja nyt olen valmistumassa vihdoin tänä keväänä yliopistosta.

Ja parasta tässä on, että itseasiassahan toimeentulotuki on paljon isompi kuin opintotuki :D Opintotukea sain aikanaan sen 250 e kk, nyt kun saa toimeentulotukea niin 600 e kk. Eli paremmin pärjää vaan kun on opintotuet loppuun käytetty.

Mulla opinnot keskeytyivät työllistymisen takia. Otin vastaan tarjotun vakituisen työn 1990-luvun alun lamassa ja hyvä niin. Muuten en olisi varmaan koskaan päässyt kiinni omaan asuntoon ja nyt mulla on asunnon verran varallisuutta kerrytettynä.

Myöhemmin yritin jatkaa iltaopintoina työn ohessa, mutta se oli liian rankkaa. Hoitovapaalla ollessa luin tukinnon itselleni kahdessa vuodessa.

Aloittajalla on harhaluulo, että ihmiselämä olisi jotenkin helposti ennustettavaa. Ei se ole. Voi vain toivoa, että asiat sujuvat. Aika kulkee vain yhteen suuntaan.  Tyyppiesimerkki tästä päättelyvirheestä on esim. kysymys "Miksi hankit lapsia kun et pysty niitä elättämään". 

Opintojen suhteen ihmislapsi menee melkoisen sokkona, samoin työelämän. Ei voi tietää, mitä tulee vastaan kun ei ole siitä kokemusta.

Joistakin ei vaan oo opiskelemaan. Tulee kaikkea muuta, ei jaksa pitkäjänteisesti panostaa. Vuosia kestää ja pitää jaksaa olla pienillä tuloilla, keskittyä siihen palkintoon että sitten kun se tutkinnon saa niin pääsee paremmille palkoille ja mukavampaan työhön.

Tosiaan toimeentulotuella voi kyllä hyvin opiskella, kunhan ei asu (ainakaan virallisesti) yhdessä kumppanin kanssa, joka käy töissä tai jolla on säästöjä. Itse tiedän useammankin vähän vanhemman (26-30v) korkeakouluopiskelijan, jotka suoritta opintoja toimeentulotuella, kun on jo opintotukikuukaudet loppuneet.

Siinä mielessä typerää että tehtiin tuollainen rajoite niihin tukiin, koska enemmänhän se kela nyt joutuu tukia maksamaan kun opiskelija päätyykin toimeentulotuen piiriin, joka on paljon kattavampi kuin opintotuki. Ennen vanhaan opintotukea sai niin kauan kuin opiskeli, eikä ollut rajoituksia. Silloin eivät opiskelijat saaneet toimeentulotukea, vaan piti sillä pienellä opintotuella pärjätä vaikka kestäisi kymmenen vuotta.

No itsellä syynä tällä hetkellä miksi en käy koulussa niin terveysongelmat. Ekana vuonna ei saa olla omalla ilmoituksella poissaoleva joten siksi olen siellä kirjoilla viemässä jonkun muun paikkaa.

Mulla jäi ensimmäiset opiskelut kesken kun ala ei ollultkaan kannattava (oli kyllä mieleinen, mutta ei työllistävä) ja sitten meni muutama vuosi hanttihommissa miettien, mitä oikein lähtisi opiskelemaan että saisi töitä ja niitä jaksaisi vielä tehdä montakymmentä vuotta. Nyt vihdoin valmistumassa sopivalta tuntuvalle alalle, jossa hyvä työllisyyskin.

Rahoitus ainakin joissain monimuotoisissa väyläopinnoissa, tukea ei heru eikä töissä ennätä kulkemaan kun ei ollut hyväksilukuja. Lukukausimaksu jotain 400 ja kirjat matkat ym päälle tonnin. Ensimmäinen vuosi olisi ollut kokolailla 1600, koska keväällä olisi osin pärjännyt vanhoilla kirjoilla. Vaihdoin täysin verkossa tapahtuvaan kopulutukseen, jossa siis materiaali sisältyy kurssimaksuun. Varsinaiseen opiskelupaikkaan olisi yltänyt sitten kevään jälkeen, jos olisi ollut rahoitus kunnossa. Kannattaa siis laskea kunnon marginaali, eli vähintään kertoimella 2 ne oletetut ja jo kertaalleen lasketut kulut korotettava.

Jäyin nuorempana koulun kesken ja lähdin töihin miettimään sopivampaa alaa, jota lähdin myöhemmin opiskelemaan. Hävisin tuossa vaan Kelan opintolainahyvityksen. 

Ei jaksa, ei taidot riitä, keskittymisongelmia, huono elämäntilanne, väärä alavalinta. Voihan niitä olla moniakin syitä.

Eikö pidä ensin hakea opintolainaa ennenkuin saa tt tukea?

Vierailija kirjoitti:

Eikö pidä ensin hakea opintolainaa ennenkuin saa tt tukea?

Jos opintotukikuukaudet on loppu, niin ei silloin enää saa opintolainaa. Silloin saa vaan asumistukea ja toimeentulotukea. Mutta se on tosiaan toisaalta vaan parempi, kun on paljon isompi kuin opintotuki.

Tässä siis kyse sellaisesta vanhemmasta opiskelijasta, jolla joko opinnot venyneet tai sitten on jo yksi tutkinto opiskeltu, johon ne tukikuukaudet on käytetty. Jos vasta ekaa kertaa opiskelee ja on opintotukikuukausia jäljellä, joutuu ensin ottamaan lainaa ennen kuin myönnettään toimeentulotukea.