Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rehellisiä vastauksia: millaista on elämä pikkulapsiperheessä?
30.01.2024 |
Nyt ihan rehelliset vastaukset. Onko pikkulapsiaika (alle kouluikäinen lapsi) kamalaa vai ihanaa? Koetko / koitko pikkulapsiajan rankkana?
Kommentit (141)
Aika helposti on kaikki sujunut. Jonkun verran joutuu sumplimaan tarhakyytejä (koska tarha ei ihan vieressä) ja hankalampi lähteä reissuun, mutta muuten ei mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun nuorinkin on jo koulussa, joten katson asiaa hieman taannehtivasti. Raskasta oli alle kolmivuotiaiden kanssa unen puute. Raskasta oli introvertille se, että joku tarvitsi lähes tauotta, alussa vuorokauden ympäri. Oli joitain hetkiä, kun itkin väsymyksestä ja uupumuksesta.
Mutta! En koskaan katunut, en hetkeäkään. En ollut edes tiennyt, että sellaista rakkautta on olemassa, vaikka miestäni rakastankin. Elämässäni ei ollut lapsia ennen omiani, enkä oikein pitänytkään vieraista lapsista (kuten en helposti vieraista aikuisistakaan). Tämä ilo ja onni näistä kahdesta omasta lapsesta on korvannut moninkertaisesti kaiken. Raskaimpinakin hetkinä olin kiitollinen.
Oli myös ihanaa ikään kuin kokea kaikki lasten kanssa uudelleen, kohdata toisen ihmisen riemun kautta pulkkamäet, höyryävät kaakaokupilliset, joulun jännitys, pyöräilemään oppiminen, Ronja Ryvärintytär, Harry Potter ja Hobitti ensimmäistä kertaa, teatterin taikamaailma
Mikä sushissa on mahtavaa? Täynnä sokeria ja lisäaineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottoman ihanaa. Ilman lapsia olisin tuhlannut elämäni turhuuksiin.
Minun elämäni taas olisi tuhrautunut turhuuteen, jos olisin hankkinut lapsia. Mm. urani olisi jäänyt tekemättä.
Muuten, mikään ei ole koko ajan vain ehdottoman ihanaa. Jos on, sulkee silmänsä todellisuudelta.
Voi miten kiinnostavaa!
Minulle on. Ei kaikkia ihmisiä kiinnosta samat asiat. Jos sinulla ei ole oma uraa tai työsi ei ole antanut sinulle mitään, sinun on ehkä vaikea ymmärtää, että toisen elämän tarkoitus on jossain sellaisessa, joka sinusta tuntuu tylsältä. Minä ymmärrän, että joku saa elämänsä sisällön lapsista, vaikkei minulla ole niin.
Kyllä on kiinnostavat jutut!
Älä sitten lue, jos ei kiinnosta muiden kuin lapsiaan hehkuttavien jutut.
Vierailija kirjoitti:
Joo, toisen jälkeen tuli ero. Muuttui todella rankaksi ja sekamelskaksi. Klassista.
Miksi niin moni haksahtaa tuohon toisen lapsen tekoon? Ei edes ole mitään takeita siitä että sisarukset tulisivat hyvin toimeen keskenään. Sitten on vaan tuplasti hommia kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, toisen jälkeen tuli ero. Muuttui todella rankaksi ja sekamelskaksi. Klassista.
Miksi niin moni haksahtaa tuohon toisen lapsen tekoon? Ei edes ole mitään takeita siitä että sisarukset tulisivat hyvin toimeen keskenään. Sitten on vaan tuplasti hommia kotona.
Kai sitä ajatellaan, että pitää saada se leikkikaveri. Vaikka mitään takuita ei tosiaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä ihanaa ja välillä aivan kamalaa. Lapset on ihania, mutta myös rasittavia. Ei voi sanoa että olisi pelkästään ihanaa tai pelkästään kamalaa.
Jatkuva riittämättömyyden tunne ja vuorokaudesta loppuu tunnit, kun haluaisi ehtiä käydä töissä, olla lastensa kanssa ja pitää kotinsa, itsensä ja parisuhteensa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Minun nuorinkin on jo koulussa, joten katson asiaa hieman taannehtivasti. Raskasta oli alle kolmivuotiaiden kanssa unen puute. Raskasta oli introvertille se, että joku tarvitsi lähes tauotta, alussa vuorokauden ympäri. Oli joitain hetkiä, kun itkin väsymyksestä ja uupumuksesta.
Mutta! En koskaan katunut, en hetkeäkään. En ollut edes tiennyt, että sellaista rakkautta on olemassa, vaikka miestäni rakastankin. Elämässäni ei ollut lapsia ennen omiani, enkä oikein pitänytkään vieraista lapsista (kuten en helposti vieraista aikuisistakaan). Tämä ilo ja onni näistä kahdesta omasta lapsesta on korvannut moninkertaisesti kaiken. Raskaimpinakin hetkinä olin kiitollinen.
Oli myös ihanaa ikään kuin kokea kaikki lasten kanssa uudelleen, kohdata toisen ihmisen riemun kautta pulkkamäet, höyryävät kaakaokupilliset, joulun jännitys, pyöräilemään oppiminen, Ronja Ryvärintytär, Harry Potter ja Hobitti ensimmäistä kertaa, teatterin taikamaailma
Tässä kyllä aika oivallinen kuvaus. Minäkin koin pikkulapsiajoissa raskaimmaksi sen lasten tarvitsevuuden ja sen, että aina piti olla saatavilla ja aikaa yksin hyvin vähän. Ja toki unenpuute ja sairastelut ja muut semmoiset.
Minun nuorin menee pian esikouluun, ja huokaisen kyllä helpotuksesta kun se pikkulapsivaihe alkaa olla takana päin. En silti vaihtaisi pois. Lapset myös antaa niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikäisen kanssa eläessä huolehtii ilomielin kyllä ehkäisystä. Sen voin todeta.
Joo kyllä ja lapsiluku jää yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikäisen kanssa eläessä huolehtii ilomielin kyllä ehkäisystä. Sen voin todeta.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monenlaista, joka tapauksessa Elämää isolla E:llä :)
Rankkaa oli vähäiset unet, ihanaa melkein kaikki muu. Onneksi aika kuluu ja niitä pitkiä uniakin on saanut jos vuosikaudet. Toisaalta, ei kaikkien lapset nuku huonosti, eli sellaisiakin löytyy, jotka eivät koe olevansa erityisen väsyneitä pikkulapsiaikana.
Mutta yhdellä sanalla: lapsiani en vaihtaisi pois ikinä mistään hinnasta <3
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikäisen kanssa eläessä huolehtii ilomielin kyllä ehkäisystä. Sen voin todeta.
Jep
Alue: Aihe vapaa
Minulle on. Ei kaikkia ihmisiä kiinnosta samat asiat. Jos sinulla ei ole oma uraa tai työsi ei ole antanut sinulle mitään, sinun on ehkä vaikea ymmärtää, että toisen elämän tarkoitus on jossain sellaisessa, joka sinusta tuntuu tylsältä. Minä ymmärrän, että joku saa elämänsä sisällön lapsista, vaikkei minulla ole niin.