Eikö täällä vielä ole puitu Perhe-lehden vaistovanhemmuutta?

Hurjan pelottava ajatus, että lapsi on 8v eikä häntä ole KOSKAAN RANGAISTU! En nyt tarkoita että rankaiseminen mitään kivaa olisikaan mutta mielestäni tarpeellista jos ja kun lapsi tekee pahaa, niinkuin luonnostaan käy lapsen kokeillessa rajoja.

Näistä lapsista kasvaa täysin rajattomia, heitä eivät tavalliset normit koske.

En ollut ennen kuullutkaan niistä " Hautomo" -päiväkodeista mutta ajatuskin kylmäsi.

Vanhemmat ovat siis töissä lapsen päiväkodissa!?

Lapsi ei saa edes päiväkodissa ollessaan vapaata vanhempien/äidin seurasta, se on jotenkin kieroutunutta symbioosia mun mielestä.



Eihän lapsesta tule koskaan itsenäistä jos äiti roikkuu koko ajan mukana. Meneekö se sitten lapsen kouluunkin mukaan, käytävälle tai luokkahuoneeseen tekemään " omia töitään?"

Ja lapsen ekaan työpaikkaan, ja valmiina kantamaan aikamiehen kotiin jos ei huvita kävellä...

Hullunkurista!

Minusta olisi freelancena todella hienoa, jos voisi olla toimisto päiväkodin yhteydessä ja voisi päivän mittaan käydä vaikka syömässä lapsen kanssa samoissa tiloissa tms. En tiedä oliko tästä kyse tuossa jutussa, mutta tätä olen itse mietiskellyt, kun olen pohtinut miten tätä maailmaa saisi lapsille vähän inhimillisemmäksi.

Se oli silti sellanen asia et hävetti:) Toi koko lehti-juttu oli todella epämääräisesti kirjoitettu. Oli hyvin lyhyt ja suorasukainen. mun mielestä siitä sai tosi huonon kuvan, mitä ei edes ollu varmaan tarkoitettu. Silti 8-vuotiaan pojan olis hyvä olla muuallakin kun äitinsä helmoissa. Tarttis isähahmon ainakin. Samoin tuli mieleen et poika voi olla liian erilainen muiden kavereiden kanssa ja sitä voidaan jopa myöhemmin syrjiä, mut eipä hätää kun mulla on äiti joka pitää sylissä!

Jotenkin älytöntä.

tehdä kasvatuksesta jonkinnäköinen suoritus/ harrastus? Kaikki täysimetys, uraäiti, vaistovanhempi yms. lokerointi alkaa pursumaan korvistani ulos!!!Mitä tällä yritetään todistella?

Eikö voitaisi ihan vain kasvattaa lapsiamme luonnollisesti maalaisjärjellä miettimättä koko ajan, että mihin kategoriaan kuulun/ tuomita muut " vanhemmuuden lajit"



T. HYVIN kyllästynyt kahden lapsen äiti

Nimittäin aikuisen, henkisesti kypsän vanhemman vaisto kyllä kertoo mikä on lapsen kannalta paras tapa kasvattaa, tuossahan ei ole kasvatuksesta kyse laisinkaan.

Vierailija:

Meneekö se sitten lapsen kouluunkin mukaan, käytävälle tai luokkahuoneeseen tekemään " omia töitään?"

Vierailija:

ei ole puolisoa vaan on vain poika 8 v. joka ilmeisesti sit toimittaa sitä puolison virkaa

Ensin luulin, että en mutta sitten muistin, että häntä istutettiin pesuhuoneessa vähän aikaa n 6-vuotiaana. Illalla sitten ihmettelin, että mikä reaktio oli tullut hammasharjalleni, kun oli aivan mutkalla. Kunnes katsoin poikani naamaa...

Tosi pelottavaa nähdä millaisia lapsia heistä tulee. Ymmärrän sen, että otetaan vähän erilainen ote kasvatukseen kuin mitä stereotypiaperheissä, mutta se, että lapsi saa tehdä mitä haluaa ja häntä ei kielletä jne niin sitä en ymmärrä. Elämässä pitää tulla pettymyksiä ja sellaisia vastoinkäymisiä, että kaikkea ei voi saada, eikä kaikkea voi tehdä jos mieli tekee kokeilla. Eikö se ole tosiasia, että lapsi tarvitsee rajoja ja myös sitä, että aikuinen " ohjaa" ja toimii " auktoriteettinä" ?



Pehmeitä arvoja ja lapsen kunnioittamista minäkin kannatan ja meillä kyllä lapsi saa tiettyjä asioita tehdä (mitä ei ehkä kaikki vanhemmat antaisi tehdä), mutta järki se kasvatuksessa pitää olla.

täällä yksi huutava äiti ja en tiedä mitä jutusta pitäisi ajatella. Jotenkin kieroutunutta mielestäni. Äiti elää vain lapselleen, ei itselleen.

mutta yksi ap-tuttu ei käytä 2-vuotiaalleen koskaan sanaa ' ei' (tyyliin ei saa työntää sukkapuikkoa pistorasiaan) ettei lapselle tulisi negatiivista minäkuvaa!



Hän selitti että koti pitää vaan babyprooffata kunnolla ja olla koko ajan lapsen lähellä ettei mitään satu. Tarvittaessa siirretään lapsen huomio muualle, mutta sitä eitä ei sanota...



Huhhuh sanon minä.

joku imetysfanaatikko ja imetti varmaan aika pitkään myös omaa poikaansa..

Näin se menee kun eletään järjestäytyneessä yhteiskunnassa.



Veikkaanpa, että moni hermostuu lapsen itkusta, mikä on ihan ymmärrettävää. Mutta jotkut menevät niin pitkälle, että pyrkivät välttämään sitä itkun kuulemista neuvottelemalla lapsen kanssa kaikesta ja pitämään hänet hinnalla millä hyvänsä hyvällä mielellä.

Vierailija:

Sääli tuli poikaa. Kylän koiratkin nauravat.

Tervettä tuo ei ole.

Imettääköhän se vielä sitä poikaa ja mitä kiksejä siitä saavat jos imettää?

Koulussa taatusti kiusataan tuon jutun jälkeen. Kiinnostaisi tietää minkälainen tämä lapsi on koulussa ja miten rasittava tuo äiti on opettajalle. Jos olisin opettaja en haluaisi tuollaista lasta luokalleni.

Mistä ne muut lapset oppivat muille nauramisen kuin vanhemmiltaan? Tuskin 8-vuotiaan lapsen kaverit tuota lehteä itse lukevat, kyllä se on kuulkaa tohottavat av-mammat jotka päivittelevät kaikkea lukemaansa ja toitottavat ennakkoluulonsa omien pilttiensä korviin, ja viellä sellaiseen sävyyn, että lapset sitten " tajuavat" mennä siitä koulussa oikein kiusaamaan.

Kyllä maailmaan mahtuu kaikenlaisia toimijoita, ja varmastai vaistovanhemmatkin opettavat lapsilleen yhteiskunnan pelisäännöt. On hienoa että perhelehdetkin esittelevät muitakin kun ihan tavallisia ja kulutus- ja käskytyskeskeisiä elämäntapoja.

Juttua en ole vielä lukenut (kiitos vaan vinkistä, täytyy mennä ostamaan ko. lehti), mutta onko niin että jutun kirjoittanut toimittaja on tyytynyt äimistelemään tilannetta eikä kertomaan siitä ja taustaideologiasta tarkemmin?

Rauhoittukaa, hyvät av-reimatec -äidit. Se miten jotkut muut lapsiaan kasvattavat ei ole teiltä pois. Kaikkea ei aina tarvi ottaa noin henkilökohtaisesti, kannattaisi opetella suhtautumaan uteliaasti ja kiinnostuneesti myös muunlaisiin kuin omiin käytäntöihin.

Ennenkaikkea: älkää siirtäkö epäluulojanne ja typeryyttänne omille lapsillenne, sitä mistäs muualta ne kiusaajat ja muiden morkkaajat tapansa oppisivat? Jos oma äitikin suu vaahdoten tuomitsee toisten elämää, niin ei ihme että lapset kiusaavat ja kärsivät.

osin on oikeaa huomioimista.

Vierailija:

..B) Hän menestyy aikuisena hyvin, koska lapsuus on ollut turvallinen (?) ja häntä on huomioitu paljon.

.

Vierailija:

tehdä kasvatuksesta jonkinnäköinen suoritus/ harrastus? Kaikki täysimetys, uraäiti, vaistovanhempi yms. lokerointi alkaa pursumaan korvistani ulos!!!Mitä tällä yritetään todistella?

Eikö voitaisi ihan vain kasvattaa lapsiamme luonnollisesti maalaisjärjellä miettimättä koko ajan, että mihin kategoriaan kuulun/ tuomita muut " vanhemmuuden lajit"

T. HYVIN kyllästynyt kahden lapsen äiti

Jos jotkut haluavat toteuttaa kasvatusnäkemystä, jonka mukaan lapsi osaa ja voi ottaa kantaa suoraan häneen liittyviin päätöksiin, niin se on silloin heidän maalaisjärkensä mukaista, eikä välttämättä mitään kategorisointia tai tuomitsemista.

Kategorisointia harrastavat lähinnä lehtien otsikoijat, joiden on tehtävä jutuistaan raflaavampia, ja sitten av-mammat, jotka lehtijuttujen perusteella muodostavat käsityksiä toisten tavoista ja sitten antavat tuomioitaan.

Miksei voitaisi vaan hyväksyä, että toiset tekee noin ja toiset näin. Ja itse tekee niin kuin omista lähtökohdistaan ja maalaisjärjestään osaa ja pystyy, ja olla arvostelematta muita.

Itse jaksan nostaa hattua kaikille jotka todella paneutuvat kasvatusasioihin, ja uskon että tuollainen lasta arvostava ja kuunteleva kasvatus, vaikka sitten vaistovanhemmuus, vaatii ja antaa paljon.

Ja vaikka meneekin (mun mielestä) vähän liian pitkälle ajatuksissaan niin on, ehkä juuri sen takia tuonut tutuiksi liinailut, imetystuet, babybiot, lapsi-rinnalla tapahtumia jne. Eli on sellainen ' uuden ajan' uran uurtaja.



t. äiti 87 - 05

olisi mahdollista, jos lapsia olisi enemmän kuin yksi. Että vähän erilaista on vaistovanhemmuus riippuen perhekoosta. Itse olen myös sen suunnan kasvattaja, mutta kenen lapsen tahdissa milloinkin mennä, kun niitä on kolme ja kaikki alle 4v.?



Luulen, että vaistovanhemmuus ja lapsentahtisuus tuottaa paljon toimivamman lopputuloksen, jos perheessä on lapsia monta ja sitä kautta käytännössä opitaan eri tahtien yhteensovittamista ja toisten näkemysten huomioon ottamista.

Ei siitä kovin montaa vuotta ole, kun kaikki kantoliinailu, kestovaippailu, imetyksestä nyt puhumattakaan (se tosin vielä nykyisinkin jossakin) leimattiin ihan täysin hörhöilyksi.



Ja nyt kantoliinoja näkee ihan kaikkialla, julkkiksetkin 7 päivää lehdessä kantavat lapsiaan liinoissa eikä kukaan ihmettele mitään. Babybiot ja mammakahvilat, imetystukiryhmät jne ovat ihan arkipäivää, mutta näin ei suinkaan aina ole ollut.



Tarvitsemme rohkeita uranuurtajia! Kaikessa ei tarvitse olla samaa mieltä, eikä kaikkea tarvitse itse kokeilla tai kannattaa, mutta muistakaa että jos kukaan ei suutaan avaa ja tee asioita, niin mikään ei kehity.



Tästä vauva- ja lapsimyönteisemmästä kehityksestä saamme nauttia ihan kaikki, joten arvostelemisen sijaan voisimme joskus myös antaa tunnustusta noille rohkeille, jotka ottavat arkoja asioita esille julkisuudessa. Keskenäiset kyräilykerhot kun harvoin vievät mitään asioita eteenpäin.

ja omia vaivojaan säästämättä tekevät jossain asiassa reippaasti eri tavalla kuin muut ja mitä on totuttu. Siitä sitten valtavirtaan vähitellen suodattuu uusia ideoita ja toimintatapoja, hommat kehittyy ja maailma on taas vähän parempi paikka.



Ja tajuan hyvin myös tuon puoliso-vertauksen. Ei ole mitenkään harvinaista se, että kasvatukseen vedoten riippuvaista lasta kohdellaan epäkunnioittavammin (huudetaan, uhkaillaan) kuin puolustuskykyistä, täysivaltaista aikuista. Vaikka lapsen hyvä kohtelu olisi paljon, paljon tärkeämpää vielä kuin puolison, joka kuitenkin vastaa itse itsestään ja pystyy pitämään tasaveroisesti puoliaan.