Miksi jotkut vetävät herneet nenään päivähoito vs. kotihoito-keskusteluissa?

Vierailija:

Miten lapset voi hoitaa kotona jos kummankin vanhemman täytyy käydä töissä? Molemmat eri aikaan töissä vai? Onpas järkevää... Vai pakotetaanko kaikki lapset päivähoitoon vuoden tai kahden iässä?

Vai pakotetaanko miehet kotiin, sehän vasta onkin sitä TASA-ARVOA?

Onkohan nyt niin, että tässäkin asiassa mennään taas vähän sinne äärilaitaan? Miksei voi säilyttää valinnanvapautta ja kotiin jää se, joka haluaa tai sitten ei kukaan?

Ehkä sinunkin 60 kannattaisi jäädä vaikka vähäksi aikaa kotiin viettämään leppoisaa kotiäidin elämää niin ei tuo vanne kiristäisi noin lujaa...

t. 62

Siellä jokaisella pariskunnalla on käytettävissään tietty määrä vanhempainpäiviä (olikohan 420?) joita saavat sitten käyttää siinä tahdissa kuin itse haluavat/pystyvät. Monessa perheessä äiti on kotona lapsen ensimmäisen vuoden ja isä sen jälkeen 3-6kk.

Ideana ei ollutkaan tuo että lapset hoidettaisiin kotona, vaan se että päiväkoti alkaa tuossa vaiheessa. Omia vaikutusmahdollisuuksia löytyy sitten esim sitä kautta että toinen vanhemmista (tai vaikka molemmat) tekevät vajaata työviikkoa. Monet pienten lasten äidit tekevät 50-75% työaikaa ja näin ollentyöpäivät ovat lyhyitä ja vapaitain voi viikkoihin mahtua.

Eli lapset eivät suinkaan joudu 1,5v päiväkotiin ehkä jopa 50h/vko niin kuin suomessa usein kuulee käyvän siinä vaiheessa kun vanhemmat palaa töihin. Täällä todella monet lapset ovat päiväkodissa osa-aikapaikalla eli maksimissaan tuon 30h/viikko, usein ei sitäkään.

Tämän systeemin ansioita ovat mm se että lapsi saa luoda vahvemman suhteen isäänsä isyysvapaiden aikana kun isä vastaa yksin kodista ja lapsista. Isälle kodin arki tulee tutuksi ja näin ollen siinä vaiheessa kun molemmat ovat töissä, jakautuvat kotityötkin tasaisemmin. Lapselle päiväkotiin " joutuminen" ei ole sitä että 3v asti kotona hoidettu lapsi yht´äkkiä joutuu 10h päiviksi vieraan hoitoon. Vaan päiväkoti alkaa pehmeästi sillä että ollaan siellä muutama tunti päivässä leikkimässä ja myöhemmin tuollaista korkeintaan 6h päivää. Lyhyemmän hoitoajan ansiosta perheelle jää enemmän yhteistä vapaa-aikaa, iltaisinkin keretään touhuta lasten kanssa ja äitikin energisempi kun nuo kotityöt jakautuvat tasaisemmin.

Tuollaisia lähinnä tuli mieleen. en siis sano että olisi sen parempi systeemin, puolensa molemmissa. Mutta yhtenä positiivisena puolena näen asennoitumisen koko vanhemmuuteen. Sen ei tarvitse olla hampaat irvessä väkisin pakertamista ja naapureiden arvostelua, vaan ihan yhdessäolosta nauttimista. Ilman niitä syyllisyydentunteita.

Jos nyt saisin tehdä mitä haluaisin niin toki olisin lasten kanssa sen 3v kotona jos mies meidät elättäisi. Varmasti tekee kipeää lähteä töihin, mutta ymmärrettävää kyllä miehelläkin on oikeutensa isyyslomaan. Siksi siis itse palaan töihin lapsen kuopuksen täyttäessä 1v ja mies jää vielä puoleksi vuotta kotiin. Hän on elättänyt meitä ja mahdollistanut kotiäitiyteni tähän asti, joten tottakai minunkin on aika kantaa korteni kekoon.



Toisaalta tuntuu kyllä hauskalta ajatella töihinpaluuta ja sitä että minulla on sitten mies kotona hoitamssa lapsia ja taloutta. Kerrankin saan tulla töistä suoraan valmiiseen ruokapöytään ;)



Kun lapsi sitten 1,,5v aloittaa päivähoidon pyrimme lyhentäään työaikamme niin että tuo osa-aika hoito tulee onnistumaan, mieluiten vielä niin että noita vapaapäiviäkin saadaan joukkoon mahtumaan. Jokatapauksessa lapsi haettaisiin hoidosta siinä päiväunien jälkeen jolloin yhteistä ilta-aikaa jäisi vielä ihan mukavasti.

Suomessahan on se illuusio, että lapsia on aina hoidettu kotona kolmivuotiaiksi. Ei todellakaan ole. Esimerkiksi moni 1960-1970-luvuilla syntyneistä on mennyt lastentarhaan ihan muutaman kuukauden ikäisinä. Samoin silloin oli edelleen melko tavallista, että oli kotiapulainen, joka hoiti lapsia silloin kun äiti oli tienaamassa.



Edelleen sen ajan kotiäidit olivat sitten kotona koko ikänsä.



Silloin myös oli sekä absoluuttisesti että suhteellisesti enemmän maatiloja, joissa lienee edelleenkin helpompaa järjestää se, että lapset kulkevat vanhempiensa töiden mukana. Eikä siis silloinkaan lauleta ja leikitä lasten kanssa kaiket päivät, vaan todellakin lapset kulkivat töissä mukana ja pääosin töiden ehdoilla.

Niin, kirjoitin nimenomaan itsestäni. Olenko kirjoittanut jossain vaiheessa, että KAIKKIEN muidenkin äitien pitää jäädä kotiin???

Minulle on ihan sama mitä muut tekevät. Lapselle kotihoito on kuitenkin se paras vaihtoehto. Jos joku ei halua sitä mahdollisuutta käyttää ja menee töihin heti vanhempain- tai äitiysvapaan päätyttyä niin ihan vapaasti, ei se minua haittaa.



Idioottimaista kuitenkin leimata kaikki kotona olevat luusereiksi tai tasa-arvoltaan huonommiksi.

Jos kotihoidontukea aletaan leikkaamaan tai rajoittamaan tai korvamerkitsemään (Ruotsin mallin mukaan), se voi tarkoittaa joissakin perheissä lasten kannalta huonoa.

Kaikki isät eivät kuitenkaan jää kotiin siinä vaiheessa, kun äidin osuus hoitovapaasta päättyy. Niissä tilanteissa lapsi joutuu sitten jo pienenä päivähoitoon, vaikka äiti olisikin ehkä halukas hoitamaan lapsia vielä kotona. Kenen etu tässä sitten olisi kyseessä?



Eikö oikea tasa-arvo ole sitä, että jokainen voi itse valita mitä tekee?

Ehkä joillekkin on vaikea ymmärtää, että osa naisista haluaa itse hoitaa omia lapsiaan, mutta antakaan kaikkien tehdä kuten haluavat...



ps Kotiäitivuosia voi käyttää kehittävästikin. Toisilla kun onnistuu monen asian tekeminen samanaikaisesti. Itsekään en ole käyttänyt näitä vuosia vain lastenhoitoon, vaan olen pysytellyt työssä mukana tekemällä satunnaisesti töitä ja pysymällä muuten ajan hermoilla.

Ja oikeasti luulin, että nykyaikana kaikki perheet ovat lapsen hoidon suhteen tasa-arvoisia, siis, että nykyäidit eivät suostuisi siihen 50-luvun meininkiin. Mutta työelämään siirryttyäni, olen kauhukseni huomannut, että esim. lapsen sairastuessa äidin työ on vähempiarvoista, miehellä on palavereita ja tärkeää työtä. Eli äidit hoitaa lapset. Huh huh.



Meillä pistetään ihan ylös kalenteriin lapsen sairaudet ja kumpi on ollut kotona hoitamassa, että ajat menee tasan. Kummallakaan ei ole niin tärkeää työtä, että se menisi lapsen edelle, vaan hommat hoidetaan tasa-arvoisesti.

En voi käsittää, että ruotsalaiset saavat nauttia noin hyvästä järjestelystä, kun Suomessa vaan asiat menee entistä enemmän päin p-tä (päiväkotien taso laskee ja kas kummaa siitä huolimatta kotihoidontuen reaaliarvo vaan pienenee entisestä surkeudestaan).



Kateeksi käy. Muutenkin ruotsalaisten asenne on kaikkeen rennompi. Nyt joku kotiäiti käskee mun muuttaa Ruotsiin.

haluavansa jäädä koti-isäksi? Olisiko hänelläkin haluatessaan oikeus olla kotona lasten kanssa?



Niin ja rosta Ruotsin mallista vielä sen verran että jokaisesta lapsesta on 60 vanhempainpäivää sellaista mitä ei voi siirtää toiselle vanhemmalle. Eli jos isä ei halua/pysty isyyslomaansa käyttämään, äiti voi käyttää koko muun osuuden. ja nämä vanhempainpäivät ovat sellaisia joita voi säästää siihen asti kun lapsi menee kouluun. Mikäli isän tilanne lapsen ollessa pieni ei anna tilaa isyysvapaille, hänellä on vielä 7v aikaa käyttää nuo isyyskuukaudet. Jotkut säästävät noita päiviä siihen että voivat olla alkuun kotona lapsen aloittaessa koulun jne.

mitä jos aloittaisit seuraavan kerran keskustelun rakentavammin kuin syyttämällä tasa-arvokeskustelijoita " minäminäminä" -itsekkääksi.

Eikä kukaan ole pakottamassa miestäsi jäämään kotiin. Tee ihan mitä haluat.

Vierailija:

Niin, kirjoitin nimenomaan itsestäni. Olenko kirjoittanut jossain vaiheessa, että KAIKKIEN muidenkin äitien pitää jäädä kotiin???

Minulle on ihan sama mitä muut tekevät. Lapselle kotihoito on kuitenkin se paras vaihtoehto. Jos joku ei halua sitä mahdollisuutta käyttää ja menee töihin heti vanhempain- tai äitiysvapaan päätyttyä niin ihan vapaasti, ei se minua haittaa.

Idioottimaista kuitenkin leimata kaikki kotona olevat luusereiksi tai tasa-arvoltaan huonommiksi.

Jos kotihoidontukea aletaan leikkaamaan tai rajoittamaan tai korvamerkitsemään (Ruotsin mallin mukaan), se voi tarkoittaa joissakin perheissä lasten kannalta huonoa.

Kaikki isät eivät kuitenkaan jää kotiin siinä vaiheessa, kun äidin osuus hoitovapaasta päättyy. Niissä tilanteissa lapsi joutuu sitten jo pienenä päivähoitoon, vaikka äiti olisikin ehkä halukas hoitamaan lapsia vielä kotona. Kenen etu tässä sitten olisi kyseessä?

Eikö oikea tasa-arvo ole sitä, että jokainen voi itse valita mitä tekee?

Ehkä joillekkin on vaikea ymmärtää, että osa naisista haluaa itse hoitaa omia lapsiaan, mutta antakaan kaikkien tehdä kuten haluavat...

ps Kotiäitivuosia voi käyttää kehittävästikin. Toisilla kun onnistuu monen asian tekeminen samanaikaisesti. Itsekään en ole käyttänyt näitä vuosia vain lastenhoitoon, vaan olen pysytellyt työssä mukana tekemällä satunnaisesti töitä ja pysymällä muuten ajan hermoilla.

Vierailija:

En voi käsittää, että ruotsalaiset saavat nauttia noin hyvästä järjestelystä, kun Suomessa vaan asiat menee entistä enemmän päin p-tä (päiväkotien taso laskee ja kas kummaa siitä huolimatta kotihoidontuen reaaliarvo vaan pienenee entisestä surkeudestaan).

Kateeksi käy. Muutenkin ruotsalaisten asenne on kaikkeen rennompi. Nyt joku kotiäiti käskee mun muuttaa Ruotsiin.

Meillä esikoinen on vielä erityislapsi ja hänen kauttaan meille on tarjottu monia muitakin ylimääräisiä " vanhempain-etuuksia" . Alkuun olin kauhuissani kun ajattelin että 3v kotiäitiyden sijasta joudun palaamaan töihin jo lapsen täytettyä 1v ja lapsi vaan hoitoon siitä 6kk eteenpäin. Nyt kuitenkin tuntuu hyvältä ja systeemi todella muokkautuu oman perheemme mukaan :)

Ja tuo rennompi asenne on kyllä varsinainen sokerikuorrute. Jää moni turha huoli pois kun saa vaan keskittyä omaan perheeseen eikä tarvi miettiä mitä muut meistä ajattelee ja sen pohjalta perustella omia ratkaisuja.

että Ruotsissa homma ei perustu pakkoon, korvamerkintään ym. ym.

Miten en voi olla aavistamatta, että tuollainen järjestely koetaan täällä uhaksi? Sehän romuttaisi meidän ajatusmaailmamme täysin: isät eivät olisikaan enää perheen pääasiallisia elättäjiä (kuten edelleen on, kun äidin tulot jäävät hoitovapaiden ym. vuoksi jälkeen isän ansioista) eikä kummankaan vanhemman täytyisi uhrata pikkulapsiaikaa työelämälle täysin vaan miehetkin olisivat enemmän läsnä lasten elämässä (vai riittääkö se pari tuntia illassa miehille?). Eikä olisi tätä kyttäämistä ja syyllistämistä, josta on tosi hyvä esimerkki keskustelu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta.

Eikös tuo olla todettu jo monessa asiassa aiemmin?