Mistä tiesit, että olet kohdannut "sen oikean"?

Siitä, että aloin edes harkita treffeille lähtöä tilanteessa, jossa olin ollut vuosia tyytyväinen yksin oloon vailla minkäänlaista halua muuttaa asiaa. Lisättäköön vielä se, että toinen osapuoli oli hyvin hyvin kaukana tyypistäni monin tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Yhden kanssa luulin, että olimme toisillemme niitä ainoita oikeita, tarkoitettuja. Osaan lukea hänen ajatuksensa, seuraavat liikkeensä ja toisin päin. Samanlaista yhteyttä en ole tuntenut koskaan aiemmin 40 vuoden aikana. Välillä emme olleet yhteydessä vuosiin ja se sama yhteys oli taas heti läsnä uudelleen kohdatessa. Hänet myös olen hyväksynyt ehdoitta ja halunnut hänelle parasta, silloinkin, kun se on tarkoittanut omaa murhettani. Mutta tiemme ovat jälleen erkaantuneet ja ehkä sittenkin kuvittelin kaiken. Koin, että olimme sama sielu, sekä hyvässä että pahassa. Piakkoin tuon viimeisimmän välirikon jälkeen kohtasin toisen, jonka koin sukulaissielukseni. En samaksi sieluksi, mutta sukulaiseksi. Hänen kanssaan on vallinnut rauha. Viime aikoina sen rauhan perustukset ovat murentuneet hieman. Ehkä tilapäisesti, en tiedä. Usko rakkauteen on koetuksella. 

Miksi se on koetuksella? Onko hän kohdellut teitä väärin vaiko te häntä? Jos kumpikaan ei ole kohdellut toista väärin niin miksette kykene rakastamaan? Vai onko kivi kengässä jotkut mielipiteet kenties? 

Läheisyyden tunteesta, tunne siitä, että on toisen lähellä, vaikka on tuhansien kilometrien päässä. Siitä, että rakkaus kestää yli ajan ja paikan, yli sairauksien ja vaikeuksien, raskaiden aikojen. Siitä, että toinen on niin lähellä, ettei aina tiedä, mihin itse päättyy ja mistä toinen alkaa. Siitä, että rakastaa, vaikka se olisi kaiken järjen vastaista.

Itse koen yhteenkuuluvuutta henkilöön jonka olen tavannut hiljattain. Tiedän hänestä asioita ja hän on aika mielenkiintoinen. Tuttuuden tunne on voimakas ja puoleensa vetävä. Olen ihastunut myönnetään, mutta en ole tehnyt mitään enkä paljastanut tunteitani.  Tahtoisin kyllä, mutta on seikkoja miksi toistaiseksi olen vain tutkiskellut omia tunteitani. 

Yksinkertaisesti  olen saanut nenilleni aiemmin niin nyt etsin varmuutta tunteissani, tahdonko kokeilla vaiko en.

 Olemme ihan eri ihmiset tietysti ja hyvinkin erilaiset taustoistamme ja niin edelleen. Mutta ne yhdistävät seikat, ne lähes tulkoon huvittaa mua, kuinka samanlaisia olemme.

Kun tapasin mun miehen eka kertaa ihan sattumalta erään ystäväni luona, mies tuntui heti tutulta. Ihastuminen oli molemminpuolista välittömästi. Alettiin tapailemaan. Aika pian ihastuminen muuttui rakkaudeksi. Miehen seurassa oli helppo olla. Niin helppo, että muutettiin yhteen parin kuukauden kuluttua ensitapaamisesta. Yhdessä ollaan eletty kohta 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Olin 48 joten olin jo nähnyt yhtä sun toista. Se vaan oli erilaista. Turvallista, luontevaa, kuin olisin tullut kotiin. 

Tämä. Ja varsinkin kun kaikki saa alkunsa jossain sellaisessa tilanteessa ja paikassa jossa sitä kaikista vähiten olettaisi tapahtuvan. Nyt on eletty jo 5 vuotta yhdessä ja sama fiilis on edelleen.

M50