Eikö täällä vielä ole puitu Perhe-lehden vaistovanhemmuutta?
Siinä yksi äiti kertoi, kuinka hän kantaa poikansa (8v) kauppaan, jos tämä ei halua laittaa kenkiään jalkaan. Sitten äiti kysyy pojalta, sopisiko, että otetaan kengät taskuun mukaan, jotta tämä voi kävellä paluumatkan ja äidin on helpompi kantaa kauppakasseja.
Minusta kuulostaa uskomattomalta, että joku ihan oikeasti uskoo tuollaisen olevan lapselle hyväksi. Hän ei kuulemma ole kasvattaja vaan he keskustelevat kaikista asioista. Pikkusen vastuuta pienelle pojalle... Mitä sitten, kun aikuisena häneltä ei ehkä enää kysytäkään kaikista asioista, vaan pitää toimia tilanteiden mukaan ja sopeutua erilaisiin asioihin. Hieno homma, jos tämä vaistovanhemmuus toimii, mutta minusta se kuulosti siltä, että äiti haluaa olla vain hyvä.
Kommentit (87)
Vierailija:
että mun käsittääkseni esim. sukkapuikon tai ruuvarin tunkeminen maadoitettuun pistorasiaan on täysin turvallista.
T: DI (sähkötekniikka)
että vaistovanhemmuus tarkoittaa sellasta lasten tarpeiden haistelua. Siis vauvana vaipattomuutta ja nälän tulkintaa ilman kelloa yms. En olis KUVITELLUTKAAN että se tarkoittaa tollasta!
No, eihän eläimetkään huuda ei:tä, kun vaara uhkaa. Ne vaan kattoo perään, kun pentu lähtee pedon aamiaiseksi... :/
Meillä se ei toiminut kun ei pitänyt tarpeeksi ja vaatteet olivat aina märkiä. Lapset ovat iän kaiken nukkuneet vanhempien vieressä. Mutta kyllä tavat ja rajat on lapsille osattu opettaa.
lapsentahtisuuteen, ettei enää pystytä neutraalisti lukemaan lehdestä mitä haastateltavat sanovat? Sen sijaan tulkitaan kaikki omien ennakkoluulojen läpi ja suurennellaan...
Ja mua on kyllä auttanut se, että tiesin lapsenhoitotavalleni olevan tietynlaisen teoreettisen viitekehyksen, siis attachment parenting -ajattelun. Tuollainen tausta kun on mielessä, auttaa se ratkomaan uusiakin ongelmia, ei ole kyse mistään kikkanipusta vaan ajattelutavasta. Mutta olenkin KM.
omilla aivoillaan kuin että menisi kyselemättä yhteiskunnan sääntöjen mukaan (koska niin kaikki vaan sujuu paremmin). Meitä kuulkaas tarvitaan täällä moneen junaan, jotkut on uudenluojia ja visionäärejä, massa sitten tulee perässä ja tekee kuten käsketään.
että aikuisen täytyy olla aikuinen ja lapsi saa olla lapsi. Lapsi ei määrää tahtia. Lapsella on todella turvaton olo rajattomassa olotilassa, jossa vanhemmat eivät uskalla olla vanhempia. Rakkautta, turvallisuutta ja aikuisen turvaa lapsi tarvitsee, ei mitään hörhötyksiä ja sellaisia vaatimuksia joihin ei pysty.
Kun joku kyseli, että kuka on. Siihen jo vastattiinkin, mutta lisäisin vielä yhden asian.
Noin 5-6 vuotta sitten NYT-viikkoliite julkaisi jutun äideistä, jotka olivat hankkineet lapsen mutteivat olleet halunneet isää lapselle. Karla Loppi oli yksi haastatelluista. Muistan siihen aikaan itse ihmetelleeni, kuinka Karla Lopin mielestä kantoliinassa kantaminen aina kun mahdollista on niin kovin tärkeää, mutta se, että lapsella olisi molemmat vanhemmat, on kai sitten vähemmän tärkeää.
Eiköhän niitä ja rajoja pysty antamaan myös ne äidit, jotka kanniskelevat lasta liinassa, nukkuvat perhepedissä ja jotka harrastavat muutakin hörhöilyä. Aika useinhan tällaiset äidit ovat perehtyneet syvällisemminkin lapsen kehitystä käsittelevään kirjallisuuteen, kiintymyssuhdeteorioihin jne (ainakin omassa tuttavapiirissäni).
Rajojen asettamista voi tehdä sekä rajoittaen että myös kannustaen, kertomalla lapselle mikä on sallittua ja hyväksyttyä, mikä usein tuntuu unohtuvan, kun puhutaan rajoista. Kaikki tuntemani hörhöaidit kyllä pystyvät myös kieltämään lapsiaan, joten ei-sana on kyllä tuttu näissäkin perheissä, kun sitä oikeasti tarvitaan.
että mun käsittääkseni esim. sukkapuikon tai ruuvarin tunkeminen maadoitettuun pistorasiaan on täysin turvallista.
metodina pitävä sukulainen.
Lapselle selitetään kuin aikuiselle kaikki asiat joka on mun mielestäni todella hyvä asia ja auttaa oppimaan lasta enemmän kuin huutaminen.
Mutta kun lasta ei ole koskaan rangaistu eikä opeteta anteeksipyyntöä.... siinä menee kasvatus ojaan niin että rytisee.
lapsi on jo koululainen eikä ymmärrä esim. mitä on väärin teko tai miksi pitää pyytää anteeksi eikä osaa katua mitään.
Tuloksena on pieni poika jolla on paljon tietoa ,muttei mitään empatia kykyä toisia ihmisiä ja heidän tunteitaan kohtaan.
Lyö ,potkii, sylkee ihmisiä päin ja rikkoo esineitä saamatta siitä mitään kuritusta.
Mutta joku vastuu vanhemmalla pitää olla. Tuo 8v:n kantaminen repparissa olisi ehkä kannattanut jättää mainitsematta, jos haluaa kuulostaa fiksulta vanhemmalta. ap.
Mitäs jos poika päättääkin kaupassa ettei halua kävellä takaisinkaan vaikka niin oli sovittu. ;)
Vierailija:
...lyö ,potkii, sylkee ihmisiä päin ja rikkoo esineitä saamatta siitä mitään kuritusta.
mutta jos anteeksipyyntöä ei vaadita eikä mitään rajoja toisten kanssa, aika narsistinen pojasta tulee. toiset ehkä voi olla luonteeltaan arempia sosiaalisissa tilanteissa pienempinä, ettei tule yhden lapsen kans ikinä vastaankaan tuo toisten kanssa oleminen?
Jotain imetystukihenkilöitä ne oli ja sylissä pitää lasta pitää, niin kauan, kunnes itse haluaa pois.
komenneta. Olisi varmaan terveempää hommata puoliso elämäänsä kuin verrata vanhempien ja lasten ja vanhempien suhdetta kuin ne olisi sama asia.
ei ole puolisoa vaan on vain poika 8 v. joka ilmeisesti sit toimittaa sitä puolison virkaa
minäkin olen melkoinen pehmo-hörhö-äiti, mutta en kantaisi edes kolmevuotiasta kauppaan. Huh.
Rajoja ja rakkautta vaatii ainakin minun vaistot =)
Maadoitettuun pistorasiaan on vaarallista työntää mitään sähköä johtavaa, sen molempiin reikiin. Googlettamalla löytyy tietoja, jos täytyy tyhdä sähkötöitä, alkaa näin: Varmista koetinkynällä että virtaa ei ole, työskentele taskulampun kanssa jos pimeätä... Toivottavasti kukaan ei anna lastensa sorkkia sen kummemmin maadoitettua kuin muutakaan pistorasiaa. Jos joku saa sähköiskun ja on vaarassa vielä " kiinni" ei häneen saa koskea ilman esim. puuvarrellista tai muovitankoa ettei itselleen tule virtaa tai sähkö on katkaistava pääkatkaisijasta. Sen jälken apua antamaa...