Rehellisiä vastauksia: millaista on elämä pikkulapsiperheessä?

Upp

Nostoa

Uurastamista aamusta iltaan päivittäin. Vaikkei huvittaisi kokata, on pakko. Vaikka haluaisi vaan makoilla, on pakko leikkiä / ulkoilla / jne.

Uppp

Kyllähän tämä aika raskasta on välillä. Meidän pojalla on tosiaan nepsyoireita, vaikka ei mikää autisti olekaan, mutta ero pikkusisarukseen kuormittavuudessa on kyllä huomattava. Lapsi on joustamaton, kiukuttelee erittäin paljon, asiat harvoin sujuvat ilman ylimääräistä draamaa. Samalla hän on kyllä myös niin ihana. Tämä ristiriita koskee oikeastaan kaikkea elämää lasten kanssa - rankkaa mutta ihanaa. Paljon riippuu lapsesta mutta vaikka meilläkin toinen on kiltti ja joustava, niin kyllä hänkin tarvitsee silti paljon vanhemman huomiota ja 3-vuotiaana vielä apua tosi monessa asiassa. Jos istahdat vihdoin kahvikupin kanssa, niin voi olla varma että hän huutaa kohta vessaan pyyhkimään tai tarvitsee juotavaa :D Mut sellaista tämä nyt vaan on...jatkuvaa saatavilla oloa. Ja samalla elämä on tosi täyttä ja merkityksellisen tuntuista juuri lasten takia. 

Perheen sisällä todella onnellista aikaa tämä.

Ympäröivä yhteiskunta tosin muuttuu jatkuvasti ja helposti huomattavalla tavalla koko ajan vihamielisemmäksi. Nyt kun elämä sujuu ja pärjää omillaan muistuttelee vihervasemmisto siitä, että lapsen teko on ympäristörikos. Jos sattuisi menemään terveys ja duunit alta tulisi oikeisto huutamaan miksi teitte lapsia kun ette kerran pysty elättämään. Markettiin, museoon tai junaan noita ei saisi viedä ollenkaan ja mielummin ei julkisille paikoille ylipäätään. Tahtotila näyttäisi maassamme olevan korvata kotimainen tuotanto kokonaan ulkomaan tuonnilla niin vasemmiston kuin oikeistonkin puolelta.

Hyvä meininki Suomi....

Haaveilen auto-onnettomuudesta, jotta pääsisin sairaalaan tai hautaan lepäämään.

Vierailija kirjoitti:

Haaveilen auto-onnettomuudesta, jotta pääsisin sairaalaan tai hautaan lepäämään.

Olin jo kirjoittamassa jotain kivaa, kun muistin tämän. 😆 Tosin tämä aika tuli vasta sitten, kun oli pikkulapset ja piti käydä myös töissä. Aika pienten kanssa kotona oli ihanaa.

Mutta sitten toisaalta, se kaikki on niin nopeasti ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Uhmaikäisen kanssa eläessä huolehtii ilomielin kyllä ehkäisystä. Sen voin todeta.

Tämä

Rehellisesti ja kaunistelematta todella rankkaa, jatkuvaa sairastelua, jatkuvaa vääntöä joka asiasta, jatkuvasti lelut levällään, unet on vähissä, välillä tekisi mieli vain lähteä johonkin kauas pois. On ne ihania kun nukkuvat ja saa itse yhden yön nukkua kokonaan edes viisi kuusi tuntia. 

Vierailija kirjoitti:

Haaveilen auto-onnettomuudesta, jotta pääsisin sairaalaan tai hautaan lepäämään.

Ja sitten tulee se toinen ajatus, miten ne pärjää jos joudun sairaalaan voinko sieltä kotiutua ennen kuin lapset on aikuisia, kun ovat kimpussa 24/7? 

Yhden kanssa on mielestäni aika helppoa. Rutiinit ja isot ruokaerät auttaa. Kun olin vielä kotona lapsen kanssa, elin mielestäni elämäni parasta aikaa 

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsiperhe-elämään tuo haasteita se, kun lapsen kaverit tulee kuvioihin. Vaikka oman lapsen kanssa sujuisi hyvin, kavereiden kanssa voi tulla ongelmia. Oma koti on vuosikausia ulkopuolisten temmellyskenttä. Ei sitä tullut ajatelleeksi.

Tämä

Se oli ihanaa, kamalaa ja monenlaista. Mahdotonta tietää, miten ihanaa tai kamalaa elämä olisi ollut ilman lapsia. Olen suhtautunut erilaisiin vaiheisiin vaiheina, joita tulee ja menee. Yks päivä lapset ovat kasvaneet isoiksi,

Vierailija kirjoitti:

Uhmaikäisen kanssa eläessä huolehtii ilomielin kyllä ehkäisystä. Sen voin todeta.

Siis juuri näin

Tuntuu, että tosi moni eroaa Pikkulapsiaikana.

Ette tajua etta teilla on niin huono stressinsietokyky ja tavat, etta ne nepsuoireet alkaa siita kun se vauva on siella mahassa ja joutuu kokemaan sen aidin stressin ja kiukuttelun. Stabiili nainen ei aiheuta raskaudenaikana tuota traumaa lapselleen ja lapsesta ei tule keh-aria. 

Mielekästä. Jatkuvasti hauskaa. Paljon naurua. Ajoittain raskasta. Luopumista omista kuvitelmista siitä "miten toimii sitten vanhempana". Ylpeyttä, häpeää. Elinpiirin väliaikaista pienenemistä. Monesti tulee sellainen Buddha-olo eli kunhan päästää irti odotuksistaan niin huomaa olevansa onnellinen. 

Upp

Uppp